Olenko ainoa, joka ei halua laittaa lasta päiväkotiin?

En olisi minäkään halunnut viedä lapsia päiväkotiin, mutta leivän ja muiden kulujen takia vein. En ole mikään tukia kinuava kotiäiti.

Tilanne päiväkodeissa ei ole hyvä joten en ihmettele ratkaisuasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eskaria kannattaa harkita.

Miksi? Miksei sitä voisi toteuttaa kotiopetuksena?

Ap

Sosiaalisten taitojen takia. Ettei tule kiusatuksi koulussa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten tämä aihe edes liittyy koulutukseen. Itse olen korkeakoulutettu, mutta minulle lapsi on tärkeämpi kuin ura. Toisaalta joillekin matalasti koulutetuille saattaa ura olla tärkeämpi kuin perhe. Ei minusta koulutus tässä ole olennainen asia. Eikä se oliko ennen lasta uraa vai ei. Itselläni oli. Ap

Onhan se tärkeää, että akateemiset naiset saadaan nopeasti työelämään. Se on tärkeää yhteiskunnan toiminnan takia. Ei kaikki ammatit ole ura-ammatteja, eikä matalasti koulutetut yleensä ole ura-ammatissa, vaan ihan suorittavaa perustyötä tekevät, kuten moni korkeasti koulutetuistakin kuten esim. sote-alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten tämä aihe edes liittyy koulutukseen. Itse olen korkeakoulutettu, mutta minulle lapsi on tärkeämpi kuin ura. Toisaalta joillekin matalasti koulutetuille saattaa ura olla tärkeämpi kuin perhe. Ei minusta koulutus tässä ole olennainen asia. Eikä se oliko ennen lasta uraa vai ei. Itselläni oli. Ap

Onhan se tärkeää, että akateemiset naiset saadaan nopeasti työelämään. Se on tärkeää yhteiskunnan toiminnan takia. Ei kaikki ammatit ole ura-ammatteja, eikä matalasti koulutetut yleensä ole ura-ammatissa, vaan ihan suorittavaa perustyötä tekevät, kuten moni korkeasti koulutetuistakin kuten esim. sote-alalla.

Vaikka olenkin akateeminen en aio myydä elämääni yhteiskunnalle. Perhe on minulle tärkein. Se, että menin 18-vuotiaana yliopistoon ei määrää loppuelämäni kulkua niin, että se velvoittaisi minut elämään arvojeni vastaista elämää.

Jokainen tekee mitä haluaa mutta omat lapset ovat olleet 2v asti pk:ssa ja ovat tykänneet tosi paljon. Nytkin oli 4v sairaana viikon kotona ja tänään kun pääsi vihdoin päiväkotiin oli riemuissaan kun pääsi kavereiden kanssa leikkimään ja retkelle. En minä jaksaisi niin paljon järjestää askartelua, retkiä, opetusta, kavereita ym. Yksinäni mitä tarha antaa.

Vierailija kirjoitti:

En laittaisi ellen uskoisi siitä olevan lapselle hyötyä. Tarvitsee ikäistään seuraa ja saa opetella niitä sosiaalisia taitoja. Ja kai jotain muutakin vähän.

Mielelläni minä muuten hänet kotona pitäisin.

Eikö teillä käy vieraita, eikö ole sukulaisia, naapureita, ystäviä, harrastuksia? Outoa, että vain päiväkodissa voi oppia sosiaalisia taitoja.

Muista, että eskari on pakko suorittaa tavalla tai toisella. Lisäksi yli 4-vuotiaan pitäminen kotona tai perhepäivähoidossa on äärettömän typerää, koska se kaipaa jo pedagogista toimintaa, samanikäisiä kavereita ja opettelee ryhmätaitoja koulua varten.

Perhepäivähoidossa on tosi harvoin yli 3-vuotiaita ihan syystä, vanhempi lapsi ei nauti vauvojen seurasta. Päiväkodista eskariin ja kouluun siirtyvät lapset ryhmäytyvät jo ennen eskaria, joten suoraan eskariinkin tuleva on ulkopuolinen ja luultavasti kaipaa apua kaveritaidoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatusyksikössä lapselle opetetaan elämässä välttämättömiä taitoja kuten tunnetaitoja ja vuorovaikutustaitoja. Se ei siis ole mikään vanhanajan hoitopaikka tai tarha jollaiseksi monet nykyisinkin mieltävät sen.

Osaan itse opettaa mm. tunnetaitoja. Enkä oikein tiedä miten päiväkodissa muka niitä opetetaan, jos työntekijät on lähinnä vaihtuvia sijaisia ja lapsia iso määrä per yksi aikuinen. Ap

Harrastat järjetöntä yleistystä. Meillä on sijaisia vaan jos joku vakkari on sairas ja 20 lapsen ryhmässä on 4 aikuista, eli jopa enemmän kuin mitä laki määrää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhepäivähoito on ihan jees. Oma äiti oli pph, mutta itse kävin kuitenkin seurakunnan päiväkerhossa. Oman lapseni laitoin perhepäivähoitoon. Ei ole mitään erityistyyppejä eikä ongelmia ja kiva kotiympäristö on hyvä. Lapseni oppi myös lukemaan siinä 4-5-vuotiaana siellä.

Olen selvitellyt ja meillä päin ei näytä olevan yhtään pph:ta. Muuten se olisikin hyvä. Ap

Kukaan ei huoli nykyajan lapsia tuhoamaan kotiaan. Äitini oli aikoinaan pph, itse olin jo isompi koululainen ja muistan että kaikki hoitolaiset oli ns. normaaleja lapsia, ei yhtään aakkoslasta, nykyään joka toisella on diagnoosi.

On niitä ns. normaaleja lapsia vieläkin, tosin liekö lähinnä sellaisissa taloudellisesti ja henkisesti hyvin toimeentulevissa perheissä, jossa myös lapsen kehitys ja pärjääminen on tärkeää. Nämä tuntuvat arvostavan kovin paljon pph:ta. Kaipa tänäkin päivänä vielä jotenkin saa valita niitä hoidettavia lapsia? Se rauha ja jokaisen hyvä huomiointi on sitä tärkeää pääomaa mitä lapsi tarvitsee ja ansaitsee.

Jos voi valita hoidokkejaan niin eihän se sitten niin paha olisi. Toki pph:sta ja pienestä lapsiryhmästä hyötyisi varmaan eniten ne erityiset, mutta ei, ei kestä sellaista, se on niin nähty.

Minä pidin lapseni kotona niin pitkään kuin pystyin. Enemmän se hyödytti vanhinta, joka meni vasta eskariin kotoa päin ja huonoimman kortin sain tietysti nuorin, joka meni pph:lle hoitoon 2,5 vuotiaana. Päiväkotiin en olisi häntä antanut, enkä monelle pph:llekaan. 

Miksikö näin? Ammatin muodostama mielipide. Koulutuksen tutkimukset ja teoriat antamat mahdollisuuden pohtia hyötyjä ja haittoja ja ammatin puolesta näen päiväkotien arjen, siis sen puolen mitä vanhemmille ei näytetä. 

t. perheneuvolan psykologi

Meillä ollut noin, nuorin ajateltu laittaa sitten pph:lle, on nyt 2 v. Eli nyt neljäs lapsi menossa eskariin suoraan kotoa. Kaikkia ovat hoitaneet joko vanhemmista jompikumpi tai kotiin palkattu hoitaja. Siihen saa yksityisen hoidon tukea ja vähän päälle omaa rahaa, niin ei tule juurikaan kalliimmaksi kuin kunnallinen pk. Raha maksetaan suoraan hoitajalle. Meillä kun monta lasta, niin tuesta muodostunut sellainen summa, että sillä on aina löytynyt välivuotta viettävä nuori tms. hoitajaksi. Kumpikin vanhempi vielä yrittänyt pitää työpäivän lyhyenä, jotta hoitajalle ei tule kuin maks. 7 h päiviä. Todella helppoa, kun lapsia ei tarvitse lähteä kuskaamaan päiväkotiin.

Ei ole myöskään edellyttänyt, että toinen vanhemmista on täysin työelämästä pois, kun isäkin ollut kotona ja hoitajat. Asiaa on auttanut molemmilla hyvä ja työllistävä, korkea koulutus, joka hankittu ennen ensimmäistä lasta. Meillä eka lapsi syntyi, kun olimme 25 ja 27, aloilla pulaa työvoimasta eli töitä on aina löytynyt ja myös äidin palkka sellainen, että sillä elättää perheen.

Vaikka onkin ollut hyvä ratkaisu, en välttämättä suosittelisi kokonaan työelämästä jättäytymistä vuosikausiksi, vaan vaikka edes jtn osa-aikatyötä rinnalle, jos ei ole mahdollista jakaa kotonaolojaksoja miehen kanssa syystä tai toisesta. Meillä lapset myös olleet 3-vuotiaasta eteenpäin kerhossa pari kertaa viikossa ikäistensä kanssa n. 3 h kerrallaan, vastaavaa suosittelen myös.

Valveutunut vanhempi osaa kyllä kasvattaa lapsiaan virikkeellisesti. Meillä lapset saaneet pelkkiä kehuja taidoistaan ja rauhallisuudestaan koulu ympyröissä (toki myös luonnekysymys).

Itselläni on kolme lasta. Esikoinen meni päiväkotiin 5-vuotiaana. Oli ihan innoissaan. Sitä ennen oli käyty kerhoissa, muskarissa jne. Se oli hyvä aika aloittaa päiväkoti.

Keskimmäinen meni päiväkotiin vähän alle 3-vuotiaana. Ei sopeutunut yhtään. Otin hänet sitten korona-aikana uudestaan kotihoitoon ja se oli oikea päätös. Eskari on sujunut nyt tosi hienosti. Opettajat kehuneet kovasti.

Kuopus on vielä kotihoidossa.

Jos mietit oikeaa aikaa hoidon aloitukselle, niin siinä 4-5 v on oman kokemukseni mukaan paras aika aloitella päivähoitoa, jos ajatellaan lapsilähtöisesti. Silloin lapsi alkaa oikeasti kaivata ikäistään seuraa ja muodostuu ne ensimmäiset kaverisuhteet. Siihen asti kannattaa olla kotona, jos ei ole taloudellista pakkoa palata töihin. Toki voi hoitaa kotona pidempäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ollut noin, nuorin ajateltu laittaa sitten pph:lle, on nyt 2 v. Eli nyt neljäs lapsi menossa eskariin suoraan kotoa. Kaikkia ovat hoitaneet joko vanhemmista jompikumpi tai kotiin palkattu hoitaja. Siihen saa yksityisen hoidon tukea ja vähän päälle omaa rahaa, niin ei tule juurikaan kalliimmaksi kuin kunnallinen pk. Raha maksetaan suoraan hoitajalle. Meillä kun monta lasta, niin tuesta muodostunut sellainen summa, että sillä on aina löytynyt välivuotta viettävä nuori tms. hoitajaksi. Kumpikin vanhempi vielä yrittänyt pitää työpäivän lyhyenä, jotta hoitajalle ei tule kuin maks. 7 h päiviä. Todella helppoa, kun lapsia ei tarvitse lähteä kuskaamaan päiväkotiin.

Ei ole myöskään edellyttänyt, että toinen vanhemmista on täysin työelämästä pois, kun isäkin ollut kotona ja hoitajat. Asiaa on auttanut molemmilla hyvä ja työllistävä, korkea koulutus, joka hankittu ennen ensimmäistä lasta. Meillä eka lapsi syntyi, kun olimme 25 ja 27, aloilla pulaa työvoimasta eli töitä on aina löytynyt ja myös äidin palkka sellainen, että sillä elättää perheen.

Vaikka onkin ollut hyvä ratkaisu, en välttämättä suosittelisi kokonaan työelämästä jättäytymistä vuosikausiksi, vaan vaikka edes jtn osa-aikatyötä rinnalle, jos ei ole mahdollista jakaa kotonaolojaksoja miehen kanssa syystä tai toisesta. Meillä lapset myös olleet 3-vuotiaasta eteenpäin kerhossa pari kertaa viikossa ikäistensä kanssa n. 3 h kerrallaan, vastaavaa suosittelen myös.

Valveutunut vanhempi osaa kyllä kasvattaa lapsiaan virikkeellisesti. Meillä lapset saaneet pelkkiä kehuja taidoistaan ja rauhallisuudestaan koulu ympyröissä (toki myös luonnekysymys).

Ja kouluympyröissä yhdyssana, ennakoiva tekstinsyöttö.

Et ole ainoa. Minä hoidin kouluikään saakka lapset kotona. Menivät yhtä aikaa ekaluokalle. Toinen sai luvan aloittaa vuotta nuorempana kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatusyksikössä lapselle opetetaan elämässä välttämättömiä taitoja kuten tunnetaitoja ja vuorovaikutustaitoja. Se ei siis ole mikään vanhanajan hoitopaikka tai tarha jollaiseksi monet nykyisinkin mieltävät sen.

Osaan itse opettaa mm. tunnetaitoja. Enkä oikein tiedä miten päiväkodissa muka niitä opetetaan, jos työntekijät on lähinnä vaihtuvia sijaisia ja lapsia iso määrä per yksi aikuinen. Ap

Harrastat järjetöntä yleistystä. Meillä on sijaisia vaan jos joku vakkari on sairas ja 20 lapsen ryhmässä on 4 aikuista, eli jopa enemmän kuin mitä laki määrää.

Ap:n kommentti kuvaa kyllä ihan todellisuutta ainakin pk-seudulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seitsemän vuotta pois työelämästä, rapauttaa kyllä minkä tahansa koulutuksen. Ja ammattitaidon.

Jos on menossa sen 7 vuoden jälkeen oman alansa töihin, on aloitettava lähes nollilta.

Jos yleensä edes töihin pääsee, kun saa lapsen 30 vuotiaana, on nelikymppisenä taas yrittämässä takaisin työmarkkinoille.

Käsittämätöntä työvoima reservin väärinkäyttöä.

Sitäpaitsi, vain harvoilla on tuollaiseen edes mahdollisuutta.

Sääli että joillakin työ menee kaiken edelle. Onhan kotiäitiyden jälkeen monia keinoja työllistää itsensä; perhepäivähoitajaksi ryhtyminen, yrittäjyys oman alan hommissa jne...

Juu. Erityisesti tämän huomaa isien kohdalla. Moni väittää ettei heillä muka olisi mahdollisuutta olla edes puolta vuotta koti-isänä, harva edes harkitsee seitsemän vuoden koti-isyyttä vaikka ihan hyvin heillä olisi mahdollisuus ruveta vaikka perhepäivähoitajiksi omien lasten lähdettyä kouluun jos osoittautuu liian vaikeaksi päästä takaisin aiemmin opiskellulle alalleen.

Miksi ihmeessä miehet edes hankkivat lapsia jos eivät ole valmiit antamaan näille edes sitä pientä hetkeä aikaansa?

Mun lapsi on nyt vähän päälle 1v ja sain juuri ilokseni tietää odottavani seuraavaa :) Mulla olis haaveissa kolme lasta, jos vaan kaikki menee hyvin. Ja todellakin tahdon heidät hoitaa kotona niin pitkään kuin mahdollista. Tällä hetkellä onneksi puoliso tekee niin hyväpalkkaista työtä että pystyy meidät elättämään ja on siihen myös halukas, mistä olen erittäin kiitollinen <3 Mutta olisin valmis myös elämään niukemmin, sillä mulle lasten kotona hoitaminen on tärkeämpää kuin leveästi eläminen, karsin mielummin omista ja yhteisistä menoista jos siten voin olla kotona pitempään. Nyt toisen lapsen myötä hetkeksi helpottaa rahatilanne kun saa sitten vähän aikaa taas äitiysrahaa kotihoidontuen sijasta, mutta näin kotihoidontuella eläessä omat menot on aivan minimissä. Onneksi on säästöjä kuitenkin. 

Mulle kotiäitinä oleminen on ollut just sitä mistä oon haaveillut, ainakin toistaiseksi oon viihtynyt lapsen kanssa kotona todella hyvin, ja en malttaisi odottaa että hän on vähän isompi niin että pystyy vielä enemmän touhuilemaan kaikenlaista erilaista :) Mulla on Pinterest-taulu täynnä kaikkia opettavaisia leikki-ideoita yms. :D Ja nyt jo käydään erilaisissa perhekerhoissa, muskarissa, tapahtumissa, leikkitreffeillä yms. että näkee myös muita lapsia. Ihannetilanteessa lapset voisi mun mielestä olla kotona eskarin alkuun asti (eskaria edeltävänä vuonna laittaisin johonkin seurakunnan päiväkerhoon tms. parina päivänä viikossa, että saisi totutella lapsiryhmässä vieraan aikuisen johdolla toimimista), mutta saa nähdä miten elämä lopulta menee. Ainakin kuopus tosiaan saattaa joutua aikaisemminkin hoitoon, mut toivoisin, ettei ainakaan alle 3-vuotiaana. Tämä ei liity pelkästään siihen, että monissa päiväkodeissa on tosi huono tilanne tällä hetkellä, vaan siihen, että tahdon oikeasti olla läsnä lapsilleni ja viettää heidän kanssaan mahdollisimman paljon aikaa näinä tärkeinä ensimmäisinä vuosina :)

Nykyään puhutaan aina vaan kovaan ääneen, että päiväkodin varhaiskasvatus on lapsen etu ja lapselle hyväksi, no totta h*lvetissä on siinä tapauksessa jos vanhemmat ei osaa ja jaksa kotona toteuttaa varhaiskasvatusta, vaan jättävät lapsen älylaitetta tuijottamaan tms. Mutta jos on täysjärkinen vanhempi joka jaksaa touhuta lapsensa kanssa, vie ulos, lukee kirjoja, leikkii yhdessä, piirtää ja askartelee ja muuten mahdollistaa erilaisia puuhia, niin kyllä silloin lapsen paras paikka on kotona ainakin ensimmäiset 3 vuotta. Jotkut lapset alkaa siitä eteenpäin kaipaamaan ikäistään leikkiseuraa, ja jos sen toteuttaminen ei kotihoidossa onnistu, niin sitten päiväkoti voi olla hyvä vaihtoehto. 

Rikas voi ajatella noin. Tukien varassa kotona eläminen ei ole järkevää oman uran kannalta.