Lue keskustelun säännöt.
Huomion jakaminen perheessä
23.03.2023 |
Öö siis en tiiä miks kirjoittelen tänne mut ihsm. mua on painannut yks asia jo pari vuotta, ja haluisin tietää et onks se normaalia. Oon siis 13v. Eli siis mun perheessä on mun äiti, isä ja mun 3 pikkusiskoo. Nuorin on siis 4v. Mä muistan vieläki sen ajan kun nuorin ei ollu vielä syntyny. Vanhemmat jakoi meille kaikille tasa-arvoisesti huomioo jne. Mut sitte synty mun nuorin pikkusisko, ja se alko saada kaiken huomion. Ymmärrän kyllä vauva tarvii hirveesti huomioo, ja kestinki sen pari vuotta, mutta nyt.... Esim. kun mä tuun koulusta ja muutki siskot, nii meille sanotaan aina "moi" ja ehkä harvoin "mitä teitte koulussa" mutta muuta ei kyllä olla sanottu. Ja sitten kun (sanotaan vaikka että nuorimman pikkusiskon nimi on Elsi) Elsi tulee päiväkodista, niin isä ja äiti on sillee "heii söpöliini, oliko kivaa päiväkodissa? Mitä teitte siellä? :)" tosi yli positiivisella äänellä. Ja sitten mennään sylittelemään ja halailemaan Elsiä, ja oikein kerjätään sen huomiota. Ärsyttävää kun Elsi saa kaiken hyvän huomion. Meille muille sitten vaan suututaan kun tehdään aina asiat väärin. Mua myös säälittää kattoo kun mun toiseksi nuorin (8v) pikkusisko kerjää huomiota vanhemmilta mutta sitten jompikumpi sanoo että "ei nyt kun Elsi on mun sylissä". Olen yrittänyt olla kaiken vapaa aikani pikkusiskojeni kanssa mutta tiedän että se ei riitä. Olen yrittänyt jutella tästä vanhempieni kanssa mutta ne aina tiuskaisee että "Elsi nyt on niin pieni että tarvitsee meidän huomiota". Ja on paljoon muutakin mutta en kerkee nyt kirjoittaa lisää kun koulu alkaa. Sori että tuli sekavaa tekstiä, mutta jos joku vaivaituisi vastaamaan onko normaalia?
Kommentit (2)
Sinun on puhuttava asiasta pian! Jos vanhemmat eivät kuuntele, koulukuraattorille. Hän toivottavasti tietää mitä tehdä.
Vanhempasi tekevät väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI ole normaalia, mutta ikävän yleistä.
Vanhemmat harvoin itse huomaavat tilannetta tai tietoisesti niin toimivat. Lapsen sanoessa asiasta, vanhempi helposti tulkitsee asian vain sisarkateudeksi. Ja ehkä se on sitä, tai sitten ei, mutta tärkein asia olisi huomioida kaikkien lapsen tuntemukset.
Itse olen aikoinaan huomauttanut vastaavasta asiasta serkulleni, kun vaikutti täysin unohtaneen esikoisen huomioinnin nuoremman synnyttyä. Serkku suuttui ensin asiasta, mutta pian sen jälkeen pystyi näkemään esikoisen tilanteen jonka jälkeen sitten luonnollisesti koki kovaa syyllisyyttä asiasta. Mutta heidän perheessä tilanne onneksi lopulta normalisoitui.
Olisiko teillä läheistä muuta aikuista, jonka kanssa voisit puhua asiasta? Isovanhempia, tätejä, setiä, tms.? Usein nimittäin nämä ns. ulkopuoliset aikuiset kyllä näkevät aika hyvin, mikäli perheen dynamiikassa on epätasa-arvoisuutta.