Olen niin onnellinen omakotitalossa, tunnen myötätuntoa muissa asumismuodoissa asumaan joutuvia

Samalla muutaman sadan neliön pläntillä koko elämä.

Ei víttü kiitos.

Oon asunut omakotitalosssa ja ei oo mun juttuni. Tykkään asua kerrostalossa mm. sen helppouden takia. Ihniset on erilaisia ja tykkäävät eri asioista. Mukava että ap voit asua omakotitalossa kun se on se mistä sinä pidät.

Ap. Oletko yksinkertainen?

Minä asun omakotitalossa, mutta haaveilen säännöllisesti siitä kun lapset muuttavat pois ja pääsen tästä työleiristä. Jatkuvaa vaivaa pihan sun muun kanssa. Rivitalo olisi aivan ihana asumismuoto.

Jos Ap. tuntisi myötätuntoa yleensä mistään niin ei tekisi noin typerää aloitusta.

Mulla on takuulla ihanampi omakotitalo kuin sulla, ap. 110-vuotias hirsitalo, ruutuilkunakuistein, varaava takka, leivinuuni, puuhella ja yksi pönttöuuni.

Vanha kaunis piha, jossa iso nurmikko ja paljon kauniita omenapuita ja muuta wanhaa.

Nautin itse kauniin pihan katselusta kovasti myös, mutta ymmärrän hyvin, että kerrostalossa voi myös asua tosi hyvin viihtyen, samoin rivitalossa! Sehän on täysin kiinni siitä, mistä pitää.

Taisit joutua asumaan jollain köyhien alueella kerrostalossa, jos siinä oli ääniongelmia? Juuri etsin uudet vuokralaiset yhteen kerrostaloasuntooni ja nykyinen asukas kehui, miten hiljainen kämppä on! (Se on siis Kalliossa)

Lapsuuteni omakotitalossa viettäneenä tiedän ettei se onnea takaa.

Asun isossa ok-talossa, kehä III ulkopuolella mutta Helsinkiin hurauttaa alle tunnissa ja lentokentälle vielä lyhyemmässä ajassa. Aika aikaansa kutakin. Tässä on ollut hyvät puolensa, mutta seuraava asunto tulee olemaan joko rivari tai kt. Tänä keväänä en ole enää edes tehnyt kylvöjä (chilit, tomaatit ym.) koska aiomme olla toukokuusta alkaen niin paljon reissussa, että turha laittaa. Sitten pitäisi vaan taas hankkia hoitaja käymään parin päivän välein. Nurmikossa riittää hehtaarin tontilla riittävästi hoidettavaa, etenkin kun päältä ajettavassa ruohonleikkurissa alkoi jo viime kesänä olla ongelmia.

Olen kyllä nauttinutkin tästä väljästä asumisesta, mutta fakta on myös, että emme viime kesänä esimerkiksi grillanneet kuin pari kertaa. Omenoista meni valtava määrä peurojen ruokintaan, kun itsellä ei ollut niille käyttöä eivätkä ystävät ja tuttaneet tulleet hakemaan kuin pienen osan. Laiturin korjaus on ollut työn alla jo kaksi kesää - kun ei olla kesällä juurikaan kotona, niin ei edisty. Lumityöt käy onneksi tekemässä paikallinen yrittäjä, muuten olisi varmaan jo lyöty hanskat tiskiin tänä talvena.

Ja fakta on, että tulee käytyä paljon vähemmän kulttuuritapahtumissa kuin silloin, kun asuin Helsingissä.

Minusta olet, ap, moukka ja provosi on huono.

Vierailija kirjoitti:

Ai tää taas...

shiiiiiit/5

Valon lisääntyminen laukaisee tunnetusti monella manian ;-)

Mökki riittää maaseudun kaipuuseen.

Siellä on kiva käydä kun tietää että pääsee omaan kotiin kerrostaloon kun alkaa tympimään.

Sama turvattomuus on kaikilla Helsingissä.

Tuollainen ylimielinen lyttääjä ei pysty myötätuntoa tuntemaan ketään kohtaan. Valehtelijakin vielä.

Vierailija kirjoitti:

Onnea on iso asunto.

Onnea on sopiva asuntp!

Mä muutin juuri okt:sta kerrostaloon ja nautin täysillä!

Vierailija kirjoitti:

Onhan ne pihat hienoja mutta kyllä mua säälittää omakotiasuja jotka raatavat kesät ruohonleikkuussa ja talvet lumenluonnissa :D

Meillä on hiljainen rivari, naapureista ei kuulu mitään, ja vartin ajomatkan päässä järvenrantamökki joten hurautetaan koska halutaan luonnon rauhaan, puusaunaan, tunnelmoimaan laiturille kuunnellen kuikkia ja ihastellen joutsenen pesää... meistä se voittaa sata-nolla omakotitalon.

Ai mökki ei sit muka ole työleiri 😂

Omakotitalosta kaipaan sitä fiilistä kun pääsee heti ovesta ulos omalle pihalle vaikka yöpuvussa. Mutta sitten ne naapurit, kyyläävät aina siinä pihalla ja ovat ihan iholla koko ajan. Ei yhtään kiinnosta hyvänpäivän tutut. Kerrostalossa yksityisyys on todella selvää, kukaan ei kysele eikä ihmettele, hyvä jos moikataan kohdatessa. En tunne ketään talossa enkä aiokaan tutustua. Kerrostalossa maisemat myös ovat aivan omaa luokkaansa, ei maan tasalla asuvat edes tajua mitä kerrostalo voi parhaimmillaan tarjota. Omaa pihaa pääsee kuokkimaan mökillä aivan tarpeeksi ja yöpuvussakin pääsee sinne pihalle vielä ilman yhtäkään naapuria tuijottelemassa, joten täydellinen kombo, parhaat puolet molemmista.

Vierailija kirjoitti:

Onhan ne pihat hienoja mutta kyllä mua säälittää omakotiasuja jotka raatavat kesät ruohonleikkuussa ja talvet lumenluonnissa :D

Meillä on hiljainen rivari, naapureista ei kuulu mitään, ja vartin ajomatkan päässä järvenrantamökki joten hurautetaan koska halutaan luonnon rauhaan, puusaunaan, tunnelmoimaan laiturille kuunnellen kuikkia ja ihastellen joutsenen pesää... meistä se voittaa sata-nolla omakotitalon.

Mä taas tykkään lumenluonnista ja pihahommista yleensäkin, kesällä ja talvella. Ei tarvi ajaa kuntosalille kun pysyy kunnossa ihan omalla pihalla touhuamalla. 

Vaikka onkin provo, niin moni oikeasti ajattelee näin.

Asuin koko lapsuuteni omakotitalossa. Sitten muutin kaupunkiin ja kerrostaloon. Valmistuttuani yliopistosta ostimme mieheni kanssa omakotitalon kaupunginlaidalta. Kaksi vuotta sitä jaksoimme.

Ostimme viime kesänä kerrostaloasunnon ratikkareitin varrelta (Tampere). Täällä on ihanaa. Talot ovat uusia, joten naapurin kakkaaminen ei todellakaan kuulu sisään. En ole kuullut naapurista ääniä juuri lainkaan. Lumityöt? Ei ole. Viime kuun sähkölasku? 34 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä enää omakotitaloa ja kaikkea sitä työtä, sisällä ja ulkona 😒 Kerrostalossa huolto hoitaa kaiken, itse saa vain olla ja nauttia helposta elämästä 😊

Kyllä sillä kerrostaloasunnon vastikkeella tai vuokralla pystyy omakotitalossakin teettämään työt muilla, jos haluaa.

Tiedoksi vaan.

Onnea on, jos voi asua sellaisessa asumismuodossa mikä itselle sopii. Jollekin se on kerrostalo, jollekin rivari, jollekin okt postimerkkitontilla ja jollekin okt maaseudun rauhassa. Niitten puolesta harmittaa, jotka joutuvat taloudellisista tai muista syistä asumaan sellaisessa paikassa joka ei itselle sovi.