Onko muita,jotka eivät ole imettäneet periaatteessa ollenkaan?

Eli en ole juurikaan imettänyt. Aluksi oli kova pala, mutta en vaan pystynyt, kun siitä tuli niin kivuliasta. Halusin muistaa vauva-ajasta muutakin, kuin sen tuskan ja pelon.



Olen silti sitä mieltä, että se olisi lapsen kannalta parasta ja varminta ravintoa. Toisaalta meillä on niin supertyytyväinen ja suht terve vauva ja " helppo" vauva-aika, että onhan tässä puolensa. Pulloja kun on vaan tarpeeksi, niin ei tarvinnut olla koko ajan tiskaamassa ja keittämässä. Nythän saa pulloa enää vain noin 2 kertaa päivässä, kun syödään jo kiinteitä ja hörpitään mukista.



Ihme kyllä en kohdannut ihmeempiä voivotteluja ja syyllistämisiä kenenkään taholta. En edes neuvolassa. Mutta ehkä se johtuu siitä, etten ole ollut asian tiimoilta mitenkään sotajalalla. Ilmoittanut vain kysyttäessä, että tyttö on ollut korvikkeellä n. 1kk lähtien ja se siitä.



-jossara ja typy lähes 8kk-

Minulla on kyllä ihan lääketieteellinen syy, miksi en voi imettää. Jos olisin voinut niin varmaankin olisin lapsiani imettänyt jos se olisi hyvin ja helposti sujunut. Esikoisen kanssa se tosin olisi tuskin onnistunut kuitenkaan, koska ipana ei koskaan oppinut imemään edes tuttipullosta, vaan maito valutettiin suuhun. Myöhemmin kolmevuotiaana todettiin sitten suun motoriikan häiriöt...



Koska nykyinen " muoti" tuntuu olevan, että äidin hyvyys on jotenkin imettämisestä kiinni, niin kyllä se on ajanut minutkin oikeasti selvittämään asiaa ja sitä, kuinka oikeita ja todellisia ne imetyksen hyödyt itse asiassa ovat.



Ja tutkimuksia ja mielipiteitä lukiessa olen kyllä tullut siihen tulokseen, että länsimaiselle vauvalle jonka vaihtoehto rintamaidolle on hyvälaatuinen teollinen äidinmaidonkorvike, ei imetyksestä ole etua verrattuna korvikeruokintaan. Imetys on tärkeää kehitysmaissa, joissa vaihtoehto on usein liian laiha ja likaiseen veteen tehty korvike. Imetys on toki varmasti ihan hyvä ja näppärä ruokintatapa silloin kun se sujuu hyvin, eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että muut imettävät lapsiaan. Sen sijaan imetysvouhotusta ja sitä, että imetystä pidetään jotenkin äidin hyvyyttä mittaavana asiana en voi sietää.



Raivostuttavaa minusta on se tapa, jolla imetystä markkinoidaan ja erityisesti se yksipuoleinen ja ja jopa valheellinen " informaatio" , jota siitä joillain foorumeilla esitetään. Totuus on se, että imetyksen hyötyjä nimenomaan länsimaisilla hyvinvointivaltioiden lapsilla ei ole pystytty todistamaan ja tutkimustulokset ovat hyvin ristiriitaisia.



Esimerkiksi allergioiden estossa tärkeää ja oleellista on riittävä altistuminen ympäristön bakteereille ja monet lievästi, mutta ei tilastollisesti merkitsevästi rintaruokintaa puoltavat tutkimustulokset selittyvät pelkästään sillä, että pulloruokittujen lasten ympäristö on järjestetty liian puhtaaksi pullojen ja tuttien keittoa myöten rintaruokittujen saadessa hyvän bakteerialtistuksen äidin rinnan iholta. On olemassa myös hyviä ja laadukkaita tutkimuksia, joissa tulokset ovat ihan päinvastaisia ja rintaruokinnan on jopa todettu lisäävän allergioiden riskiä jopa 50%:lla, mutta näistä tuloksista usein vaietaan tyystin.



Kun korvikeruokkii lapsen vastasyntyneestä lähtien kannattaa perehtyä myös siihen, miten sen tekee. Esimerkiksi lehmänmaitoaltistusta ei suositella ensimmäiseen pariin viikkoon ja sinä aikana olisikin hyvä käyttää apteekista saatavia allergiakorvikkeita ja siirtyä vasta sen jälkeen tavallisiin ruokakaupan korvikkeisiin. Myös tuosta bakteerialtistuksesta on hyvä huolehtia ja unohtaa esim. se pullojen ja tuttien keittely ja antaa vauvan nuoleskella kotiympäristön ja vanhempien ihon normaaleja bakteereja.





Valitettavasti aika ei nykyisin ole vielä kypsä asialliseen keskusteluun näistä asioista. Jokainen yritys asialliseen keskusteluun tyrmätään esimerkiksi toteamalla, että rintaruokinnan paremmuuden epäily olisi jo itsessään jotenkin epäeettistä ja että asiasata puhuminen tarkoittaisi suoranaista rintaruokinnan vastustamista. Nykyisin vain KUULUU olla sitä mieltä että rintaruokinta on paras tapa ruokkia lapsi ja jos ei imetä, niin siitä KUULUU tuntea huonoa omaatuntoa ja olla vähän anteeksipyytelevä...

Näillä näkymin ainakin. Vauva oli syntyessään hyvin pikkuinen (alle 2 kg) ja sai heti alusta alkaen ruokaa pullosta (ja osin myös nenä-mahaletkusta). Kyselin sairaalassa imetyksestä, mutta sanottiin ettei suositella, koska se on liian raskasta ja paino piti saada pian nousuun. Edelleenkään en tiedä, " uskaltaisinko" kokeilla imetystä. Ja kun en ole imettänyt, ei maitoakaan ole tullut missään vaiheessa kovin runsaasti... Pumppailen kyllä mitä irti lähtee, mutta se ei ole paljoa, ehkä n. 50 ml päivässä :( Olen kyllä sitä mieltä, että tässä on se kysynnän ja tarjonnan laki, eli varmaan maitoa tulisi enemmän, jos imettäisin... Mutta ainakin toistaiseksi meillä eletään " kaupan ruualla" , tosin neiti on vasta 6 vko vanha, että tilanne periaatteessa voi vielä muuttua...



Mulle on kyllä ollut kova paikka, kun en voi imettää. Mutta rohkaisevaa lukea, etten ole ainoa!



t. Ope ja pikkuneiti nyt jo liki 3 kg

Mimimu kirjoitti mielestäni aiheesta erinomaisesti - komppaan häntä.



Mutta aiheeseen: itse olen sekä imettänyt (30%) että antanut korviketta (70%)- pääasiassa siis olen antanut korviketta. Yöllä imetän, koska maitoa tulee runsaasti, päivällä se ei ole minulta yrityksistäni huolimatta luonnistunut. Mutta rintaa vauvalle annan usein ennen tai jälkeen pullomaidon, eli seurustelemme usein " rinnalla" , niinkuin imetettäessä.



Sen muutaman viikon kun alussa imetys ei tuntunut onnistuvan (maitoa tuli vähän, kaamea helle, paikat palasina ja lähes jonkinlainen huuto päällä koko ajan) koin pettymystä. Sitten tajusin sen aivan turhaksi. Ja lopuksi olen löytänyt paljon hyviä puolia vauvan pulloruokinnasta, se on mm. loistava tapa myös isän osallistua ruokintaan.



Jos nyt ihan oikeita aikuisia ollaan, niin toiseksi paras on vauvalle miltei yhtä hyvä kuin se paraskin, eli huonoja eivät ole kumpikaan. Läheisyyttä ja hellyttä pulloruokinnassa oleva vauvani saa mielestäni ihan samalla tavalla kuin jos imettäisin. Sehän ei ole vaikeaa ollenkaan!



Tämä äitiys ei ole mikään luokan priimus -kilpailu, jossa kymppi miikka kokeesta on katastrofi. Kaikkeen ei tarvitse pyrkiä hampaat irvessä. Kasikin on ihan ok.

... siis omasta mielestäni olen äitinä täyskymppi!

No minä en nyt varsinaisesti tänne listaan kuulu, koska olen imettänyt hieman pidempään, mutta olen teidän kanssanne ihan samoilla linjoilla silti.



Ykkösopelle piti kirjoittaa, että kannattaa sitä imetystä kokeilla. Meidänkin vauva syntyi keskosena (2kg) ja sai pumpattua maitoani pullosta sekä nenä/maha letkusta ensimmäiset viikot elämästään. Sitten sain parin viikon ikäiselle vauvalle kokeilla imetystä ja se lähti hienosti käyntiin heti ekasta yrittämästä, vaikka mua oli varoiteltu, että ei välttämättä onnistu. Ainoa ero tavalliseen rintaruokintaan oli siinä, että rintaa annettiin 15 minuuttia/tissi ja sit toinen heti perään. Sen jälkeen vauva punnittiin ja katsottiin kuinka paljon sitä maitoa oli masuun mennyt. Loput annettiin pullosta tai nenämahaletkusta. Tärkeää oli (niin kun on sinunkin vauvallasi) että maitoa saadaan tarpeeksi ja koska vauva on pieni eikä jaksa niin hyvin imeä, niin punnitseminen on kovin tärkeää. Enkä saanut imettää joka ruokailukerralla, se olisi väsyttänyt lasta liikaa. Taisin antaa jokatoinen kerta rinnasta+pullosta tai letkusta ja jokatoinen kerta sit vaan pullosta. Pumppailin kyllä maitoa jonkin aikaa, mutta se kävi ajallisesti liian raskaaksi, joten meillä otettiin korvike mukaan 1kk iässä. Sitä vauva sai öisin, niin pääsin itsekkin nukkumaan eikä tarttenut jäädä pumppailemaan syötön jälkeen. Yöllä vauvalle suositeltiin pulloa, koska siitä oli helpompi ravinto saada.



Niin ja asiaan takaisin. Mustakin toi imetysvouhotus on mennyt ärsyttävyyksiin. Tuntemattomat kyselee, että " vieläkö imetät?" ja sit katsotaan kieroon kun vastaa että " en ole imettänyt enää pitkään aikaan" . Hupaisin kommentti oli, kun mieheni syötti vauvaamme pullosta kahvilasta, niin joku mamma oli mennyt sille kommentoimaan, että " eikäs ton ikäisen pitäs syödä vielä tissiä?" Miehni tokaisi takaisin että " sitä maitoa tuppaa multa aika huonosti tulemaan" :) mutta tässäkin oli taas hyvä esimerkki siitä, että kyselijällä ei käynyt mielessäkään, että vauva on keskonen jolle EI SAA antaa rintaa koko ajan, koska painonnusu ja lepääminen on vauvalle niin tärkeää! Ärsyttäviä ihmisiä maailma täynnä.



Minä olen sitäpaitsi sitä mieltä, että jos joku äiti ei halua imettää niin olkoon imettämättä, vaikka siihen ei mitään sen kummempaa syytä olisikaan. Se on jokaisen oma asia ja itsekkin tutkimuksia lukeneena, olen saanut selville yhtä sun toista ristiriitaista siitä, että kumpi nyt on parempaa vauvalle rinta vai korvike? Että sekin on vähän tulkinta kysymys. Rinta tulee ainakin halvemmaksi :)

Itse ajattelin seuraavaa vauvaa yrittää osittaisimettää puolivuotta, mutta ens en pidempään vaikka maitoa kuinka tulisi.

Ei niin vakavalla mielellä esitetty kommentti, mutta kommentti kuitenkin tuohon rintamaidon halpuuteen - ei se korvike nyt niin kamalan kallista ruokaa ole verrattuna siihen sapuskaan mitä äiti syö.



Äidin ravinnontarvehan lisääntyy vähintäänkin sen verran kuin minkä verran kaloreita vauva sieltä tissistä imee - itse asiassa vähän enemmänkin. Jos äiti täyttää tämän lisääntyneen ravinnontarpeen suositusten mukaan terveellisesti vihanneksilla ja hedelmillä niin se tulee itse asiassa kalliimmaksi kuin korvike. Jos taas lisääntynyt ravinnontarve tyydytetään kaurapuurolla ja makaronilla niin se on halvempaa. Ja tietty taloudellisuuteen vaikuttaa sekin jos äiti saa sapuskansa vaikka ilmaiseksi omasta pellosta tms.



Tietysti rintaruokinnan etuna voi ajatella myös sitä, että äiti saa sitten ihan luvan kanssa syödä vähän enemmän ilman että paino nousee ja imetyshän toimii joillakin myös laihdutuskuurina. Toisaalta korvikeruokkija voi tietysti heti synnytyksen jälkeen alkaa syödä mitä vain eikä tarvitse huolehtia oman kehon ohella vielä siitäkin mitä vauva tissimaidon kautta saa ;)

Tähän imetyskeskusteluun olisi tosiaankin aika saada jotain järkeä. Vaikka itse olen imetysmyönteinen ihminen ja olen imettänyt vauvojani, näen silti niin punaista siitä miten imetys luokitellaan " vauvan parhaaksi" ja äitiyttä mitataan imetyksellä. Varsinkin se, jos on ongelmia imetyksessä, ja neuvoksi annetaan vain että " äidin kuuluu laittaa vauva etusijalle ja vain imettää ja imettää vaikka miltä tuntuisi ja vaikka mitä tapahtuisi ja jos uskaltaa antaa korviketta on tosi huono äiti" -tämä saa minut tosi vihaiseksi. Onnistuessaan imetys on aivan ihanaa, mutta epäonnistunut tai kohtuuttomat hankaluudet imetyksessä voi viedä järjen äidiltä (kuten meinasi minulta viedä).



Vielä siitä äidin maidon suojasta. Tutkimuksia on siitä miten imetys suojaa siltä ja tältä sairaudelta ja ehkäisee allergioiden puhkeamista tai ainakin siirtää yms. Luulen kyllä että on aivan sama onko lapsi saanut rintamaitoa vai korviketta, on pelkästään tuurista kiinni onko lapsi terveenä vai sairasteleeko paljon. Meidän lapsilla on korvatulehduksia ja astmaa, vaikka niitä on imetetty. Naapurin lapsilla taas ei mitään vaikka eivät juurikaan ole saaneet rintamaitoa. Joten...??



imetys on yksi pieni osa äitiyttä. Kukaan ei saisi joutua sen takia kärsimään tai tuntemaan itseään huonommaksi äidiksi jos ei imetä.

mennään tällä. Tyttö on nyt kolmen kuukautta ja on jatkuvasti saanut lisämaitoa. Vieläkin imetän, mutta vain pari kertaa vuorokaudessa ja niilläkin kerroilla lisätään maitoa vielä pullosta.



On todella ihana lukea imettämisestä kirjoituksia, jotka eivät ainoastaan hehkuta imettämisen onnea ja ihanuutta! Vaikka hyvin tietää itse, että imettäminen ei kaikilla onnistu, niin kyllä sitä silti tuntee syyllisyyttä.



Olen ihan sitä mieltä, että äidinmaito on hyvää ravintoa ja olisin kyllä imettänyt enemmän, jos se olisi onnistunut. Uskon myös, että teoriassa jokainen nainen kykenee täysimetykseen, mutta niinhän teoriassa nainen raskautuukin kerran kuukaudessa, jos vain siittiöitä on paikalla... :o) KÄytännössä kuitenkin imetyksen onnistumiseen vaikuttaa kovin monet tekijät.



Itse olen tullut siihen tulokseen, että minun kohdallani maidon huonoon nousuun jo synnärillä vaikutti se, että olin synnytyksen aikana (käynnistetty) viisitoista tuntia liki juomatta. Oli siis jonkin verran nestehukkaa, joten mistäs sitä maitoa olisi muodostunut. Lisäksi tyttö oli yli neljä kiloa, joten olisi tarvinnut ehkä nopeammin enemmän maitoa kuin mitä rintani pystyivät syöttämään. Oli kuitenkin tyytyväinen ja nukkui hyvin, mutta kymmenen päivän ikäisenä oli paino tippunut 11 % joten korvikemäärää oli lisättävä tuntuvasti, ettei tyttö kuivu.



On hienoa, että tässäkin tapauksessa löytyy vertaistukea ja peesaan kyllä kaikkia edellisiä tekstejä!

Olipas sopivassa kohtaa tällainen ketju. Ihan mielenkiinnolla luin näitä kommentteja. Nimittäin meillä on nyt juuri 7 viikkoinen poika ja juuri ollaan alettu antaa myös korviketta imetyksen rinnalla. Mulla syy siihen on ihan itsessä, eli imetys sattuu edelleen koko ajan vain enemmän. Monet sanoo, että kyllä se pikkuhiljaa helpottaa, mutta minulla vain pahenee. Aluksi tietty sattui tosi paljon, rinnanpäät veressä... sitten alkoi ihan hitusen helpottaa niin, että se aloitus sattui ja nyt alkoi rintatulehduksen myötä sattua imetys ihan kokoaikaisesti, eli koko ajan kun vauva imee niin sattuu. Lypsäminenkin sattuu ja kipeyttää rinnat moneksi päiväksi.



Nyt sain siunauksen jopa omalta terkalta, että voisi alkaa antaa vähän korviketta päivässä ja jos imetys ei yhtään helpota niin alkaa siirtyä korvikkeeseen. Ettei ole mitään järkeä rääkätä vaan itseään viikkotolkulla. Tekee kyllä äidin egolle tosi tiukkaa luovuttaa, kun syy on siis itsessä, ei esim. maidon tulossa tms.



Tsemppiä vaan kaikille korviketta antaville ja imetyksen kanssa taisteleville! Mun mielestä tosi paljon tärkeämpi juttu on onnellinen äiti eikä vaan se imetys.

tätä juuri kaipasin aloittaessani ketjun.. Ei sitä imettäkää imettäkää käskyä vaan erilaisia näkökulmia! Loistavaa! Vielä kerran suuret kiitokset kaikille!

Minä en ainakaan ole tarvinnut mitään perusteluja sille, että imetän. Mulla on rinnat ja niistä tulee vauvalle sopivaa ravintoa. Siinäpä ne perustelut.



Elli sikäli vierastan täysin ylipäätään imetyskeskusteluja. Imetys on luonnollinen tapa ruokkia vauva, jos maitoa äidiltä tulee ja imetys muutoin onnistuu. Jos maitoa ei tule tai imetys ei onnistu, niin onneksi on korvikkeet. Hyvän äitiyden kanssa imetyksellä ei ole mitään tekemistä. Ja muutoinkin kaiken maailman tutkimukset imetyksen eduista verrattuna korvikkeeseen jne. on jotenkin tosi epärelevantteja. Ei korvikeruokintaa tarvitse puolustella imetystä väheksymällä tai päin vastoin.

että ihmisillä kaikesta tästä imetys-imetys-imetys- touhotuksesta hulimatta ihmisillä on itsellään vielä järki päässä!! Kukin tietää parhaiten, mikä omalla kohdalla toimii ja mikä ei, harmi että ulkopuolisilta saa joskus kommentteja, itse olen saanu imetyspaasaamista esim. kesämökkinaapuriltamme, mieheltä.



Itse olen kahta ensimmäista yrittäny imettää siinä onnistumatta, lähtenyt laitokselta jo rinnanpäät verillä kotiin kun oikeaa imemisotetta ei ole löytynyt vaikka apua olen pyytänyt. Kolmatta en edes alkanut imettää rintojen pienennysleikkauksen vuoksi ja olen niiiin iloinen ettei tarvinnu käydä sitä pettymystä läpi taas ja mulla on mökkinaapurinkin mielestä " pätevä" syy olla imettämättä. Ihmeellistä että sitä pitää puolustella..



Kaamein kommentti asiasta on kuitenkin tullut perhevalmennuksessa, imetystukihenkilön suusta (joka ei kyllä sittemmin ole imetyksestä ollu kertoilemassa, annoin -ja jotkut muutkin- vahvaa palautetta asiasta):" jos imetys ei onnistu, on sulla vikaa korvien välissä tai olet vakavasti sairas, jopa kuolemansairas" . Nosti kyllä karvat pystyyn...



PÄÄASIAHAN ON ETTÄ LAPSI SAA RUOKAA; TAVALLA TAI TOISELLA, muistetaan se.



Minjuska

Itse en ole tätä kolmatta lasta imettänyt, ihan siitä syystä ettei hän voi imeä rinnasta suulakihalkion takia. Äidinmaitoa pumppasin hänelle ensimmäisen kuukauden ajan, mutta sitten maidontulo väheni niin rajusti, että melko lyhyessä ajassa siirryimme täysin äidinmaidonkorvikkeelle. Minulle tämä oli aika kova paikka alkuun, monet itkut ehdin itkeä ennenkuin hyväksyin tilanteen. Nyt olen tyytyväinen, koska lapsi kasvaa ja voi hyvin myös korvikkeella, eikä minkäänlaisia oireita siitä ole saannut. Isommat lapset ovat allergisia, joten pelkäsin kovasti että vauvakin allergisoituu lehmänmaidolle heti alkuunsa.



Minä en ole kohdannut onneksi oikeastaan minkäänlaista kritiikkiä, tosin varmaan siksi että minulla on niin selkeä syy imettämättömyyteen, ettei tyhminkään ala sitä kyseenalaistamaan. Muutaman kerran vauvaa julkisesti pullosta syöttäessäni olen saannut osakseni tuomitsevia katseita, vauvan halkio kun ei näy hänen syödessään sylissäni.



Netissä toki löytyy mielipiteitä laidasta laitaan ja joillain on kova tarve tuomita ne, jotka eivät imetä. Itse suljen aika tehokkaasti korvani kaikelta " propagandalta" , enkä jaksa osallistua väittelyihin tässä " maitosodassa" . Jokainen tehkööt oman ratkaisunsa ja on toki hienoa, jos löytyy innokkaita neuvomaan silloin kun imetys ei onnistu ja äiti kaipaa apua. Sitten kun ratkaisu korvikkeelle siirtymisestä on tehty, ei siihen ole muilla nokankoputtamista.



Mayella ja Onni 8 viikkoa

imetyksellä noin kuukauden sen jälkeen pelkkää korviketta. Mun nkohdalla kyse ei ollut halusta opetella vaan sen vaikeudesta. Esikoisen kohdalla yritettiin opettaa sairaalassa vauvaa tarttumaan rinnasta mutta kun ei vauva sitä oppinu. Mulla matalat rinnanpäät ja kun pullosta saa ohella jo sairaalassa niin vaikea oppiakaan kun pullosta saa paljon helpommin tavaraa. Toisekseen mulla maito vasta noussu jokaisen syntymän jälkeen vasta 4 tai 5 päivänä joten tyhjää tissiä ei muutankaan vauvat innostuneet imemään. Yritin rintakumillakin mutta se oli niin suttuista ja kylässä rasittavaa kaivaa tissiä koko kansan nähtäväksi että saa rintakumin paikalleen ja pidettyä siitä kiinni ja samalla yrittää ohjata vauvaa tarttumaan oikealla imuotteella rintaan. Kädet meinas loppua kesken ja vielä kun kaikki vauvat olleet sellaisia että max 5 min imettiin tissiä ja sitten nukahtivat ja tämä sama rumba sitten toistui puolen tunnin välein koska eivät kerralla 5 minuutissa tuleet kylläisiksi.

Ehkä jos vaan olisin sitkeesti jaksanut treenata niinse olisi voinut onnistua mutta ei siitä takeita ole.

Lopulta kaikki vauvamme ovat noin 3 viikon iässä alkaneet hylkiä rintaa kun olivat jo niin tottuneet pulloon ettei rinta kiinnostanut.

Kahden nuorimman kohdalla sairaalassa eivät edes enään viitsineet opettaa imuotteita yms. Olivat kiireisiä ja totesivat että " tyhjästä on paha nyhjäistä" tarkottaen kun maito ei noussu. Ja luulivat aluksi tietty että osaan hommani kun ennestään lapsia vaikka kuinka sanoin ettei imetys aikasempien lasten kohdallakaan ole onnistunu. kuitenki hoitajat vaihtuivat lähes päivittäin ja eivät ilmeisesti muistaneet mun imetyshistoriaani aikaisempien lasteni kohdalla : (

En ole pitänyt pulloruokintaa vaivanloisena muuten kuin keslomareissulla öisin ruokittaessa vauvaa. Hankalaa jossain hotellihuoneessa lämmitellä korviketta keskellä yötä. Se tarvii omat välineet. Samoin maitoa vaikea säilytellä kesäisin matkustaessa. Kylmälaukku tms oltava mukana. Olishan imetys vaivattomampaa.

Mutta pullojen pesut ja keitot ei ole ollut ongelma meillä.

Olen soitellut imetystukiryhmiin jne ja yrittäny saada apua imetyksen alkuun vauvan kanssa kotiuduttuani sairaalasta mutta ei auttanu sekään. kolmannen vauvan kanssa en kerinnyt enään opetellakaan niin kuin vanhempien lasteni vauva aikana. Kaksi isompaa teki pahojaan sen kun kerkisivät jos yritin nuorimmaistani imettää. Hän kun myös oli sellainen puolen tunnin välein tissuttelija ja 5 min kerrallaan. Olin kyllä päättäny ennen viimeisimmän syntymää että sillä kertaa laitan sen imetyksen onnistumaan mutta lopulta kävi niin että hän sai kaikkein vähimmän aikaa äidinmaitoa meidän lapsista eli 3 vkoa.

Ei se imetys kaikille ole niin helppoa kuin miltä se näyttää. ja kyllähän se sattuukin melkoisesti aluksi. Yksi hyväkin syy korvikemaidon antamiseen on mulla se että tuo mulle vapautta liikkua enmmän eikä tarvitse miettiä mistä toinen saa ruokansa jos mä en ole paikalla.

Ihanteellinen tapaus olis se että vauva oppisi molemmille sekä pullolle että tissille, mutta näin taitaa olla aika harvassa. Nyt lapsemme 6v, 3 v ja 9 kk ja kaikki suht terveitä olleet varsinkin nuorimmainen ei ole sairastanut kuin pari hassua flunssaa. esikolla ja kakkosella oli vuoden mittainen korvatulehduskierre 1-2 vuotiaana ja kakkosella oli myös allaergioita mutta niin on ollut imetetetyilläkin kavereitten lapsilla joten ei se imetys ainakaan sairastavuuteen vaikuta.

Tälläinen tarina meillä. Jos joskus vielä lapsia saan niin kyllä aion taas ainakin hetken yrittää imetyksen onnistumista mutta aika näyttää. Olishan se ihanaa kun sen sais sujumaan edes vähäksi aikaa mutta tuskin jaksaisin puolta vuotta kauempaa imettää..ehkäosittaisesti vielä toiset puol vuotta..

ja edelleen imetän, poika on n.8 kk.

Haluan nyt kuitenkin laittaa omankin lusikkani tähän soppaan.:)

Eli meillä meni niin, että olimme päättäneet aloittaa soseet neljän kuukauden iässä, koska poika oli niin kiinnostunut ruuasta. Neuvola kuitenkin hetkeksi sekoitti selvät sävelet, kun sieltä sanottiin, että pitäisi jatkaa täysimetystä kuusi kuukautta, koska lapsi kasvaa niin hyvin ja maitoa riittää. Noh, pari päivää tätä pohdimme neuvolan jälkeen ja päätimme siitä huolimatta aloittaa soseet 4 kuukauden iässä. Ja jälkikäteen olemme ajatelleet, että se oli hyvä päätös, poika on ollut niin innoissaan kun on saanut ruokaa ja on oppinut nopeasti ja syö erittäin hyvin.Taisi olla herkkyyskausi ruuan opettelun suhteen menossa.Eli kyllä tuossa puolenvuoden täysimetys suosituksessa ja sen toteuttamisessa pitää ottaa monta asiaa huomioon. Ei minusta pidä väen vängällä imettää puoli vuotta. Minustakin tämä imetysvouhotus on mennyt joillakin aivan yli. Pelkästään tällä asialla ei voi mitata hyvää äitiyttä. Muutenkin tuntuu, että kaikki asiat asetetaan vastakkain kuten juurikin imetys vs korvikkeet, purkkiruoka vs kotiruoka, kertakäyttövaipat vs. kestovaipat. Ja kaikkein älyttömin sektio vs. alatiesynnyts. Harvoin sitä itse kai ? pystyy vaikuttamaan synnytystapaan samoin kuin imetykseen. Miksi kaikki asiat pitää asettaa vastakkain. Ei ole pelkästään yhtä hyvää tapaa toimia, vaan monia, ja nekin riippuu sekä vauvasta, että äidistä/ perheestä. Minullekin on tullut ihan oudot ihmiset ( Jotka on juuri minulle esitelty. ) päivittelemään, kun en imettänyt puolta vuotta, mikä minusta on aivan älytöntä. Sama kun ventovieraat seksiasioisssa neuvoisi.

Poika juo kylläkin nyt edelleen pelkkää tissimaitoa, koska ei yksinkertaisesti huoli pulloa eikä korvikkeita. Ei juo edes rintamaitoa pullosta, ei hörpyttämällä, ei nokkamukista. Tissistä pitää saada. Vettä kyllä juo nokkamukista.

Että näin. Halusin kai vain sanoa, että on äitejä, jotka eivät vouhota imetyksestä eivätkä syyllistä muita.

Ajattelin jo raskausaikana, että hyvä, jos pystyn imettämään, mutta jos en niin ei voi mitään. En pitänyt itsestään selvänä imetyksen onnistumista, koska olin kuullut myös päinvastaisia tarinoita, joten imetyksen onnistuminen ja maidon runsaus olikin iloinen yllätys.

Nautitaan lapsistamme, eikä arvostella muita, ja yritetään olla välittämättä meihin kohdistuneesta arvostelusta!:)