Lue keskustelun säännöt.
Paljonko käytät aikaa lapsesi koulu-ja muihin asioihin päivittäin keskimääräisesti?
23.03.2023 |
Entä muihin arkisiin askareisiin, kuten lapsen ruokailut, tiskaaminen, pyykit jne?
Kysyn, koska tuntuu, etten ehdi tekemään mitään muuta kuin seisomaan vieressä varmistamassa että lapsi syö, tekee läksyjä, lukee kokeisiin, hoitaa peseytymiset ym. ja hän on kohta 10 vuotias.
Odotanko liikaa tuon ikäiseltä ja kauanko siinä yleensä kestää, että lapsi alkaa olla omatoimisempi, ns. sisältä käsin ohjautuvampi eikä häntä tarvitse kolmeakymmentä kertaa hoputtaa saman asian tekemisessä?
Syömiseen kuluu aikaa aivan tolkuttomasti ja ei tunnu osaavan itse ottaa kaapista edes voileipätarvikkeita; kaikki pitäisi laittaa valmiiksi eteen. Ruoka-aikoina emme syö yhdessä sillä min olen syönyt 5-10min sisään, kun taas hän jatkaa syömistään puolesta tunnista tuntiin. Samoin läksyihin kuluu pahimmillaan koko päivä nukkumaanmenoon asti, jos en itse ole mukana lukemassa ja auttamassa lähes koko ajan, kokeista puhumattakaan-eräisiinkin kokeisiin luettiin keskimäärin 3-5 tuntia illassa viikon ajan-kenellä on oikeasti aikaa ja jaksamista tämmöiseen?
Omassa lapsuudessani vanhemmat tulivat töistä kotiin vasta iltamyöhällä ja joskus olin yksin parikin vuorokautta(lastensuojeluasia varmaan olisi nykyään, mutta ajat olivat toiset) ja vastasin itse syömisistäni,läksyistäni ja muusta-pöydälle oli jätetty vain lappu aamulla, jos oli ja selvisin miten parhaiten taisin. Ehkä tässä on jokin sukupolvien ja elämänkokemusten välinen kuilu?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellasi on toiminnanohjauksen ongelmia. Tuo ettei osaa edes syödä, on oikeasti huolestuttavaa. Yritä saada hänet pikaisesti kuntoutukseen. Jos asioiden tekeminen on nyt noin vaikeaa, tulee yläkoulusta helposti painajaismaista. Yläkouluikäisten koulu on suunniteltu nuorille, jotka kykenevät vastaamaan toiminan aloittamisesta ja loppuun saattamisesta itse. Kuntouttamisella voisitte vähän madaltaa kynnystä ja pehmentää iskua, jolloin vastoinkäymisistä tulee selvittävän kokoisia.
Älä jää odottamaan tilanteen korjautumista itsestään. Tuohon murrosiän hormonit päälle, niin olette pahassa pulassa.
Ööh..toiminnanohjauksen ongelmia, eli tarkoittaa suomeksi mitä? Laitokseen? Ei tässä nyt ihan sen tason asioista kuitenkaan onneksi vielä puhuta. Lähinnä on todella turhauttavaa tämä jatkuva muistuttelemaan joutuminen,rutiinien hoitamisen jatkuva vahtiminen.
Eniten väsyttää tietysti se että jos en auta läksyissä/kokeisiin lukemisissa todella,ei tunnu oppi menevän perille. En tiedä onko ongelma sitten jollain tavalla myös koulun suunnalla, sillä on aineita, joita hän ei millään tahdo jaksaa lukea ja koetuloksetkin menevät penkin alle ilman osallistumistani, kun taas toisista aineista tulee vain kiitettäviä, eikä niihin tarvitse panostaa yhtä paljon.
Turhauttavaa, koska alkaa vaikuttaa siltä, että kotikoulussa oppisi paremmin-nyt hän käy ikäänkuin kahta koulupäivää päälletysten: se, mitä koulussa on "opetettu" joudutaan kotona tosiasiassa opettelemaan alusta asti uudelleen, jos tahdon että hän todella on ymmärtänyt kulloisenkin asian.
Opettajalle en voi tästä sanoa, sillä ottaa tietysti itseensä, mutta mitä hyötyä koulunkäynnistä on, jos kotona joudutaan opettamaan samat asiat kuitenkin?
Väännän rautalankaa: Lapsellasi on viallinen se kohta aivoista, joka säätelee omien tekemisten aloittamista ja tekemisen ylläpitämistä. Tilannetta voidaan kuntoutuksella vähän parantaa. Jos mitään kuntoutusta tai apuja ei tule, ei tuo omien tekemisten ohjaus välttämättä koskaan kehity normaalisti toimivan ihmisen tasolle. Lapsellaisi on siis aivojen toimintahäiriö, joka ei tule koskaan paranemaan kokonaan. Kyllä tässä sen tasoisesta asiasta puhutaan.
Jos joudut opettamaan kaiken kotona uudelleen, ei lapsesi ole pystynyt opiskelemaan koulussa. Lapsellasi voi olla myös tarkkaavaisuuden ylläpitämisen ongelmia. Hän voi olla myös hyvin hidas prosessoimaan asioita.
Oli ongelma nyt mikä tahansa, pitäisi teidän huoltajien varata pikimmiten aika koulupsykologin testauksiin ja tulosten perusteella ostaa yksityiseltä kuntoutusta.
Tuota, tuota-jatkanpa vielä ja teen muutaman huomion tästä vastauksesta.
Eli aloituksessa annetuilla tiedoilla on joku, ilmeisesti sotepuolen henkilö, valmis tekemään ihan diagnostisia päätelmiä täysin tuntemattomista ihmisistä hyvin yleisluontoisten kuvausten pohjalta ja se olisi syy lähteä esim. psykiatrian piiriin viemään lasta? Lapsella aivojen toimintahäiriö ja tulit tähän loppupäätelmään miten? Mietityttää lähinnä se, että mikä mahtaa olla tällaisen idean esittäjän ammatillinen kompetenssi nimenomaisessa asiassa. Kerronpa senkin nyt jo ennakoiden tulevaa vauva-palstalaisten vakiovastausta tähän, että meidät naurettaisiin pihalle tällaisilla perusteilla vo:lle menemisistä sekä lastensuojelusta, mutta ei siitä sen enempää.
Ostaa yksityiseltä kuntoutusta? Siis ihan oikeasti.. Kyseessä on 9-vuotias lapsi. Mitä seuraavaksi, amfetamiinijohdannaisia adhd-pillereitä,leponexiä,psykoosilääkkeitä vai pakkohoitoa? Osakkaat varmasti kiittäisivät, mutta ei kiitos nyt kuitenkaan.
Jos joudun opettamaan asioita kotona uudelleen ja valvomaan,että hän tekee läksynsä, se ei ole merkki esim. tarkkaavaisuushäiriöstä, vaan ihan aikuisten oikeasti, koulun puolelta ei selkeästi ole tullut riittävää opetusta tietyissä asioissa. Jos huomasit, mainitsin että kiitettäviä tulee pääosin, parissa aineessa on sisäistäminen hankalaa.
Ehkäpä jatkamme samaan malliin ja otamme vain entistä rutinoituneemman linjan päivärytmeissä-sillä on ennenkin päästy pitkälle. Voihan olla, että ilmaisin itseäni epäselvästi ja joku veti tästä sitten hirveät kauhufantasiat esiin, mutta voin vakuuttaa, että mistään aivojen toimintahäiriöstä ei tässä tapauksessa todellakaan ole kyse.
Kiitos omia kokemuksiaan jakaneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmasluokkalainen (?) lukee kokeisiin 20-30 tuntia?! Meidän poika lukee 15 minuuttia (tappelun jälkeen, määrä on mielestäni aivan liian pieni) ja saa 8-10 numeroita.
Vierailija kirjoitti:
Olet hyysännyt lapsen pilalle. Anna olla nälissään jos ei mukamas saa leipää tehtyä. Pitää sua palvelijanaan. Anna mä arvaan, lapsi on poika?
Tähän vielä kommentoin:
Ensimmäinen täyspäinen vastaus :)
Ei, tyttö on kyseessä ja näin olen itsekin tuumannut, mutta: minkäs teet, kun olet keittiöalalta, yh ja miljoona hoidettavaa asiaa..Niinhän sitä sanotaan, että suutarin lapsella ei ole kenkiä, eli ruoka tuotu ravintolatasoisesti eteen koko ikä, siivous- ja pyykkipalvelu on pelannut moitteettomasti, kuten kaikki muukin huolto. Ehkä yritän tehdä "ryhtiliikkeen" ja ja pörrätä hiukan vähemmän, jospa se tästä :D
Ps. Moniko teistä on laulanut lapselleen unilauluja ja lukenut iltasadut joka ikinen ilta 7-ikävuoteen saakka? Sadut luetaan usein edelleen, mutta laulamista vain pyydettäessä ;) vaan onneksi tämä vanhemmuus ei ole suorittamista :/ Terv. ap, joka kasvoi 80-luvulla alkoholisti perheessä liian itsenäiseksi liian varhain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En auta läksyissä kun välillä 8-vuotiasta jos ei ymmärrä jotain, ei kysy edes joka viikko apua. Kokeisiin on lapset lukeneet aina itse ja en edes tiedä milloin on koepäiviä. Meillä on 3 kouluikäistä ja 5-vuotias ja kaikki osaavat ottaa itse aamu/väli/iltapalat. Monesti aamusin lohkon tai pesen hedelmiä/vihanneksia mitä on helppo napsia , mutta leivät yms tekevät itse. Lämpimät ruuat kokkaan lapsille, osaavat lämmittää jos syödään eilistä. Meillä on kalenterissa kaikki pienetkin lasten jutut ja edellisenä iltana huutelen ja varmistelen onno oikeat liikutatavarat yms otettu.
Tällä palstalla on kyllä varmaan Suomen omatoimisimmat lapset, jos myös se toinen ääripää.
Mulla on samanikäisiä lapsia, eikä 5v edes ylety ottamaan vettä keittiön hanasta, saati että lämmittäisi itse ruokansa.
Ennen eskarin alkua kerrottin, että lasten odotetaan osaavan esim. kengännauhojen sitomisen ja repun pakkaamisen (vaatteiden viikkausta, saappaat pussiin). Ruokaa ottivat linjastolta itse. Tällaiset taidot jos omaa, niin osaa kyllä välipalan tehdä.
Tietenkin vanhempien pitää näyttää, että täältä otat lautasen ja jääkaapista nämä tarvikkeet. Meillä on yhdessä lootassa margariini, leikkeleet, juustot ja viipaloituja vihanneksia. Samoin hedelmiä laitan pestyinä esille eli siitä voi suoraan ottaa. Mandariinin kuoriminenkin onnistuu, mutta lapsi inhoaa sitä ja ottaa mieluummin helpon omenan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellasi on toiminnanohjauksen ongelmia. Tuo ettei osaa edes syödä, on oikeasti huolestuttavaa. Yritä saada hänet pikaisesti kuntoutukseen. Jos asioiden tekeminen on nyt noin vaikeaa, tulee yläkoulusta helposti painajaismaista. Yläkouluikäisten koulu on suunniteltu nuorille, jotka kykenevät vastaamaan toiminan aloittamisesta ja loppuun saattamisesta itse. Kuntouttamisella voisitte vähän madaltaa kynnystä ja pehmentää iskua, jolloin vastoinkäymisistä tulee selvittävän kokoisia.
Älä jää odottamaan tilanteen korjautumista itsestään. Tuohon murrosiän hormonit päälle, niin olette pahassa pulassa.
Ööh..toiminnanohjauksen ongelmia, eli tarkoittaa suomeksi mitä? Laitokseen? Ei tässä nyt ihan sen tason asioista kuitenkaan onneksi vielä puhuta. Lähinnä on todella turhauttavaa tämä jatkuva muistuttelemaan joutuminen,rutiinien hoitamisen jatkuva vahtiminen.
Eniten väsyttää tietysti se että jos en auta läksyissä/kokeisiin lukemisissa todella,ei tunnu oppi menevän perille. En tiedä onko ongelma sitten jollain tavalla myös koulun suunnalla, sillä on aineita, joita hän ei millään tahdo jaksaa lukea ja koetuloksetkin menevät penkin alle ilman osallistumistani, kun taas toisista aineista tulee vain kiitettäviä, eikä niihin tarvitse panostaa yhtä paljon.
Turhauttavaa, koska alkaa vaikuttaa siltä, että kotikoulussa oppisi paremmin-nyt hän käy ikäänkuin kahta koulupäivää päälletysten: se, mitä koulussa on "opetettu" joudutaan kotona tosiasiassa opettelemaan alusta asti uudelleen, jos tahdon että hän todella on ymmärtänyt kulloisenkin asian.
Opettajalle en voi tästä sanoa, sillä ottaa tietysti itseensä, mutta mitä hyötyä koulunkäynnistä on, jos kotona joudutaan opettamaan samat asiat kuitenkin?
Väännän rautalankaa: Lapsellasi on viallinen se kohta aivoista, joka säätelee omien tekemisten aloittamista ja tekemisen ylläpitämistä. Tilannetta voidaan kuntoutuksella vähän parantaa. Jos mitään kuntoutusta tai apuja ei tule, ei tuo omien tekemisten ohjaus välttämättä koskaan kehity normaalisti toimivan ihmisen tasolle. Lapsellaisi on siis aivojen toimintahäiriö, joka ei tule koskaan paranemaan kokonaan. Kyllä tässä sen tasoisesta asiasta puhutaan.
Jos joudut opettamaan kaiken kotona uudelleen, ei lapsesi ole pystynyt opiskelemaan koulussa. Lapsellasi voi olla myös tarkkaavaisuuden ylläpitämisen ongelmia. Hän voi olla myös hyvin hidas prosessoimaan asioita.
Oli ongelma nyt mikä tahansa, pitäisi teidän huoltajien varata pikimmiten aika koulupsykologin testauksiin ja tulosten perusteella ostaa yksityiseltä kuntoutusta.
Tuota, tuota-jatkanpa vielä ja teen muutaman huomion tästä vastauksesta.
Eli aloituksessa annetuilla tiedoilla on joku, ilmeisesti sotepuolen henkilö, valmis tekemään ihan diagnostisia päätelmiä täysin tuntemattomista ihmisistä hyvin yleisluontoisten kuvausten pohjalta ja se olisi syy lähteä esim. psykiatrian piiriin viemään lasta? Lapsella aivojen toimintahäiriö ja tulit tähän loppupäätelmään miten? Mietityttää lähinnä se, että mikä mahtaa olla tällaisen idean esittäjän ammatillinen kompetenssi nimenomaisessa asiassa. Kerronpa senkin nyt jo ennakoiden tulevaa vauva-palstalaisten vakiovastausta tähän, että meidät naurettaisiin pihalle tällaisilla perusteilla vo:lle menemisistä sekä lastensuojelusta, mutta ei siitä sen enempää.
Ostaa yksityiseltä kuntoutusta? Siis ihan oikeasti.. Kyseessä on 9-vuotias lapsi. Mitä seuraavaksi, amfetamiinijohdannaisia adhd-pillereitä,leponexiä,psykoosilääkkeitä vai pakkohoitoa? Osakkaat varmasti kiittäisivät, mutta ei kiitos nyt kuitenkaan.
Jos joudun opettamaan asioita kotona uudelleen ja valvomaan,että hän tekee läksynsä, se ei ole merkki esim. tarkkaavaisuushäiriöstä, vaan ihan aikuisten oikeasti, koulun puolelta ei selkeästi ole tullut riittävää opetusta tietyissä asioissa. Jos huomasit, mainitsin että kiitettäviä tulee pääosin, parissa aineessa on sisäistäminen hankalaa.
Ehkäpä jatkamme samaan malliin ja otamme vain entistä rutinoituneemman linjan päivärytmeissä-sillä on ennenkin päästy pitkälle. Voihan olla, että ilmaisin itseäni epäselvästi ja joku veti tästä sitten hirveät kauhufantasiat esiin, mutta voin vakuuttaa, että mistään aivojen toimintahäiriöstä ei tässä tapauksessa todellakaan ole kyse.
Kiitos omia kokemuksiaan jakaneille.
Lapsesi toiminta ei ole normaalia. Aiheutat asian kieltämisellä ongelmia lapsellesi. Samalla tavalla, kuin kieltämällä heikkonäköiseltä lapselta silmälasit tai astmalapselta lääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellasi on toiminnanohjauksen ongelmia. Tuo ettei osaa edes syödä, on oikeasti huolestuttavaa. Yritä saada hänet pikaisesti kuntoutukseen. Jos asioiden tekeminen on nyt noin vaikeaa, tulee yläkoulusta helposti painajaismaista. Yläkouluikäisten koulu on suunniteltu nuorille, jotka kykenevät vastaamaan toiminan aloittamisesta ja loppuun saattamisesta itse. Kuntouttamisella voisitte vähän madaltaa kynnystä ja pehmentää iskua, jolloin vastoinkäymisistä tulee selvittävän kokoisia.
Älä jää odottamaan tilanteen korjautumista itsestään. Tuohon murrosiän hormonit päälle, niin olette pahassa pulassa.
Ööh..toiminnanohjauksen ongelmia, eli tarkoittaa suomeksi mitä? Laitokseen? Ei tässä nyt ihan sen tason asioista kuitenkaan onneksi vielä puhuta. Lähinnä on todella turhauttavaa tämä jatkuva muistuttelemaan joutuminen,rutiinien hoitamisen jatkuva vahtiminen.
Eniten väsyttää tietysti se että jos en auta läksyissä/kokeisiin lukemisissa todella,ei tunnu oppi menevän perille. En tiedä onko ongelma sitten jollain tavalla myös koulun suunnalla, sillä on aineita, joita hän ei millään tahdo jaksaa lukea ja koetuloksetkin menevät penkin alle ilman osallistumistani, kun taas toisista aineista tulee vain kiitettäviä, eikä niihin tarvitse panostaa yhtä paljon.
Turhauttavaa, koska alkaa vaikuttaa siltä, että kotikoulussa oppisi paremmin-nyt hän käy ikäänkuin kahta koulupäivää päälletysten: se, mitä koulussa on "opetettu" joudutaan kotona tosiasiassa opettelemaan alusta asti uudelleen, jos tahdon että hän todella on ymmärtänyt kulloisenkin asian.
Opettajalle en voi tästä sanoa, sillä ottaa tietysti itseensä, mutta mitä hyötyä koulunkäynnistä on, jos kotona joudutaan opettamaan samat asiat kuitenkin?
Väännän rautalankaa: Lapsellasi on viallinen se kohta aivoista, joka säätelee omien tekemisten aloittamista ja tekemisen ylläpitämistä. Tilannetta voidaan kuntoutuksella vähän parantaa. Jos mitään kuntoutusta tai apuja ei tule, ei tuo omien tekemisten ohjaus välttämättä koskaan kehity normaalisti toimivan ihmisen tasolle. Lapsellaisi on siis aivojen toimintahäiriö, joka ei tule koskaan paranemaan kokonaan. Kyllä tässä sen tasoisesta asiasta puhutaan.
Jos joudut opettamaan kaiken kotona uudelleen, ei lapsesi ole pystynyt opiskelemaan koulussa. Lapsellasi voi olla myös tarkkaavaisuuden ylläpitämisen ongelmia. Hän voi olla myös hyvin hidas prosessoimaan asioita.
Oli ongelma nyt mikä tahansa, pitäisi teidän huoltajien varata pikimmiten aika koulupsykologin testauksiin ja tulosten perusteella ostaa yksityiseltä kuntoutusta.
Tuota, tuota-jatkanpa vielä ja teen muutaman huomion tästä vastauksesta.
Eli aloituksessa annetuilla tiedoilla on joku, ilmeisesti sotepuolen henkilö, valmis tekemään ihan diagnostisia päätelmiä täysin tuntemattomista ihmisistä hyvin yleisluontoisten kuvausten pohjalta ja se olisi syy lähteä esim. psykiatrian piiriin viemään lasta? Lapsella aivojen toimintahäiriö ja tulit tähän loppupäätelmään miten? Mietityttää lähinnä se, että mikä mahtaa olla tällaisen idean esittäjän ammatillinen kompetenssi nimenomaisessa asiassa. Kerronpa senkin nyt jo ennakoiden tulevaa vauva-palstalaisten vakiovastausta tähän, että meidät naurettaisiin pihalle tällaisilla perusteilla vo:lle menemisistä sekä lastensuojelusta, mutta ei siitä sen enempää.
Ostaa yksityiseltä kuntoutusta? Siis ihan oikeasti.. Kyseessä on 9-vuotias lapsi. Mitä seuraavaksi, amfetamiinijohdannaisia adhd-pillereitä,leponexiä,psykoosilääkkeitä vai pakkohoitoa? Osakkaat varmasti kiittäisivät, mutta ei kiitos nyt kuitenkaan.
Jos joudun opettamaan asioita kotona uudelleen ja valvomaan,että hän tekee läksynsä, se ei ole merkki esim. tarkkaavaisuushäiriöstä, vaan ihan aikuisten oikeasti, koulun puolelta ei selkeästi ole tullut riittävää opetusta tietyissä asioissa. Jos huomasit, mainitsin että kiitettäviä tulee pääosin, parissa aineessa on sisäistäminen hankalaa.
Ehkäpä jatkamme samaan malliin ja otamme vain entistä rutinoituneemman linjan päivärytmeissä-sillä on ennenkin päästy pitkälle. Voihan olla, että ilmaisin itseäni epäselvästi ja joku veti tästä sitten hirveät kauhufantasiat esiin, mutta voin vakuuttaa, että mistään aivojen toimintahäiriöstä ei tässä tapauksessa todellakaan ole kyse.
Kiitos omia kokemuksiaan jakaneille.
Provoksihan tämä paljastui!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellasi on toiminnanohjauksen ongelmia. Tuo ettei osaa edes syödä, on oikeasti huolestuttavaa. Yritä saada hänet pikaisesti kuntoutukseen. Jos asioiden tekeminen on nyt noin vaikeaa, tulee yläkoulusta helposti painajaismaista. Yläkouluikäisten koulu on suunniteltu nuorille, jotka kykenevät vastaamaan toiminan aloittamisesta ja loppuun saattamisesta itse. Kuntouttamisella voisitte vähän madaltaa kynnystä ja pehmentää iskua, jolloin vastoinkäymisistä tulee selvittävän kokoisia.
Älä jää odottamaan tilanteen korjautumista itsestään. Tuohon murrosiän hormonit päälle, niin olette pahassa pulassa.
Ööh..toiminnanohjauksen ongelmia, eli tarkoittaa suomeksi mitä? Laitokseen? Ei tässä nyt ihan sen tason asioista kuitenkaan onneksi vielä puhuta. Lähinnä on todella turhauttavaa tämä jatkuva muistuttelemaan joutuminen,rutiinien hoitamisen jatkuva vahtiminen.
Eniten väsyttää tietysti se että jos en auta läksyissä/kokeisiin lukemisissa todella,ei tunnu oppi menevän perille. En tiedä onko ongelma sitten jollain tavalla myös koulun suunnalla, sillä on aineita, joita hän ei millään tahdo jaksaa lukea ja koetuloksetkin menevät penkin alle ilman osallistumistani, kun taas toisista aineista tulee vain kiitettäviä, eikä niihin tarvitse panostaa yhtä paljon.
Turhauttavaa, koska alkaa vaikuttaa siltä, että kotikoulussa oppisi paremmin-nyt hän käy ikäänkuin kahta koulupäivää päälletysten: se, mitä koulussa on "opetettu" joudutaan kotona tosiasiassa opettelemaan alusta asti uudelleen, jos tahdon että hän todella on ymmärtänyt kulloisenkin asian.
Opettajalle en voi tästä sanoa, sillä ottaa tietysti itseensä, mutta mitä hyötyä koulunkäynnistä on, jos kotona joudutaan opettamaan samat asiat kuitenkin?
Väännän rautalankaa: Lapsellasi on viallinen se kohta aivoista, joka säätelee omien tekemisten aloittamista ja tekemisen ylläpitämistä. Tilannetta voidaan kuntoutuksella vähän parantaa. Jos mitään kuntoutusta tai apuja ei tule, ei tuo omien tekemisten ohjaus välttämättä koskaan kehity normaalisti toimivan ihmisen tasolle. Lapsellaisi on siis aivojen toimintahäiriö, joka ei tule koskaan paranemaan kokonaan. Kyllä tässä sen tasoisesta asiasta puhutaan.
Jos joudut opettamaan kaiken kotona uudelleen, ei lapsesi ole pystynyt opiskelemaan koulussa. Lapsellasi voi olla myös tarkkaavaisuuden ylläpitämisen ongelmia. Hän voi olla myös hyvin hidas prosessoimaan asioita.
Oli ongelma nyt mikä tahansa, pitäisi teidän huoltajien varata pikimmiten aika koulupsykologin testauksiin ja tulosten perusteella ostaa yksityiseltä kuntoutusta.
Tuota, tuota-jatkanpa vielä ja teen muutaman huomion tästä vastauksesta.
Eli aloituksessa annetuilla tiedoilla on joku, ilmeisesti sotepuolen henkilö, valmis tekemään ihan diagnostisia päätelmiä täysin tuntemattomista ihmisistä hyvin yleisluontoisten kuvausten pohjalta ja se olisi syy lähteä esim. psykiatrian piiriin viemään lasta? Lapsella aivojen toimintahäiriö ja tulit tähän loppupäätelmään miten? Mietityttää lähinnä se, että mikä mahtaa olla tällaisen idean esittäjän ammatillinen kompetenssi nimenomaisessa asiassa. Kerronpa senkin nyt jo ennakoiden tulevaa vauva-palstalaisten vakiovastausta tähän, että meidät naurettaisiin pihalle tällaisilla perusteilla vo:lle menemisistä sekä lastensuojelusta, mutta ei siitä sen enempää.
Ostaa yksityiseltä kuntoutusta? Siis ihan oikeasti.. Kyseessä on 9-vuotias lapsi. Mitä seuraavaksi, amfetamiinijohdannaisia adhd-pillereitä,leponexiä,psykoosilääkkeitä vai pakkohoitoa? Osakkaat varmasti kiittäisivät, mutta ei kiitos nyt kuitenkaan.
Jos joudun opettamaan asioita kotona uudelleen ja valvomaan,että hän tekee läksynsä, se ei ole merkki esim. tarkkaavaisuushäiriöstä, vaan ihan aikuisten oikeasti, koulun puolelta ei selkeästi ole tullut riittävää opetusta tietyissä asioissa. Jos huomasit, mainitsin että kiitettäviä tulee pääosin, parissa aineessa on sisäistäminen hankalaa.
Ehkäpä jatkamme samaan malliin ja otamme vain entistä rutinoituneemman linjan päivärytmeissä-sillä on ennenkin päästy pitkälle. Voihan olla, että ilmaisin itseäni epäselvästi ja joku veti tästä sitten hirveät kauhufantasiat esiin, mutta voin vakuuttaa, että mistään aivojen toimintahäiriöstä ei tässä tapauksessa todellakaan ole kyse.
Kiitos omia kokemuksiaan jakaneille.
Provoksihan tämä paljastui!
Provo? Perusteletko nyt edes vähän, että miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellasi on toiminnanohjauksen ongelmia. Tuo ettei osaa edes syödä, on oikeasti huolestuttavaa. Yritä saada hänet pikaisesti kuntoutukseen. Jos asioiden tekeminen on nyt noin vaikeaa, tulee yläkoulusta helposti painajaismaista. Yläkouluikäisten koulu on suunniteltu nuorille, jotka kykenevät vastaamaan toiminan aloittamisesta ja loppuun saattamisesta itse. Kuntouttamisella voisitte vähän madaltaa kynnystä ja pehmentää iskua, jolloin vastoinkäymisistä tulee selvittävän kokoisia.
Älä jää odottamaan tilanteen korjautumista itsestään. Tuohon murrosiän hormonit päälle, niin olette pahassa pulassa.
Ööh..toiminnanohjauksen ongelmia, eli tarkoittaa suomeksi mitä? Laitokseen? Ei tässä nyt ihan sen tason asioista kuitenkaan onneksi vielä puhuta. Lähinnä on todella turhauttavaa tämä jatkuva muistuttelemaan joutuminen,rutiinien hoitamisen jatkuva vahtiminen.
Eniten väsyttää tietysti se että jos en auta läksyissä/kokeisiin lukemisissa todella,ei tunnu oppi menevän perille. En tiedä onko ongelma sitten jollain tavalla myös koulun suunnalla, sillä on aineita, joita hän ei millään tahdo jaksaa lukea ja koetuloksetkin menevät penkin alle ilman osallistumistani, kun taas toisista aineista tulee vain kiitettäviä, eikä niihin tarvitse panostaa yhtä paljon.
Turhauttavaa, koska alkaa vaikuttaa siltä, että kotikoulussa oppisi paremmin-nyt hän käy ikäänkuin kahta koulupäivää päälletysten: se, mitä koulussa on "opetettu" joudutaan kotona tosiasiassa opettelemaan alusta asti uudelleen, jos tahdon että hän todella on ymmärtänyt kulloisenkin asian.
Opettajalle en voi tästä sanoa, sillä ottaa tietysti itseensä, mutta mitä hyötyä koulunkäynnistä on, jos kotona joudutaan opettamaan samat asiat kuitenkin?
Väännän rautalankaa: Lapsellasi on viallinen se kohta aivoista, joka säätelee omien tekemisten aloittamista ja tekemisen ylläpitämistä. Tilannetta voidaan kuntoutuksella vähän parantaa. Jos mitään kuntoutusta tai apuja ei tule, ei tuo omien tekemisten ohjaus välttämättä koskaan kehity normaalisti toimivan ihmisen tasolle. Lapsellaisi on siis aivojen toimintahäiriö, joka ei tule koskaan paranemaan kokonaan. Kyllä tässä sen tasoisesta asiasta puhutaan.
Jos joudut opettamaan kaiken kotona uudelleen, ei lapsesi ole pystynyt opiskelemaan koulussa. Lapsellasi voi olla myös tarkkaavaisuuden ylläpitämisen ongelmia. Hän voi olla myös hyvin hidas prosessoimaan asioita.
Oli ongelma nyt mikä tahansa, pitäisi teidän huoltajien varata pikimmiten aika koulupsykologin testauksiin ja tulosten perusteella ostaa yksityiseltä kuntoutusta.
Tuota, tuota-jatkanpa vielä ja teen muutaman huomion tästä vastauksesta.
Eli aloituksessa annetuilla tiedoilla on joku, ilmeisesti sotepuolen henkilö, valmis tekemään ihan diagnostisia päätelmiä täysin tuntemattomista ihmisistä hyvin yleisluontoisten kuvausten pohjalta ja se olisi syy lähteä esim. psykiatrian piiriin viemään lasta? Lapsella aivojen toimintahäiriö ja tulit tähän loppupäätelmään miten? Mietityttää lähinnä se, että mikä mahtaa olla tällaisen idean esittäjän ammatillinen kompetenssi nimenomaisessa asiassa. Kerronpa senkin nyt jo ennakoiden tulevaa vauva-palstalaisten vakiovastausta tähän, että meidät naurettaisiin pihalle tällaisilla perusteilla vo:lle menemisistä sekä lastensuojelusta, mutta ei siitä sen enempää.
Ostaa yksityiseltä kuntoutusta? Siis ihan oikeasti.. Kyseessä on 9-vuotias lapsi. Mitä seuraavaksi, amfetamiinijohdannaisia adhd-pillereitä,leponexiä,psykoosilääkkeitä vai pakkohoitoa? Osakkaat varmasti kiittäisivät, mutta ei kiitos nyt kuitenkaan.
Jos joudun opettamaan asioita kotona uudelleen ja valvomaan,että hän tekee läksynsä, se ei ole merkki esim. tarkkaavaisuushäiriöstä, vaan ihan aikuisten oikeasti, koulun puolelta ei selkeästi ole tullut riittävää opetusta tietyissä asioissa. Jos huomasit, mainitsin että kiitettäviä tulee pääosin, parissa aineessa on sisäistäminen hankalaa.
Ehkäpä jatkamme samaan malliin ja otamme vain entistä rutinoituneemman linjan päivärytmeissä-sillä on ennenkin päästy pitkälle. Voihan olla, että ilmaisin itseäni epäselvästi ja joku veti tästä sitten hirveät kauhufantasiat esiin, mutta voin vakuuttaa, että mistään aivojen toimintahäiriöstä ei tässä tapauksessa todellakaan ole kyse.
Kiitos omia kokemuksiaan jakaneille.
Lapsesi toiminta ei ole normaalia. Aiheutat asian kieltämisellä ongelmia lapsellesi. Samalla tavalla, kuin kieltämällä heikkonäköiseltä lapselta silmälasit tai astmalapselta lääkkeet.
Ah, ja unohdin mainita tämän vauvapalsta-vastaustyypin: koska et ole kanssani samaa mieltä, olet ongelmankieltäjä. Kiitos mielenkiinnostasi, mutta yhä edelleen: ei kiitos :)
Ei riipu. Opettaja ei sitä päätä kuka saa tukitoimia ja kuka ei. Lakisääteisiä oikeuksia nyt on turha huudella, kun ei ne käytännössä toteudu kuitenkaan monessa muussakaan asiassa.