Kokemuksia raskauden aikana eroamisesta?

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä vajaat kymmenen vuotta. Hän on ns. nepsy-tyyppi, eikä hänen persoonansa ole erityisen tunteellinen tai huomaavainen, vaan hän ei näytä (varsinkaan positiivisia) tunteitaan juuri koskaan, eikä muiden ihmisten huomioon ottaminen tule hänelle luontaisesti.

Tähän asti tämä ei ole oikeastaan vaivannut minua ihan hirveästi, mutta sain jokin aika sitten tietää olevani raskaana, ja nyt mielessä on pyörinyt kaikenlaisia asioita. Mies oli jonkin aikaa työreissulla ja on sen jälkeen ravannut melko tiiviisti kaikennäköisissä illanvietoissa, ja itsekseni ollessani huomasin, etten oikeastaan ikävöi häntä ollenkaan vaan arki sujuu aika kivasti yksinään.

Nyt viikonlopun aikana sairastelin melko rajusti, eikä miehelle tullut kertaakaan mieleen kysyä vointiani tai edes tarkistaa olenko kunnossa, kun en kyennyt nousemaan päivän aikana sängystä.

Nämä jutut ovat jääneet vähän kalvamaan ja vaikka rakastan miestäni todella paljon, olen alkanut miettimään haluanko todella jakaa loppuelämäni tällaisen ihmisen kanssa. Toista kun ei oikein voi lähteä muuttamaankaan..

Toisaalta mietin, että ovatko nämä nyt aitoja tunteitani vai vaan raskauden aiheuttamia ajatuksia, ehkä jotenkin kaipaisin tällä hetkellä enemmän huomiota ja rakkautta kuin normaalisti.

En tiedä.

Onko täällä ketään, joka olisi eronnut kumppanistaan raskauden aikana? Miten se sujui? Kaduitko päätöstä? Miten sujui vauva-aika pääosin yksin?