Onko kukaan muu kokeillut oman lapsen ADHD-lääkettä, koska uskoo itsekin olevansa ADHD?

Diagnoosin saaminen aikuisiällä voi olla pitkä ja haastava prosessi mutta voi sujua helpostikin. Riippuu paljon millaiseen mankeliin yrittää astua tai astuu sisään.

Itse menin keskustelemaan ADHD:n tuntevalle yksityiselle ja kuuden viikon kuluttua minulla oli diagnoosi ja lääkeresepti.

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmien tarvikkaan olla pahoja, mutta resurssit on rajalliset. Joten ne tulee jättää niille, kenellä on pahimmat oireet ja vaikeinta. Mietin nyt hetki, että jos viet lääkärien ajat lievillä oireilla ja sen vakava oireisin aika viivästyy monta kuukautta kun lievä oireiset ketkä oikeasta pärjää ihan hyvin ruuhkauttaa lääkäreitä. 

Kaikkien ketkä tuntevat tarvitsevansa apua kannattaa mennä vastaanotolle eikä vähätellä omia oireitaan.

Näissä ilman omaa reseptiä tapahtuvissa kokeiluissa kannattaa muistaa riskit. Huonolla tuurilla saattaa tulla tuomituksi rattijuopumuksesta ja tai huumerikoksesta. 

Jos lopulta menee sitten vastaanotolle niin ei kannata mainita mitään omista kokeiluista. Osa alan toimijoista osaa nähdä lääkityksen hyvän vaikutuksen diagnoosia puoltavana tekijänä, mutta osa pitää samantien päihdeongelmaisena ja tie käy kiviseksi.

Vierailija kirjoitti:

En ole kokeillut lapsen lääkkeitä. Mutta siinä kohtaa kun lapsen kohdalla heräsi epäily ja alkoi diagnosointiprosessi, luin asiasta hämmästyneenä aiheesta enemmän ja menin itsekin tutkimuksiin. Saimme diagnoosit samoihin aikoihin (lapsi oli 20v ja minä 50v) ja kumpikin sai omat lääkkeet ja reseptit.

Se ensimmäinen lääke, jota kokeillaan, ei välttämättä ole se lopullinen vaihtoehto. Minulle tuli Concertasta jonkin ajan jälkeen ihan käsittämättömiä ahdistuskohtauksia, jotka jatkuivat koko lääkkeen vaikutusajan, eli melkein koko päivän. Lopulta päädyin Elvanseen ja sekin kanssa on ollut erilaisia kokeiluja ja säätöjä, ennen kuin löytyi sopiva annos ja rytmitys.

Todellakin kannattaa hankkia se oma diagnoosi! Diagnoosin myötä voi hakea myös Kelan tukemaa neuropsykologista kuntoutusta. 

Kelan neuropsykologista kuntoutusta myönnetään tosi harvoin ihan pelkän ADHD diagnoosin perusteella. 

Tottakai jokainen kuka kokee tarvivansa apua on oikeutettu hakemaan apua, mutta kyllä se pitää osata erottaa, että ei joka risauksesta ajattele, että "mulla on joku diagnoosi nytten".  Jos omalla lapsella on ADHD niin onhan se mahdollista, että itselläkin on tai jollakin sukulaisella, mutta ei aina ole. Itselläni tuskin riittää pisteet diagnoosiin vaikka joitain lieviä ADHD tapaisia oireita onkin koska ne kriteerit ei täyty mitenkään etenkin kun katson ADHD diagnoosin saaneen lapseni toimintaa. Kyllä joissakin kohdin voin samaistua, mutta en läheskään kaikessa. Yksi niistä on juurikin tuo ADHD ihmiselle tyypillinen toiminnanohjauksen iso haaste ja tunteiden säätelyn haasteet. Esim mun mieli toimii siten, että ajattelen että alan siivota, alan siivota ja saan siivottua. ADHD ihminen saattaa vain pyöriä ympyrää eikä saa mitään aloitettua ilman toisen apua/tukea. 

Eräs ystäväni teki samoin ja perusteli sen samoin, mutta mielestäni hänestä huomasi kyllä, että oli aineissa. Jos olisi oikeasti ADHD, ihminen käyttäytyisi normaalisti otettuaan lääkettä. 

Mutta kyllähän siitä varmaan mukava olo tulee, kuten huumeistä yleensäkin.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokainen kuka kokee tarvivansa apua on oikeutettu hakemaan apua, mutta kyllä se pitää osata erottaa, että ei joka risauksesta ajattele, että "mulla on joku diagnoosi nytten".  Jos omalla lapsella on ADHD niin onhan se mahdollista, että itselläkin on tai jollakin sukulaisella, mutta ei aina ole. Itselläni tuskin riittää pisteet diagnoosiin vaikka joitain lieviä ADHD tapaisia oireita onkin koska ne kriteerit ei täyty mitenkään etenkin kun katson ADHD diagnoosin saaneen lapseni toimintaa. Kyllä joissakin kohdin voin samaistua, mutta en läheskään kaikessa. Yksi niistä on juurikin tuo ADHD ihmiselle tyypillinen toiminnanohjauksen iso haaste ja tunteiden säätelyn haasteet. Esim mun mieli toimii siten, että ajattelen että alan siivota, alan siivota ja saan siivottua. ADHD ihminen saattaa vain pyöriä ympyrää eikä saa mitään aloitettua ilman toisen apua/tukea. 

Sinulla on hieman oudon tuntuiset kuvitelmat. Ei ihmiset mene vastaanotolle "minulla on jotain lieviä ADHD tapaisia oireita".  Niiden elämä ei suju kuten pitäisi tai se vie aivan kaikki voimat. Sinne vastaanotolle menoa jahkaillaan pitkään ja lopulta saadaan mentyä. 

Siis adhd lääkkeet oikeasti vaikuttaa jokaiseen, siksi on ollut ihan trendi että esimerkiksi opiskelijat syö näitä vaikka ei olisi adhd koska ne parantavat keskittymistä. Arjen haasteet on se kriteeri millä diagnoosi pitäisi saada. Tosin yksityiseltä tämänkin voi nykyään shoppailla. 

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystäväni teki samoin ja perusteli sen samoin, mutta mielestäni hänestä huomasi kyllä, että oli aineissa. Jos olisi oikeasti ADHD, ihminen käyttäytyisi normaalisti otettuaan lääkettä. 

Mutta kyllähän siitä varmaan mukava olo tulee, kuten huumeistä yleensäkin.

Epäilen että suuri osa syö noita lääkkeitä kun kivasti menee päähän. No itselläni ei mene enkä edes viitsi syödä ja yrittää esittää normaalia... 

Mies söi lasten vanukkaat, äiti söi lasten adhd-lääkkeet.

Ei minulla ole mitään outoja kuvitelmia. Olen realisti ja osaan reflektoida, hyvä itsetuntemus. Toki joitakin se ärsyttää, ketkä haluaa toimia puppetmasterina kun osaan ajatella itsekin, enkä koko ajan etsi itsestäni jotakin diagnoosia. Perustuuhan yhteiskuntamme hyvin pitkälle siihen, että diagnosoidaan. 

No useinhan adhd on periytyvää.

Vierailija kirjoitti:

On pelkkä myytti että adhd lääke toimii vain jos on oikeasti adhd. Se parantaa kyllä ihan kenen tahansa keskittymiskykyä.

Ja on ihmisiä, joille mikään ADHD-lääke ei toimi, vaikka heillä on ADHD-diagnoosi ja elämää haittaavat oireet.

Rohkeutta lääkkeellä

Vierailija kirjoitti:

Näissä ilman omaa reseptiä tapahtuvissa kokeiluissa kannattaa muistaa riskit. Huonolla tuurilla saattaa tulla tuomituksi rattijuopumuksesta ja tai huumerikoksesta. 

Jos lopulta menee sitten vastaanotolle niin ei kannata mainita mitään omista kokeiluista. Osa alan toimijoista osaa nähdä lääkityksen hyvän vaikutuksen diagnoosia puoltavana tekijänä, mutta osa pitää samantien päihdeongelmaisena ja tie käy kiviseksi.

Varmaan riippuu tosi paljon lääkäristä ja toisaalta myös siitäkin, millaisen kuvan itsestäsi annat?

Minä olen kertonut ihan suoraan lääkärille saaneeni suoritettua joitain asioita elämässäni amfetamiinin avulla, eikä siitä seurannut mitään ongelmia kyseisen lääkärin tai kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

On siinä meillä äiti, syödä nyt lapsen lääkkeitä. Etkö ajattele yhtään lastasi? Syöt varmaan myös syöpäsairaan läheisesi kipulääkkeitä, ne kun ovat tehokkaampia kuin tavallinen burana. Toivottavasti et työskentele terveydenhuollossa, potilaat jäisivät tällöin ilman lääkkeitään.  Häpeä, jos tiedät mitä se on!

Fiksu äiti. Hyvä tietää mitä lapselleen syöttää

Vierailija kirjoitti:

ei se ole vielä adhdeen merkki että lääke auttaa.

Jos lapsella on ADHD, niin jommankumman vanhemman (tai molempien) puolelta se on tullut. On voimakkaasti periytyvää.

Tottakai olen ja monen muunkin. Aikuiset näitä välillä jopa tarjoaa. Kyllä kaikista on tullut enemmän tai vähemmän amfetamiinimaiset olot.

8v poikani on ADHD, johon lääkitys. Kun olen seurannut hänen kasvuaan ja eloa tämän sairauden kanssa, hyvin monessa asiassa tunnistan itseni ja oman lapsuuteni/nuoruuteni. Itsellä oli ihan samanlaisia haasteita ja ominaisuuksia lapsena kuin hänellä nyt.

Kokeilin syödä hänen lääkkeitä jonkin aikaa, mutta en havainnut oikeastaan minkäänlaista vaikutusta, joten lopetin.

Olen kokeillut (reseptillä) useampaa masennuslääkettä, ei apua. Nuorena kokeilin oikeita huumeitakin, ei apua. Ainoa mikä auttaa, on oluen juonti. Viina ei auta, pitää olla mietoa.

M44