Minua kohdellaan ik*västi täällä. Siksi lähden ulkomai*le

Töissä en saa suun vuoroa.
Yritin pitkään päästä keskusteluihin mukaan, mutta ketään ei kiinostanut. Ihmiset tuntuu vain vihastuvan, vaikka halusin vain ottaa kantaa keskusteluun, jos nyt ylipäätään sain edes sanottua jotain.
Porukka viestii hiljaisesti, etteivät pidä minusta, vaikka en ole tehnyt kenellekään mitään.
Samaa on muualla. Huomaan, ettei ihmiset pidä minusta.
Aluksi jutellaan, mutta pian tulee stoppi ja aistin vastapuolen ärsyyntymisen ja kyllästymisen minuun.
Tiedän, että osaan olla rasittava ja joskus ehkä olenkin, mutta näissä tilanteissa ei olla edes siihen asti päästy, vaan olla vasta smal talkin tasolla.
Huomaan jättäytyväni pois niin kukaan ei koskaan kysele perääni.
Jos käyn yksin istumassa jossain niin huomaan, että vakiporukka alkaa jossain kohtaa ärsyyntymään minuun, vaikka olisin vain hiljaa.
Aluksi ovat mukavia. Pian alkaa kysely tekopyhään sävyyn, että onko kaikki ok ku istuskelet yksin täällä niin usein?
On ilmeisesti kiellettyä käydä paikoissa yksin.
Tuo sävy on sellainen, että ovat muka vähän huolissaan, mutta oikeasti huomaan vain ärsyttävän heitä.
Olen m*sta lammas reunassa ja he ajattelevat, että painu v*tt**n meidän alueelta.
En todellakaan aiheuta häiriötä ympäristöön vaan olen melko hiljainen nuorehko nainen.
Olen alkanut etsimään töitä suomen ulkopuolelta.
Suunnitelmat ovat vielä auki, mutta mikään ei viivyttäisi lähtemästä.
Ulkomailla ihmiset ovat ihania ja avoimia.