Olen 40-vuotias enkä vieläkään tiedä mitä haluaisin tehdä työkseni.

Vierailija kirjoitti:

Mikä noissa ammateissa on ollut vialla?

Minä löysin sopivan työn sillä että mietin luonteenpiirteitäni. En pysty istumaan paikoillani koko päivää, tarvitsen luovuutta, kanssakäymistä, rutiininomaisuutta ja turvaa. Vaikeaa on ollut joinakin vuosina tällä alalla, joinakin helppoa. Nuo ehdot kuitenkin täyttyy.

Mikä ammatti?

Ei sun tartte haluta mitenkään erityisesti. Ei työn tarvitse olla intohimoa eikä kutsumusta. Vähän itsekeskeinen ja lapsellinen haave.

Mulla täysin sama tarina, ja olen tullut siihen tulokseen, että olen tyyppi jolle ei sovi mikään työ. Kaikki työ tuntuu olevan ajanhukkaa. Haluaisin vain elää elämääni rauhassa.

No mitäs jos yrittäisit positiivista ajattelua ja etsisit kaikkea hyvää, mitä nykyisissä vaihtoehdoissasi on?

Mutta jos vaihtamisesta huolimatta jo sunnuntaina ahdistaa tuleva viikko ja aamuisin on vaikea nousta tekemään työtä, kun ei vaan kiinnosta ja jaksa. 

Suomessa on vähän huono valikoima ja pieni maa. Moni ala vaatii erikoisosaamista ja on melko tavallinen ala tai jopa raskas fyysisesti. Ehkä joku yritys, harraste ja kekseliäisyys voisi joillekin toimia, jos ei firmaan pääse. Mutta siinäkin on maksuja ja byrokratiaa. Etiikka ja inhimillisyys silti ensin kaikessa yrittämisessä, ei huijausta tai manipulointia.

Tervetuloa kerhoon. Olen 44 ja samassa jamassa. Olen ottanut loparit 12 duunista ja opiskellut neljää tutkintoa. Olisi upeaa kasvaa aikuiseksi. Onneksi töitä riittää tekijälle.

Olen 41 vuotias mies, opiskellut tradenomiksi englannin kieliseltä linjalta. Master of arts tutkinto englannista. Nimi hämää koska se ei ole taidetutkinto. Hallintotieiteden kandidaatti yliopistosta. 

Opiskelin tradenomiksi koska isä ehdotti sitä. En koska itse olisin selvästi halunnut. En tiennyt mitä haluaisin opiskella ja mitä työtä tehdä mutta ajattelin että kai jotain pitää tehdä. En työllistynyt. Olen ollut suomessa pitkään työtön. Ulkomailla hieman töitä tehnyt. 

Master of arts oli virhe. Älkää opiskelko ulkomailla. 

Hallintotieteen tutkinnolla ei työllisty. 

En tiedä vieläkään mitä töitä tehdä. Työttömyydessä saa elää niukasti ja murehtia rahasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vuosikausia halunnut lääkäriksi, mutta ei ole ollut rohkeutta hakea. Sen sijaan olen tuhlannut valtavasti aikaa ja verorahoja kahteen AMK-tutkintoon, kesken jätettyihin yliopisto-opintoihin ja yhteen ammatilliseen perustutkintoon. 

Minä en tunnu tietävän mitä haluan. Aina opintojen jälkeen päädyn uudelle alalle töihin, maksan mahdolliset opintolainat ym pois, vain todetakseni, että en viihdy alalla. Enkä oikeasti tiedä mitä tehdä! Ei ole mitään, mikä kiinnostaisi niin, että jaksaisin tehdä max 5 vuotta pidempään:(

Ap

Miksi kuvittelet, että työn pitää kiinnostaa? Ei meitä muitakaan kiinnosta. Työtä tehdään, jotta saadaan rahaa kiinnostaviin asioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos vaihtamisesta huolimatta jo sunnuntaina ahdistaa tuleva viikko ja aamuisin on vaikea nousta tekemään työtä, kun ei vaan kiinnosta ja jaksa. 

Sitten pitää joko jumpata sitä asennetta tai tehdä hyvä sijoitussuunnitelma. Eihän työ ole pakollista, jos pystyy elättämään itsensä ilmankin.

Mulla on käynyt niin, että olen vain ajelehtinut siten, että ulospäin vaikuttaa kaiken olleen päämäärätietoista. Ajauduin opiskelemaan alaa, jossa oli jotain itseäni kiinnostavaa. Siitä ajauduin alan töihin, joka oli ihan ok. Lopulta olen tehnyt pitkän uran tuolla alalla ja opiskellut sitä lisää. 

Päälle päin todella voi vaikuttaa siltä, että olen aina tiennyt meneväni uraani kohti. Tosiasiassa en vieläkään tiedä mitä "haluaisin tehdä isona". Olen oikeastaan ymmärtänyt lopulta, että en haluaisi tehdä mitään töitä. Mutta kaikista niistä tylsistä paskatöistä mitä maailma on pullollaan, olen päätynyt töihin, joka on oikeastaan ihan ok. Monille unelma-ala, itselle vaan duuni, josta saa palkkaa, joka mahdollistaa ihan keskivertoelämän.

Kaikille meille ei löydy mieluisaa työtä vaikka kuinka etsisimme.