Mikä on tärkein työ, ystävävät vai kumppani

Minulla on ystäviä töissä. Saan siitä enemmän kuin kumppanilta tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehiä tulee ja menee ystävyys on ikuista. Näin olemme parhaan ystäväni kanssa linjanneet. Eli ystävyys. 

Ei ystävyyskään ole ikuista, mutta kaunis ajatus.

Kyllä se joillain voi olla. Älä ole ankeuttaja. 

Pahoitteluni. Olen ollut ankeuttajien ympäröimä vuosia ja ankeuttaminen on tarttunut.

Tylsää. Suosittelen laajentamaan elinpiiriä. Saatat jopa löytää ikuisen ystävän :)

Tilin saldo muulla ei väliä.

Pihi gubbe kirjoitti:

Tilin saldo muulla ei väliä.

Eli sinulle tärkeintä on kumppani. Kumppanuussuhde se sugar daddy-suhdekin on. 

.

Kumppani, kissa ja lapsuuden perheeni.

Erityisesti isäni ja isosisko.

Olen sairaseläkkeellä syystä joten tulen jotenkuten toimeen.

Kaverit tulee viimeisenä.

Mitäs ovat turhasta suuttuvia valittajia.

Puoliso ykkönen, jos sellainen on, ja työ ja ystävät jaetulla kakkosella. Työ siksi, että se on välttämätön yleensä elämään ja ystävät siksi, että ovat välttämättömiä hyvään elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehiä tulee ja menee ystävyys on ikuista. Näin olemme parhaan ystäväni kanssa linjanneet. Eli ystävyys. 

Ei ystävyyskään ole ikuista, mutta kaunis ajatus.

Kyllä se joillain voi olla. Älä ole ankeuttaja. 

Niin voi olla se kumppanuuskin, joillain on niin päin että ystäviä tulee ja menee, mutta mies pysyy. Että ei voi yleistää.

Onneksi ei tarvitse laittaa tärkeysjärjestykseen. Kyse on myös aivan eri tason asioista. Pärjäisin, kuten varmaan muutkin, ilman kumppania ja ilman ystäviä, mutta harva pärjää ilman töitä (etenkään, jos ei ole elättäjäkumppania). En myöskään voisi olla kumppanin kanssa, joka kieltäisi työn tai ystävät.

Jos tulisi sellainen hypoteettinen tilanne, että saisin loppuelämäkseni vain toisen, työn tai elämänkumppanin, niin valitsisin työn. En ikimaaimassa laittaisi toimeentuloani toisen ihmisen varaan, vaikka kuinka paljon kumppaniani rakastan.

Kysymyksestä unohtuivat lapset. Oma lapseni on aikuinen. Onneksi ei tarvitse priorisoida myöskään häntä, työtä ja puolisoa, mutta jälleen: jos tulisi sellainen hypoteettinen tilanne, että pitäisi valita joko lapseni tai puolisoni olemassaolo/hyvinvointi, niin valitsisin lapseni.

Ystävät ovat tärkeitä mutta eivät niin tärkeitä, että nousisivat kolmen tärkeimmän listalle.

Vierailija kirjoitti:

Pihi gubbe kirjoitti:

Tilin saldo muulla ei väliä.

Eli sinulle tärkeintä on kumppani. Kumppanuussuhde se sugar daddy-suhdekin on. 

Mielenkiintoinen johtopäätös, että tuolla miehellä olisi sugar daddy. Mistä sellainen edes tuli mieleesi?

Kumppani koska lasteni isä, sielunkumppanini ja tärkein ystäväni.

Noista kumppani, yleisesti jaetulla ykkössijalla perhe ja koti.

Työ on tärkeää mutta vain 8h/arkipäivä rahan takia. Onneksi on ollut työ mistä olen myös nauttinut. 

Noi kolme tasapainossa on hyvän elämän lähtökohdat, jos joku niistä nousee määräävään asemaan, muut kaksi tulevat laiminlyödyksi jollain aikataululla ja onneen tulee säröjä.

Teen mun unelmatyötä ja rakastan sitä yli kaiken. Ihmiset ei niinkään kiinnosta, vapaa-ajalla töiden jälkeen en jaksa tai halua nähdä enää yhtään ketään.

Mieheni, ehdottomasti.

Omat lapset, kumppani, lapsuuden perhe, ystävät, kaverit, työ