Lue keskustelun säännöt.
Aloitin hyvässä työpaikassa, mutta jo alkaa tuntua että en jaksa työkavereita
28.03.2023 |
Aina sama juttu. Aloitan uudessa työpaikassa, joka on sisällöltään ihan ok, mutta sitten alan vähitellen muuttua levottomaksi ja työkaverit alkaa väsyttää ja käydä jotenkin hermoille. Vika on siis minussa. Ei heissä ole mitään huonoa tai esim työilmapiirissä ei ole mitään huonoa. Mutta en tiedä.. jotenkin muutun itse levottomaksi, samat rutiinit ja samat jutut päivästä toiseen alkaa ahdistaa. Ja kun alkaa ahdistaa, alkaa tehdä mieli päästä pois.. sen viidennenkymmenennen kerran.
Tiedän että vika on minussa ja näin ei voi jatkua. Olen jo lähes 40-vuotias. Mutta kun en voi itselleni mitään. Levottomuus kalvaa sisällä, enkä jaksa olla innostunut yhdestä asiasta kovin pitkään. Siksi myös uuvun työkavereihin ja omaan toimenkuvaani. Muilla samaa?
Kommentit (58)
Periaatteessa vaikka 35 veenä aloittaisi opinnot jotka kestää 7 vuotta, niin olisi vasta 41 kun valmistuu. Siinä ehtii hyvin vielä tehdä pitkän työuran..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rutiinit kyllästyttää ja ulkoa opitut. Nehän onkin niille joilla ei ole kapasiteettia omatoimiseen ajatteluun.
Vierailija kirjoitti:
ADHD
Ihminen joka on persoonaltaan erilainen, niin aina tyrkytetään jotain fuc k ing diagnoosia. Tunge se sinne minne ei päivä paista.
Taidat olla niitä ihmisiä, jotka tykkäävät tehdä työt pois alta joutuisasti, etkä niin jaksa p-jauhantaa "hyvien tyyppien" kerhossa. Tietysti ovat suuttuneet lähdöstäsi, koska ovat tienneet joutuvansa sen jälkeen itse töihin. Yrittäjyyttä usein tuputetaan, että se jotain voisi ratkaista. Siinä vain on se juttu, että yrittäjän on vielä vaikeampi säännöstellä työn määrää, ja sitä tulee joko ihan liikaa tai ei tarpeeksi ollenkaan. Harvassa on sellainen tienesti mistä saisi helposti sen verran kuin tarvitsee, sen mitä omalla ahkeruudellansa ansaitsee, mutta ei vaatisi kummoista sitoutumista, eikä ketään olisi välistävetäjänä.
Tunnistan itsenikin kuvauksesta. Mulle tähän toimiva ratkaisu on ollut hybridimuotoinen työ. Teen joka toinen kuukausi töitä etänä, ja tämä on helpottanut kummasti tuota levottomuutta, ja työkavereihin leipiintymistä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD
Tätä olen miettinyt. Ehkä se on sitten se. Toisaalta sitten omissa oloissani pystyn äärimmäisen kärsivälliseen ja rauhalliseen toimintaan, jos vaan haluan. Siis esim jos luen hyvää kirjaa, luen sen kerralla ja ulkomaailma sulkeutuu ulos. Sama jos on jotakin mielekästä tekemistä. Ei sillä tavalla ole keskittymisessä vaikeuksia. Mutta sitten jos ei kiinnosta, niin en pysty keskittymään paitsi äärimmäisellä itsekurilla ja senkin jälkeen unohdan heti mitä juuri pakolla luin/opettelin. Kaipa se sopii tuohon.
Ääh.. olihan tämä vähän typerä avaus. Nyt on pakko mennä sinne töihin. Ehkä palaan illalla.
Mukavaa päivää kaikille!
ap
Kuvailit kivasti adhd:n...
Mulla kans viime syksynä samat tuntemukset aloitettuani uudessa työpaikassa. Huono työilmapiirihän sieltä lopulta paljastui. Aistin sen jo ekana päivänä: tunsin vain selittämätöntä ahdistusta.
Alussa mulle esiteltiin kulisseja, mutta päivien ja viikkojen mittaan kollegat eivät jaksaneet teeskennellä. Sitä peen puhumisen määrää ja mikromanagerointia... Onneksi uskalsin tehdä koeaikapurun ja löysin pian sen jälkeen uuden työn, jota voin tehdä 100% etänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen että omat kyvyt loistaisi paljon paremmin jossain ihan muussa tehtävässä kuin duunariammatissa, jonka typeryyttäni nuorena hankin. Kun olisi vaan jaksanut panostaa, tiedän että päätä olisi ollut lukea pidemmälle. Vaan kun teini-ikä ja kauhea kiire elää tuli sotkee mun hikkeilyt.
Luulen että siinä on yksi syy. Turhaudun. Haluaisin tehdä jotain vaativaa. Mutta lienee jo myöhäistä kun ikääkin 35.
Sähän voit alkaa lukea laajalti ja alkaa haarukoida, mikä kiinnostaa ja mihin taipumukset sopii parhaiten. Muista, että Aristoteles sanoi, ettei valtio-oppia kannata alle kolmikymppiselle edes opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihan minulta. Adhd. Liikkuva työ, tulisin hulluksi muuten.
Olenkin aina ihmetellyt kuka tuota liikkuvaa työtä jaksaa. Kiitos vauvapalsta.
Työni on umpitylsää ja monotonista ja juuri siksi ihan parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD
Ihminen joka on persoonaltaan erilainen, niin aina tyrkytetään jotain fuc k ing diagnoosia. Tunge se sinne minne ei päivä paista.
Kaikki levottomuus ei mitenkään voi olla adhd:ta. Moni on taustasta johtuen rikki, levoton, jopa epävakaa. Toki adhd on vähemmän leimaava eli hyvin kätevä selittämään kaikenlaista hankaluutta sopeutua. Oma lukunsa että mihin tässä ajassa sitten edes kannattaa sopeutua tai mitä tavoitella. Ei kaikkien tarvitse suorittaa niin pirusti. Kunhan nyt jotain pystyisi tekemään, unohtaa kaiken sellaisen mikä ei kertakaikkiaan luonnistu.
Työelämän onkin jo aika uudistua. Ihmiset reagoi täysin luonnollisesti, koska vanhanaikaiset normit ei vaan toimi enää tässä ajassa. Onneksi erilaisia työntekemisen malleja on alkanutkin ilmaantua 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD
Tätä olen miettinyt. Ehkä se on sitten se. Toisaalta sitten omissa oloissani pystyn äärimmäisen kärsivälliseen ja rauhalliseen toimintaan, jos vaan haluan. Siis esim jos luen hyvää kirjaa, luen sen kerralla ja ulkomaailma sulkeutuu ulos. Sama jos on jotakin mielekästä tekemistä. Ei sillä tavalla ole keskittymisessä vaikeuksia. Mutta sitten jos ei kiinnosta, niin en pysty keskittymään paitsi äärimmäisellä itsekurilla ja senkin jälkeen unohdan heti mitä juuri pakolla luin/opettelin. Kaipa se sopii tuohon.
Ääh.. olihan tämä vähän typerä avaus. Nyt on pakko mennä sinne töihin. Ehkä palaan illalla.
Mukavaa päivää kaikille!
ap
Kuulostaa niin hyvin tutulta. Exällä oli ADD, ja oli juurikin monissa tilanteissa ja asioissa levoton. Kuitenkin sitten kun asia oikeasti kiinnosti, niin loisti siinä eikä keskittymisen kanssa ollutkaan enää mitään ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD
Ihminen joka on persoonaltaan erilainen, niin aina tyrkytetään jotain fuc k ing diagnoosia. Tunge se sinne minne ei päivä paista.
Ei kyseinen kommentoija välttämättä tarkoittanut mitään pahaa. Keskittymishäiriöiselle ihmiselle on hyvin tyypillistä kyllästyä nopeasti ja sitten taas pärjätä loistavasti asioissa jotka todella kiinnostavat. Ei se ainakaan minun mielestäni ole mikään pilkka, jos pohtii että olisiko taustalla keskittymishäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että olet noin pitkälle saanut analysoitua asiaa. Mistä voisit löytää sellaisen rauhan ja tyytyväisyyden ihan itsessäsi? Uskon, että kun saisit sen sisäisen levottomuutesi tyynnytettyä, niin yhdessä paikassa oleminen ja tutut rutiinit alkaisivat tuntua ahdistavan sijaan kotoisammilta. Se levottomuus ei lopulta välttämättä liity työelämään lainkaan, vaan ainoastaan ilmaisee itseään sen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD
Ihminen joka on persoonaltaan erilainen, niin aina tyrkytetään jotain fuc k ing diagnoosia. Tunge se sinne minne ei päivä paista.
Jos ihminen kokee oman käyttäytymisensä ongelmalliseksi on hyvä, jos siihen löytyy syy ja mahdollisesti apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kyse siitä, että kaipaisit syvällisempiä keskusteluja pintahöpötysten sijaan?
En usko, ehkä jopa päinvastoin. Haluaisin vaan olla liikkeessä, en sitoutua, en jäädä paikallinen. Taidan olla vaan jonkun sortin typerys, enkä mitään muuta.
ap
Mulla ihan sama, oon ollu noi 30 työpaikassa ja aina rupee vähän ajan päästä tympii,en edes tajua miten jotkut voi olla kymmeniä vuosia samas paikas samoja naamoja katsoen.Ja koko ajan haluan liikkua en sitoutua.Ahdistaa jämähtäneisyys.
Aloituksessa paljon samaa kuin Itselläni, mutta ilman tuota levottomuutta. Kyllästyn töihin, jotka toistavat itseään ja vaihdankin työtä muutaman vuoden välein. Tosin alallani kaikki työt ovat enemmän ja vähemmän itseään toistavia.
Mutta siis mun suurin ongelma on työkaverit, joihin väsyn aina vain nopeammin ja nopeammin mitä enemmän ikää itselleni tulee (viisikymmppiä lähenee). Vapaat menee ihan täysin toipuessa työkavereista. Mulla on nytkin sellainen työpari, että itkettää. Ihan koko ajan äänessä. KOKO AJAN. MINÄMINÄMINÄ. Haluaisin vain keskittyä työhöni, jossa olen hyvä, mutta iso osa energiasta ja huomiostani kuluu tuohon tauottomaan kaakatukseen. Uhmaa myös työnjohdon ohjeistuksia ja olettaa, että olen hänen kelkassaaan.
Sitten on tauoilla nämä joilla on aina samat jutut. Ja ne, jotka ovat aina äänessä, purnaamassa jostain, korostamassa itseään. Sitten ne, joiden täytyy aina kylvää jotain eripuraa. Eikä tämä työpaikkaa vaihtamalla parane, joka paikassa ne samat kuviot. Ja minä olen ollut aina se kiva ja kiltti (näin mulle aina sanotaankin), joka tulee kaikkien kanssa toimeen, mutta ämpäri alkaa olla kiltilläkin täysi.
En tiedä mitä alkaisin tehdä. Mistä melkein viisikymppinen saa työn, jota voi tehdä yksin? Ja kyllähän sen työnkin pitäisi olla sellaista, että sitä haluaa tehdä...
Onhan tuollaiset yhteiskunnan keinotekoisesti pakottamat ihmiskontaktit epäinhimillisiä. Voi olla aivan luonnollista, jos sellaista ei jaksa.