Loytyyko Afrikassa pidempia aikoja viettaneita?
Hei,
Loytyyko palstalta henkiloita jotka olisivat viettaneet afrikassa pidempia aikoja. Nyt en tarkoita rantalomaa gambiassa tai Safaria keniassa vaan lahinna asumista noissa ei-turisti maissa kuten Nigeria, Kongo jne.
Olimme mekin kesalomalla miehen kotimaassa keski-afrikassa ja vaikka kerta ei todellakan ollut ensimmainen niin kylla taytyy kumartaa Bigmaman asenteen edessa. Itsellani ei loma sujunut aivan yhta leppoisissa ja onnellisissa tunnelmissa. tuntuu etta mita useammin kayn, sita selkeammin huomana kaikki arsytavat jutut. Moskiittoja aivan hirveasti eti kun aurinko laski. Porukkaa (sukua, tuttuja, ystavia) aina ihan hirveasti paikalla, hetkeakaan emme saaneet mieheni kanssa viettaa kahden kesken paitsi tietysti kun nukuimme. Sukualaiset olivat koko ajan neuvomassa ja puuttumassa joka hemmetin asiaan lapsen hoidosta ja rahan kaytosta lahtien (siis meidan omat rahat). Naisen sanomisella ei todellakaan ole monille mitaan merkitysta, hymyillaan vaan ja jatketaan juttua "miesten kesken". Naiset ei syo koskaan miesten kanssa (paitsi mina ja lapset koska mieheni piti huolen etta soimme hanen kanssaan yhta aikaa). Jos mieheni meni jonnekin esim. veljensa kanssa niin mina en paassyt minnekaan silla suku piti huolta siita etten saanut koskaan menna yksin minnekaan (joo joo, turvallisuus kysymys, mutta arsyttavaa). Minulle oli aina siis joku sukulaismies/poika tai parikin mukana, menin sitten minne tahansa. Meidan rahat olivat koko suvun yhteisia rahoja ja meita kylla kaytettiinkin ihan sumeilematta hyvaksi (kuten aina) ja elatettiin kuukauden ajan koko suku ja vahan muitakin. Rahaa paloi ihan tajuttomasti. Kaikki tulevat tapamaan teita siina toivossa etta voisivat jotenkin hyotya teista, alkaa sekin pikkuhiljaa risomaan. Ja kaiken lisaksi yritimme tarjota tyota muutamalle sukulaiselle mutta aina oli jotain tekosyita miksi ei juuri nyt voi aloitaa jne.. hoh hoijaa. ainakin mieheni kotimaassa ihmiset ovat tottuneet siihen etta euroopassa asuvat sukulaiset elattavat heidat taysin eika tarvitse kun kotona makoilla ja toilailla kaupungilla. Hoh hoijaa. Taytyy myontaa etta miehenikin alkaa pikkuhiljaa kypsya tilanteesee (15 vuotta sukua elattaneena) ja vetaisi ihan hatusta etta mitas jos muutettaisiin pariksi vuodeksi Afrikkaan? Hanen mielestaan se helpottaisi hanen tilannettaan niin ettei tarvitsisi koko ajan rahaa lahettaa (???? siis kai ne tulis samalla tavalla sita pyytamaan ??) ja toisaalta lapset tutustuisivat paremmin isan kulttuuriin ja oppisivat kielta. Meilla olisi kuulema rennompi elama, pois jatkuvasta oravan pyorasta ja voisimme pyorittaa mieheni yritysta siella itse sen sijaan etta joku hoitelee sita siella toisella kadella kun jaksaa...
En usko etta kestaisin tuota kuukautta kauempaa rajahtamatta afrikassa ja sita yritan valttaa ettei tule ongelmia suvun kanssa...Mieheni vaitti etta kaikki olisi erilaista kun meilla olisi oma talo jne mutta enpa oikein usko, sitten se koko suku olis kokoajan meilla...Onko kenellakaan kokemuksia "koyhassa" afrikassa asumisesta? onnistuuko ja pystyyko elamaan edes osittain erossa suvusta?
Tulipa sekava sepustus mutta toivottavasti siita selkisi asian ydin? kannattako edes harkita?
Kommentit (4)
Asuin aikoinaan muutamia vuosia Itä-Afrikassa, mutta siellä me emme olleet suvun "rikkaita Euroopasta" vaan ex-miehen veli oli se elättäjä, tosin ihan omasta tahdostaan halusi leikkiä kuningasta...Ei tosin toiminut meihin, elimme ihan omaa elämäämme ja sen teimme heti alusta selväksi. Jos se joitakin loukkasi, ei voinut mitään. Mutta se on mennyttä ja ihan oma tarinansa..
Tulevaisuudessa tulemme varmasti viettämään pidempiä aikoja nykyisen mieheni kotimaassa. Sielläkin monilla on ajatus,että miehestä tuli rikas yhdessä yössä kun valkoisen naisen kanssa meni naimisiin. Miestä en olisi huolinut ellei hän ole niin realistinen kuin on,sama pätee hänen perheeseensä. Jokainen pärjää sillä, mitä on,mutta jos joku voi auttaa niin se auttaa. Miehen perhe on suuri, isä perheen pää,mutta päätökset asioista aina varmistetaan anopiltani ;).
Itse elämä Afrikassa riippuu hyvin paljon paikasta missä asut... Ei voi oikein vertailla esim Nigeriaa ja Gambiaa! Samoin paljon riippuu siitä, miten paljon miehesi vaalii perinteitä kotimaassaan vai onko teidän suhteenne ja perheenne tärkeämpi. Elämä entisessä asuinmaassani oli vaarallista ja rajattua,mutta opin siellä elämään kuten paikalliset. Nykyinen toinen kotimaamme on paikka jossa olisin koko ajan jos mahdollista! Siellä tuntuu,että elämällä on jokin tarkoitus.
Onko miehelläsi jo tyopaikka tiedossa, entä sinulla?
Olisiko teillä varaa lähettää lapset yksityiskouluun, onko malaria alue? Jos on niin katso voitko ostaa terveysvakuutuksen mikä maksaisi teidän matkustuskulut sairaalaan ulkomaile.
Voisisitko tulla suomeen joka vuosi lomalle, vai jäisisitko sinne pienellä palkalla kitumaan. Tuntuuko sinusta että maan poliittinen tilanne on vakava?
Afrikassa kyllä pärjää todella vähemmällä. Se vain ei kaikille riitä.
Pystyisisitko laittamaan osan palkasti jonnekin yksityiseen eläkkeeseen, niin että jopa niistäkin vuosista kertyisi eläkettä.
Jos tuntuu että kaikki on kunnossa, ja jos tiedät et on kyse parista vuodesta eikä loppu elämästäsi, niin mene vaan.
Arveluttaa se miten siellä asuminen muuttaisi sukulaisten asennoitumista mitenkään.
..asua siellä. Se jatkuva ihmisten silmätikkuna oleminen ja se miten ihonvärin perusteella sut luokitellaan tietynlaiseksi (joka ei pidä pätkääkään paikkaansa), mikä puolestaan on jo tietty turvallisuusriskikin, + miehen sukulaiset niin en kestäisi. Joka puolella olet vain "valkoinen nainen" ja sillä niemllä ihmiset sinua kutsuvat. Jotenkin kun itse en ole osannuti hmisiä luokitella ulkonäön tms mukaan, niin tuo oli ihan megahäiritsevää. Miehen äiti keräsikin isot pointsit kun sanoi minua tuolla nimellä kutsuneelle tuttavalleen että minulla on myös nimi ja se on ... tai sitten mama ... :). Miehen äiti ja siskot on sen verran määräileviä, etten kestäisi sitä vaikka asuttaisiin kaikki Suomessakin. Tietyn aikaa pystyn sulkemaan korvat niiltä "lapsella pitää olla nyt sen ja sen verran vaatteita, älä tee niinä älä tee näin, pukudu näin ym.", mutta se on hyvin rajallinen aika ;) . Miehen perhe on umpikristitty ja näin ateistina/agnostikkona se kristinuskon halolla päähän hakkaaminenkin käy pidemmänp äälle hermoon ;). Lisäksi minua ahdisti Nigeriassa ihan älyttömästi se, ettei missään voinut olla vapaasti tai liikkua rauhassa sekä kaikki kalterit ja piikkilanka-aidat ym.. Itse tajusin vasta Nigeriassa sen, miten suuri vapudentarve minussa on. (Meillä se matka nyt ei muutenkaan mennyt ihan niin kuin piti, joten silläkin on osansa tähän.) Meillä taas suku ei taloudellisesti aseta mitään velvoitteita, koska olemme huomattavasti heitä varattomampia. Nigeriassa ollessamme saimme rahaa miehen veljiltä, mkun taas sitten kaukaisemmissa sukulaisissa ja tuttavissa näitä taloudellista hyötyä tavoittelevia oli.
Uudesta matkasta silti haaveillaan ja yhtä dokkaria katsoessa iski jo melkein ikäväkin Nigeriaan. Mulla onkin joku sekava suhde siihen maahan ainakin vielä, toisena päivänä inhoan sitä enkä ikinä haluaisi mennä sinne takaisin ja toisena päivänä kaipaan sinne. Ehkä vasta uusi matka karistaa menneen matkan haamut pois.
Ja molemmat vastaukset ovat kadonneet JONNEKIN!!!
Mutta siis:
Menis varmaan hermot mullakin, jos olisin teidän tilanteessa!! Meillä vain on tilanne jokseenkin päinvastoin kuin teillä on kertomuksesi perusteella.
Koko Somalimaassa oli koko kesä-heinäkuussa vähemmän itikoita kuin meidän suvun kesämökin saunan porstuassa on yhden illan aikana, siis Pohjois-Savossa. Elikkäs sitä tähtitaivasta saattoi katsella niin ihanassa rauhassa, että en ole koskaan kokenut!
Miehen äiti on suvun ehdoton keskushenkilö ja matriarkka. Kaikki kysyvät häneltä neuvoa ja mielipidettä, ja hän auttaa ja kuuntelee aina, etsii ratkaisuja, komentaa, neuvottelee ja sopii asioita. Mieheni ja hänen serkkunsa yrittivät yhtenä päivänä lähteä ulos sopimattomissa vaatteissa (3/4-housut, nono), ja mummo komensi pojat 40 ja 42 vuotta vaatteita vaihtamaan. Ukot kävivät vaihtamassa pitkät lahkeet ylle, ja vielä kysyivät, että joko kelpaa:)
Jos asetutte asumaan pidemmäksi aikaa miehen kotimaahan, teidän varmaan pitää käydä läpi joitakin "selviytymisstrategioita" miehesi kanssa. Olette sitten varmalla pohjalla toistenne kanssa sukulaisiinne nähden. Voi olla, että joudutte olemaan niin tiukkana monissa tyyliseikoissa, että se koetaan epäystävällisyytenä, mutta järkevät ihmiset, jotka ovat rehellisiä itselleen ja toisilleen, kyllä ymmärtävät, mistä on kysymys ja että sen kaikkien parhaaksi loppujen lopuksi.
Aivan varmaa on, että ette pysty miellyttämään kaikkia... Joten ei paineita:D