Lue keskustelun säännöt.
Matematiikan osaamattomuus on elämäni yksi tragedia
22.03.2023 |
Nuoruudessani isälläni meni totaalisesti hermot kun yritti auttaa mua matikassa. Lopulta löi ja haukkui tyhmäksi kun vain itkin ja sanoin etten osaa. Olin hyvä muissa aineissa mutta matikka ei kiinnostanut ollenkaan, joten totaalisen kiinnostuksen puutteessa en varmaan edes yrittänyt oppia. Katselin koulussa vain ikkunasta ulos tai piirtelin kirjan reunoille. Kokeet oli tietysti sitten vitosta ja kutosta. Geometrian koe taisi olla jopa ysi kun jostain syystä se olikin helppoa. Kävin ammattilukion ja kirjoitin ylioppilaaksi c papereilla. Matikkaa en lukenut yhtään koska luin vain niitä aineita mitä kirjoitan.
Matikan osaamattomuus on ollut aina häpeällinen asia joka estää menemästä eteenpäin. Lähihoitajakoulussa varsinkin koin suurta häpeää kun defenssit iski täysillä, ja itkin ja laskin. Suoritin kokeet, ja myöhemmin työelämässä tein lääkelaskukokeita ja erilaisia testejä virheettömästi, jotta saan lääkeoikeudet. Tein kymmenen vuotta töitä kotihoidossa, enkä annostelussa tai lääkkenjaossa tehnyt virheitä, olin äärettömän tarkka. Tarkistin ja olin huolellinen. Samalla mielessäni kaikui miten olen täysi idiootti. Yliopistoonkin hain ja pääsin, mutta ala ei kiinnostanut sittenkään. Matikkaa ei tuolla tarvinnut.
Haluaisin jatkaa hoitoalaa pidemmälle, mutta tuo matematiikan osaamattomuus on sellainen asia mikä saa toivon murenemaan. Pääsykokeissa pitäisi osata laajalti muutakin kuin lääkelaskuja, ja oma matematiikan osaaminen on ehkä noin vitosluokkalaisen tasoa. Asia on paisunut päässäni niin stressaavaksi että näen unia missä olen peruskoulussa, koitan ymmärtää ja yritän tehdä tehtäviä mutta en osaa.
Mistä lähteä liikkeelle? Onko käytävä esim. lukion lyhyt matematiikka että selviän sairaanhoitajan pääsykokeista?
Kommentit (16)
Taitaa mennä enemmän psykologiapuolelle.
Vaikuttaa että isäsi suhtautuminen on pilannut monta asiaa.
Jos todella haluat ottaa härkää sarvista niin voisit mennä kirjastoon selailemaan eri asteiden matikankirjoja ja vähän selvittää omaa tasoasi. Siitä sitten vaan opiskelemaan ja nostamaan tasoa.
Sairaanhoitajan matikantarpeesta en osaa sanoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet YouTubeen ja katsot sellaista kanavaa kuin Matikkamatskut. Paras tietysti olisi jos sinulla olisi jokin runko tai tehtäväpaketti, mitä treenaat. Olisiko vaikkapa avoimessa AMK:ssa jotakin matikan kertauskurssia, jota voisit suorittaa samalla kun kertailet Matikkamatskuja sivussa? Tai valmennuskurssia juuri siihen ohjelmaan, johon haluat? On tietysti mahdollista olla itseohjautuva ja laatia itse joku hyvä runko, mutta pahimmillaan se voi olla aika hakuammuntaa, kun mahdollista asiaa on paljon ja kaikkea et osaa eikä ehkä tarvitsekaan osata..
Hohhoijaa, monella itsetuntovajeisella miehellä on ollut tuo matikan osaaminen se sellainen "munanjatke". Kuin kaikki muu maailmassa pyörisi sen heidän osaamisensa/lahjakkuutensa ympärillä. Näiden lapsille tekee hyvää irrottautua aikuisena näiden "taikapiiristä" ja antaa heidän rähistä ja raivota omaa pelkoaan ja vihaansa omissa oloissaan.
Iltalukiossa esim lyhyt matikka voisi olla sulle vaihtoehto. Hurjasti tsemppiä!
PS Itse lukenut pitkän matikan 10 keskiarvolla, mutta voi se elämä olla silti persiistä eli ei ole onnea taannut ainakaan matikan osaaminen...
Matikkaan tulee kyllä helposti sellainen psykologinen lukko. Todennäköisesti hyötyisit interaktiivisesta opetuksesta, siis vaikka psykologisesti taitavasta yksityisopettajasta. Matikassa on nimittäin pakko ymmärtää käsiteltävä asia, ennen kuin voi siirtyä seuraavaan, siksi sitä ei opi jos ei saa edetä omassa tahdissa. Niinpä luokkaopetus toimii hyvin vain niille, joiden tahti ei ole paljon keskimääräistä hitaampi. Matikkaa on myös vaikea opetella yksin kirjasta, koska se on kieli jota on vaikeampi ymmärtää kirjoitettuna kuin puhuttuna. Mutta pääpointtini on nyt se, että sitä voi oppia, ja kokemasi vaikeudet ovat ihan ymmärrettäviä ja luonnollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matias Mäkynenkö se täällä ihmettelee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos olet päässyt lähihoitajan matikat läpi, niin pääset kyllä sairaanhoitajankin, jos siis tavoitteena on vaan päästä sen pääsykokeet ja lääkelaskut. Vaadit ja odotat itseltäsi ihan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään koskaan oppinut esimerkiksi ymmärtämään, mitä joku derivointi ja integrointi tarkoittaa. Silti olen edennyt opinnoissa yliopistotasolle ja toimin hyväpalkkaisessa ammatissa.
Ei minkään asteen hoitajaopinnot vaadi kuin peruskoulutason osaamista. Selviydet varmaan. Miksi vain piirtelit tunnit etkä kuunnellut ja syytät siitä isääsi. Nyt vähän valoja päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
otanosaasurunmoista kirjoitti:
dyskalkylia?
Ei kuulosta olevan aplla. Eikö dyskalkylia tarkoita aika täydellistä kyvyttömyyttä ymmärtää matematiikka. Tai kai siinäkin voi olla aste-eroja.
Kiitos kommenteista. Mulla aiheuttaa vaikeuksia myös nuo matikan sanalliset tehtävät ja looginen päättelykyky mitä pääsykokeissa joutuu tekemään aika paljon. On mattia, kirsiä, leenaa, annia, katjaa, oskaria ja teppoa joilla on jokaisella viisi koria omenoita ja kuusi koria päärynöitä ja sitten vielä puolikas vesimeloni, miten lasket blaa blaa blaa
En ymmärrä. En kerrassaan ymmärrä miten ihmiset päättelee noita ihan noin vain!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dyskalkyliassa on aste-eroja todellakin. Osalla on kokonaan pyyhkiytynyt jopa lukujonotaitojen mieleen painamisen kyky, eikä sen jälkeen suju mikään.
Matemaattisten faktojen muistamattomuus on myös yksi vaje, joka liittyy muistitoimintoihin. Laskusäännöt ei vaan jää päähän, vaikka niitä toistelisi joka tunnin aluksi.
Sulla ei ole ollut oikeaan aikaan oikeanlaista opettajaa, siitä se on kiinni. Meillä tyttö oli ihan mukavaa keskitasoa muissa aineissa, mutta matematiikka teki tenän. Joku ope oli sillä sanonut, ettei se mitään osaa. Sitten istuttin keittiön pöydän ääressä ja aloitettiin ihan alusta: Tässä on omenoita (oli kaksi). Tässä on yksi ja tässäkin on yksi. Otin ompun kumpaankin käteeni. Montako omppua mulla on? Kaksi, vastaa tyttö. Sitten otin tertusta kaksi banaania. Sama homma. Mitä nämä molemmat ovat? Hedelmiä. Jaetaanpa tasan. Molemmille tuli yksi kumpaakin lajia. Samaa rataa jatkettiin hetki. Vaikeus tuli silloin, kun hedelmien sijaan tulikin numeroita. Sitä sai jauhaa edestakaisin, Välillä hedelmiä, sitten vastaavat numerot ja luvut.
Tuota jatkettiin useana iltana, ei jokaisena, mutta joka toisena, edettiin kertolaskuihin ja lopulta jakolaskuihin. Homma alkoi sujua.
Pitää olla kärsivällisyyttä, se saa viedä aikaa! Kun ope oli sanonut, että oppilas ei osaa mitään, se iskostui lapsen päähän: en osaa. Siitä yli tai ohi pääseminen vaati työtä, rauhallisuutta. Ei saa hermostua, silloin kaikki jo tehty työ menee hukkaan.
En ole tarvinnut matematiikkaa kuin yhteen ja vähennyslaskut, kertolaskut, jakolaskun, prosentit. Ei ole tullut vielä vastaan a + b= c eikä missään funktionkuvaajaa. Pitääkö olla huolestunut.