Miten jaksaa lapsen kiukuttelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi ärähtää lapselle ja kieltää kiukuttelua? Se että lapsi on lapsi ei tarkoita sitä, että sille pitäisi hyväksyä mikä tahansa käytös.

Voi asioita kieltää lapselta ihan ärähtämättäkin. Tässä kohdassa suomalaisten vanhemmuudessa on iso heikkous.

Voi toki, mutta normaali terve aikuinen osaa opettaa lapselleen myös negatiivisia tunteita. Ei kaiken aina tarvitse olla iloista auringonpaistetta. Eikä tämä liity mitenkään suomalaisuuteen. Ihan kaikissa maissa lapsia komennetaan välillä myös ärähtämällä. Ihmisiä ollaan, ei robotteja. 

Mä en koe että lapsi oppii yhtään mitään sellaisesta äyskimisestä mitä turhan moni suomalaisvanhempi harrastaa. Sillä ei ole tunteiden opettamisen kanssa mitään merkitystä. Tietysti me ollaan kaikki vain ihmisiä ja jokainen menettää joskus hermot, mutta ei olisi ollenkaan pahasta vanhempien tarkastella mihin sävyyn kommunikoivat lastensa kanssa.

Ei se mitään vaikka et koe. Silti siitä oppii. Nimittäin sen, että aikuisellakin on tunteet ja välillä aikuistakin kiukuttaa. Se on varsin terve oppi tunteiden hyväksymisen ja käsittelyn kannalta. Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä omista kiukuista, kun tietää, että kiukuttaminen on ihan normaalia ja välillä myös äitiä ja isää kiukuttaa. Ärähtäminenhän ei tarkoita sitä, että 24/7 puhutaan tiuskimalla. Tuntuu, ettet nyt erota näitä kahta asiaa toisistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi ärähtää lapselle ja kieltää kiukuttelua? Se että lapsi on lapsi ei tarkoita sitä, että sille pitäisi hyväksyä mikä tahansa käytös.

Voi asioita kieltää lapselta ihan ärähtämättäkin. Tässä kohdassa suomalaisten vanhemmuudessa on iso heikkous.

Jotenkin se lapsi kuitenkin pitää saada tottelemaan. Ulkomailla käytetään enemmän rangaistuksia siihen tarkoitukseen.

Tosi harvoin tarvii mitään rangaistuksia jos on johdonmukainen kasvattaja. Ärähdyksiä vielä harvemmin. Kiristys, lahjonta ja uhkailukin on turhaa. Sanot vaan lapselle selkeästi ja yksinkertaisesti miten tehdään ja miten ei ja oletat että se haluaa olla kunnolla ja totella. Vähääkään isommalle lapselle kannataa osata tarvittaessa esittää perustelut, noudattavat mieluummin järkeviä ohjeita. Ja tämä tiukkuus ja johdonmukaisuus EI sitten tarkoita ettei koskaan voi joustaa mistään. Pienen lapsen kitinä esimerkiksi ei ole huonoa käytöstä vaan merkki jostain muusta, esimerkiksi väsymyksestä. Tässä toinen suomalaisten sokea piste. Olen itse asunut Saksassa ja eipä sikäläiset lapsiaan läimi ja kurita, saavat ihan asiallisella puheella ne tottelemaan. Toisaalta lapset ovat ihan näkyviä ja kohdataan myös silloin kun ovat rauhallisesti, naapuri tervehtii lapsiakin eikö pelkkiä aikuisia jne, saavat fiksun käytöksen mallin pienestä pitäen.

Sinulla taitaa olla tosi helppoluonteinen ja mukautuvainen lapsi. Normaali lapsi laittaa kyllä usein vastaan ja ei tottele hyvällä, asettaa oman koetun etunsa toisten edun edelle eikä toki usein edes ymmärrä niitä perusteluja mitä hänelle esitetään (koska on lapsi). Tätä on ihan kaikissa maissa. Eivät vanhemmat ja opettajat turhan vuoksi uhkaile, kiristä ja lahjo lapsia, vaan sille on ihan oikea tarve olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi ärähtää lapselle ja kieltää kiukuttelua? Se että lapsi on lapsi ei tarkoita sitä, että sille pitäisi hyväksyä mikä tahansa käytös.

Olen kieltänyt kiukuttelun monta kertaa. Rauhallisesti selittäen, että ei saa kiukutella nyt (silloin kun mitään järkevää syytä kiukutteluun ei ole). Tullut kai joskus kerran ärähdettyäkin, että nyt ei saa kiukutella. Eipä tuo ole käskystä kiukuttelua lopettanut. Enkä usko, että juuri kukaan muukaan lapsi lopettaa. Ap

Niitä pitää motivoida siihen, että lopettavat kiukuttelun. Eli ne pitää saada huomaamaan, että kiukuttelemisesta seuraa pelkkää ikävyyttä ja että kiukuttelemalla ei voi voittaa mitään.

Läheskään kaikki lapset eivät kiukuttele jatkuvasti.

No ei lapseni ole kiukuttelemalla asioita saanut tai voittanut. Luulen, että tämä on vähän persoonallisuuskysymys, että kuka kiukuttelee paljon ja kuka ei.

Ap

Tasapainoinen hyvinvoiva lapsi ei kiukuttele ellei ole väsynyt, nälkäinen tms. Joku on pielessä jos joka päivä kiukkuaa. 

Tää on just tää nykyajan ongelma, mitään muita tunteita ei saa olla olemassa kuin kivoja tunteita, eikä niitä ainakaan saa näyttää vaikka sellaisia olisikin, (ei, vaikka olisi pieni lapsi!) koska muuten on jotenkin sairas.

Sisimmässään ihmiset kyllä ymmärtävät että tämä on ihan viturallaan oleva ajatus, mutta kun sitä kovasti toitotetaan niin alkaa kuulostaa normaalilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi ärähtää lapselle ja kieltää kiukuttelua? Se että lapsi on lapsi ei tarkoita sitä, että sille pitäisi hyväksyä mikä tahansa käytös.

Voi asioita kieltää lapselta ihan ärähtämättäkin. Tässä kohdassa suomalaisten vanhemmuudessa on iso heikkous.

Voi toki, mutta normaali terve aikuinen osaa opettaa lapselleen myös negatiivisia tunteita. Ei kaiken aina tarvitse olla iloista auringonpaistetta. Eikä tämä liity mitenkään suomalaisuuteen. Ihan kaikissa maissa lapsia komennetaan välillä myös ärähtämällä. Ihmisiä ollaan, ei robotteja. 

Mä en koe että lapsi oppii yhtään mitään sellaisesta äyskimisestä mitä turhan moni suomalaisvanhempi harrastaa. Sillä ei ole tunteiden opettamisen kanssa mitään merkitystä. Tietysti me ollaan kaikki vain ihmisiä ja jokainen menettää joskus hermot, mutta ei olisi ollenkaan pahasta vanhempien tarkastella mihin sävyyn kommunikoivat lastensa kanssa.

Ei se mitään vaikka et koe. Silti siitä oppii. Nimittäin sen, että aikuisellakin on tunteet ja välillä aikuistakin kiukuttaa. Se on varsin terve oppi tunteiden hyväksymisen ja käsittelyn kannalta. Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä omista kiukuista, kun tietää, että kiukuttaminen on ihan normaalia ja välillä myös äitiä ja isää kiukuttaa. Ärähtäminenhän ei tarkoita sitä, että 24/7 puhutaan tiuskimalla. Tuntuu, ettet nyt erota näitä kahta asiaa toisistaan. 

Meillä ei edes puhuta mistään lapsen känkkäränkästä tai kiukuttelusta erikseen, ne ovat vähätteleviä sanoja lapsen tunteista. Lastakin ärsyttää, ja harmittaa, tai ottaa pattiin, ihan kuten aikuistakin, eikä näiden tunteiden kokeminen tai näytäminen ole mitään kiukuttelua. Kiukuttelu viittaa tekemiseen jota tehdään tahallaan, kuin muita ärsyttääkseen.

Suhtaudu kiukutteluun mahdollisimman rennosti. Jo joka asiaan puutut(ellei tee jotain kiellettyä) saa huomiota kiukutellen. Pienet lapset turhautuvat helposti ja se synnyttää kiukkua ja raivareita. Kyllä ne oppii vähitellen...

Siis neuvon että et joka kiukkuun liikaa reagoi. Ole apuna tarvittaessa, mutta anna lapsen selvitä itsekin. He nimittäin helposti pompottavat meitä jos joku juttu ei suju ja kiukkuavat äänekkäästi niin saavat meidät "juoksemaan" tai reagoimaan. Itse sanon hankalalle 4v lapselleni monesti "no niin alappas nyt toimia" tai "ei se nyt niin kamalaa ole" kun hän saa kiukkupuuskan aika pienestä. Ja monesti kiukku laantuu nopeasti. Mitä enemmän häslään ja juoksen kiukkuilevan tahdissa sitä enemmän koukkuja esiintyy. Joskus menen vaan pöydän ääreen lueskelemaan lehteä jos lapsi venkoilee esim riisumisen kanssa ja yrittää saada minua mukaan sähläämään. Tarkoitan että muuten neutraalimmaksi. Voin myls sanoa että koitetaan nyt rauhallisesti hoitaa homma. Useimmiten toimii aika hyvin.