Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ero alle kolmekymppisenä ja kaksi alle kouluikäistä lasta
Huoh
19.03.2023 |
Olen 29-vuotias nainen ja tyytymätön parisuhteeseeni. Minulla on mieheni kanssa myös kaksi pientä lasta. Usein kuitenkin sanotaan, ettei lapset saa olla syynä siihen, etteikö voisi päättää epätyydyttävää suhdetta.
Silti mietin, että jos eroan, niin mitä sitten? Elänkö seuraavat 20 vuotta yksin ilman miestä ja minulla olisi realistinen mahdollisuus hyvään parisuhteeseen seuraavan kerran vasta kun lapset ovat muuttaneet omilleen. Se on valtavan pitkä aika elämästä. Tuntuu ettei hyviä vaihtoehtoja olekaan. Nykyisin en ole onnellinenja jälkimmäisessä skenaariossa eläisin todennäköisesti vuosikausia yksin stressaantuneena lapsiarjen keskellä. Tuskin silloinkaan olisin vähääkään onnellinen.
Kommentit (75)
Itse erosin 29-vuotiaana, kun lapset olivat 2, 3 ja 6-vuotiaat. Paras homma ikinä! Ei eroa tehdä uuden miehen takia; niitä tulee sittemmin. Kaikenlaisia. Mukavia ja vähemmän mukavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin 29-vuotiaana, kun lapset olivat 2, 3 ja 6-vuotiaat. Paras homma ikinä! Ei eroa tehdä uuden miehen takia; niitä tulee sittemmin. Kaikenlaisia. Mukavia ja vähemmän mukavia.
Kauanko kesti, että sait uuden ja vakaan suhteen, jossa muutitte yhteen?
Ap
Nykyistäkö suhdetta ei saa parannettua?
Ootteko nostaneet kissan pöydälle, käyneet parisuhdeterapiassa?
Uuteen suhteeseen ei eron jälkeen kannata kiirehtiä, ihan lastenkin takia. Se tulee, kun on tullakseen, mutta kannattaa asennoitua myös siihen, että viihtyy lasten kanssa keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin 29-vuotiaana, kun lapset olivat 2, 3 ja 6-vuotiaat. Paras homma ikinä! Ei eroa tehdä uuden miehen takia; niitä tulee sittemmin. Kaikenlaisia. Mukavia ja vähemmän mukavia.
Kauanko kesti, että sait uuden ja vakaan suhteen, jossa muutitte yhteen?
Ap
Ei ihan terve suhtautuminen. Mitataanko jotain sillä missä ajassa saa uuden miehen kotiinsa.
Ota huomioon että sulla on ne lapset, se että löydät hienosti toimivan uusperhekuvion voi olla tosi haastavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata hommata parikymppisenä lapsia, Avan keskittyy sen ikäisenä muihin juttuihin kun perheleikkeihin :) kaikki tutut jotka parikymppisenä jo perheen perustivat ovat nyt 3- kymppisenä jo eronneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin 30-vuotiaana kahden alle kouluikäisen vanhempana. Tulos: elin vuosikausia yksin stressaantuneena lapsiarjen keskellä. Jos voisin mennä takaisin, tekisin kaikkeni että oltaisiin voitu elää saman katon alla edes muutaman vuoden pitempään. Kaikki on yksinhuoltajana pienten lasten kanssa niin paljon raskaampaa.
Esim lääkärireissuille pitää ottaa molemmat lapset mukaan, kaikkeen pitää ottaa molemmat mukaan, et voi poiketa kaupassa, et missään ilman että molemmat lapset ovat mukana tai järjestät hoitajan. Ennen eroa kannattaa katsoa vaikka kuukauden verran kaikki tilanteet joissa saat apua lasten kanssa puolisolta, ja miettiä miten selviät niistä jatkossa itseksesi. Myös ne tilanteet jossa puoliso vie vaikka auton huoltoon / käy kaupassa/ hoitaa yhteisiä asioita, ja sinä hoidat sillä välin lapsia. Miten hoitaisit ne tilanteet itseksesi? Yksin ilman tukiverkkoja on mielettömän raskasta. Mieti myös millainen isä puolisosi on, hoitaisiko hän hienosti vuoroviikot vai joutuisitko stressaamaan sitäkin? Erota voi myös muutaman vuoden päästä kun lapset ovat kouluikäsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin 29-vuotiaana, kun lapset olivat 2, 3 ja 6-vuotiaat. Paras homma ikinä! Ei eroa tehdä uuden miehen takia; niitä tulee sittemmin. Kaikenlaisia. Mukavia ja vähemmän mukavia.
Kauanko kesti, että sait uuden ja vakaan suhteen, jossa muutitte yhteen?
Ap
Ei ihan terve suhtautuminen. Mitataanko jotain sillä missä ajassa saa uuden miehen kotiinsa.
Aloittaja haluaa tuetää miten kauan kestää ennen kuin hän löytää uuden elättäjän joka nostaa hänet ja ä p äränsä keskiluokkaan. Yksinäänhän noilla seteillä päätyy ma mu lähiöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli tärkeintä eron jälkeisessä elämässä on saada uusi mies? Kyllä niitä löytyy, se on varma. Olet vain valmis muuttamaan miehen perässä. Ja ainahan voit laittaa lapset miehelle ja ruveta viikonloppu äidiksi. Näin minä tekisin.
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä pitäis 20v elää ilman uutta suhdetta?
Ei tarvitse. Ei kuitenkaan kannata erota jos oletus on se, ettei pärjää arjessa yksin. Ei ole ihan helppoa löytää puolisoa ja toimivaa uusperhettä.
Suuntaa tuo energia miehesi kanssa parisuhteen korjaamiseen. Älä vain oleta, että toinen tekee onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin 29-vuotiaana, kun lapset olivat 2, 3 ja 6-vuotiaat. Paras homma ikinä! Ei eroa tehdä uuden miehen takia; niitä tulee sittemmin. Kaikenlaisia. Mukavia ja vähemmän mukavia.
Kauanko kesti, että sait uuden ja vakaan suhteen, jossa muutitte yhteen?
Ap
Ei ihan terve suhtautuminen. Mitataanko jotain sillä missä ajassa saa uuden miehen kotiinsa.
No tiedän, etten ole onnellinen, jos olen yksin seuraavat 20 vuotta. Eikä minua kiinnosta tuollainen ikään kuin miesten testaaminen, kuten tuo eräs kirjoittaja oli tehnyt ja totesi, että niitä vain tuli ja meni, mukavia ja vähemmän mukavia. En ole mikään kukasta kukaan hyppivää tyyppiä, enkä koe siinä mitään kiehtovaa jännitystä. Olen enemmän vakaan parisuhteen ihminen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eli tärkeintä eron jälkeisessä elämässä on saada uusi mies? Kyllä niitä löytyy, se on varma. Olet vain valmis muuttamaan miehen perässä. Ja ainahan voit laittaa lapset miehelle ja ruveta viikonloppu äidiksi. Näin minä tekisin.
Ei niitä noin vain laiteta, jos mies ei suostu.
Miksi et voi jättää lapsia isälleen? Hän on niistä ihan yhtä paljon vastuussa kuin sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Erosin 30-vuotiaana kahden alle kouluikäisen vanhempana. Tulos: elin vuosikausia yksin stressaantuneena lapsiarjen keskellä. Jos voisin mennä takaisin, tekisin kaikkeni että oltaisiin voitu elää saman katon alla edes muutaman vuoden pitempään. Kaikki on yksinhuoltajana pienten lasten kanssa niin paljon raskaampaa.
Esim lääkärireissuille pitää ottaa molemmat lapset mukaan, kaikkeen pitää ottaa molemmat mukaan, et voi poiketa kaupassa, et missään ilman että molemmat lapset ovat mukana tai järjestät hoitajan. Ennen eroa kannattaa katsoa vaikka kuukauden verran kaikki tilanteet joissa saat apua lasten kanssa puolisolta, ja miettiä miten selviät niistä jatkossa itseksesi. Myös ne tilanteet jossa puoliso vie vaikka auton huoltoon / käy kaupassa/ hoitaa yhteisiä asioita, ja sinä hoidat sillä välin lapsia. Miten hoitaisit ne tilanteet itseksesi? Yksin ilman tukiverkkoja on mielettömän raskasta. Mieti myös millainen isä puolisosi on, hoitaisiko hän hienosti vuoroviikot vai joutuisitko stressaamaan sitäkin? Erota voi myös muutaman vuoden päästä kun lapset ovat kouluikäsiä.
Juuri näin. Pääasia kuitenkin että eroat. Voithan alkaa salasuhteessa. Naapurin Mahmudin kanssa jo nyt.
Alue: Aihe vapaa
Älä jää huonoon suhteekseen. Tinderissä on kuule hyvin miestarjontaa 😊