Miten on mahdollista, että kulutus porskuttaa edelleen vuosien pandemian jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut?

Pahemmat lamat syntyvät kai yleensä talouden omien sairaden mekanismien päätepisteinä.

Pandemia on enemmän ulkopuolinen häiriötekijä.

Sisältä mätä puu kaatuu aina, vähemmän mätä puu vasta kovemmassa myrkyssä.

Kuulemma niitä puolen vuoden karateeniaikana. On säästetty niin monta kymmentä miljardia että se edelleen ylläpitää kotimaista kysyntää jonka varassa Suomen talouskasvu on ollut viimeiset pari vuotta

Ei jälki varmaankaan ole rumempaa, jos ajattelee niitä vanhoja ihmisiä, jotka olivat sodassa, niin miehet kuin naiset, niin kaikesta oli pulaa. Se oli paljon pahempaa kuin nykyään eikä edes 90-luvun lamaa tähän voi verrata. Muistan kuinka 70-luvulla katkaistiin sähköt kaikista talouksista ja joutui pienenä lapsena vain suunnistamaan takaisin kotiin talvella ja pimeässä. Ei ollut ruokakaupoissa niin paljon kasviksia, juureksia ym. Halusin pienenä syödä salaattia ym, mutta sitä ei siihen aikaa vain ollut tarjolla.  Silloin vain oikeasti syötiin hernekeittoa, kaalilaatikkoa, perunakeittoa ym, ei ollut mitään hienoja ruokia, mutta minun aikana koulussa kyllä annettiin ruokaa ja sai syödä, mikä ei ollut aina sitä herkkua, kun en pystynyt syömään mitään lihaa. Kaikki menee ehkä oikein päin, kun ajattelee vain sitä, mitä elämässä tällä hetkellä hyvin. Kuitenkin on ruokaa ja toivottavasti katto pään päällä ja maksaa laskut ym. Ei pidä ajatella niitä huonoja asioita, mitkä elämässä menee huonosti, vaan ajatella sitä hyvää, mitä itsellä on tällä hetkellä. Se vaatii oikeasti miettimistä jokaisen meidän kohdalla. Emme voi aina syyttää yhteiskuntaa omista ongelmista, kun pitää ottaa vastuu itsestään, läheisistään. Ja toki monella on tällä hetkellä vaikeaa, mutta jos huomaa omassa elämässään niitä hyviä asioita ja sen jälkeen jakaa sitä muille vaikka esim. positiivilla sanoilla ja kohtaamisilla.