^*¤*^SYYSKUISTEN-04 VIIKKISPINO^*¤*^

Kaupungilla oli eri kivaa, lapset ehdin käyttää iltapesulla ja laittaa nukkumaan. Eilinen ilta ei ole tuntunut juuri missään, ehkä minussa sittenkin on vielä hitunen turnauskestävyyttä:)



Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!



T: Ynis



Ps. Mun aamukammassa on yksi piikki vähemmän, kun lähden jo perjantaina serkun luokse:) Liityn seuraanne lauantaina iltapäivällä!

Piipahdan pikaisesti, kun juuri nyt ei ole yhtään esseetä tai etätehtävää rästissä. Ensi maanantain tenttiin toki pitäisi lukea, ja perjantaina tiedän olevan tulossa vaativan esseetehtävän, mutta nyt minulla on hetki aikaa palstailla.



Enkelille vielä onnittelut pikkuriikkisestä prinsessasta. Muistathan olla vaatimatta itseltäsi liikaa, ja luottaa Jumalan rakkauteen ja huolehtimiseen tässäkin asiassa. Siunausta!



Kyssäreitä oli, mitähän muistaisin... Kuriksia on vain yhdet, ja ne tulevat aina viikonlopuksi kotiin pestäväksi jos ovat olleet viikolla käytössä tarhassa. Kotona harvemmin käytetään kuriksia, nuo kosteussuojatut haalarit yleensä riittävät sellaisenaan.



Tänään otettiin lapsista kuvat joulukortteja varten. Lilli Lucia-neitona ja pojat tähtipoikina vieressä. Oli aika taiteilua että sai Lillin suostumaan pitämään kynttiläkruunua päässään, punainen nauhavyö jäikin laittamatta... Ihan kelvolliset kuvat tuli, tilattiinkin jo joulukortteina.



Eilen vaihdoin jouluverhot ja leivottiin lasten kanssa tämän joulun ensimmäiset piparit. Meillä on joulunvietto vielä pahasti auki, anopin ja appiukon " vuoro" olisi viettää meidän kanssa, mutta anopilta on löydetty kasvain josta nyt ei sitten tiedä laatua tai muutakaan... Ensi viikolla pääsee tarkempiin tutkimuksiin. Jos jotain on, niin tiedä sitten jaksaako anoppi meille mummola-joulua väsätä saati lähteä tänne meidän järjestämästä joulusta nauttimaan. Mutta ehkä ensi viikolla ollaan jo viisaampia.



Mitäs muuta... Ainakin äitikuulle, Tomeralle ja Tealle jaksamista mahan kantamiseen! Sairastaville paranemista, ja ampille tervetulotoivotus syysmammoihin. Mersu voisi kertoa vähän enempikin kuulumisia, ja onnittelut Saamuskalle Lundiasta, eikun...



Nyt nukkumaan, hyvää yötä.



Puss och kram,

Ankkis ja [color=red]♥Lilli-Lucia♥

Olettepa totisesti vallan ihania. Näin moni minut huolisi adoptiosyksyläiseksi. Vedän oitis pois anomukseni Madonnan pinosta. Haikkarit ovat nykyään kasaantuneet sen verran verkkaan, että ilomielin kirjoittelen myös teidän pinoonne!



Lempi-Ilonan kuulumisten takia aloin aikoinaan lukea lämminhenkistä pinoanne (pus Pönksylle.) Sittemmin olen monesti vilkaissut ainakin Kukkuun, Mersun, Tikru-Pikrun, Saana-Marian ja Enkelin kuulumisia. Näin muutaman mainitakseni :)



Meidän Nasu-herramme on siis vuoden ja yhdeksän kuukautta vanha herkkä ja tuumivainen pojanpallero. Tykkää nakeista, autoista, riisipuurosta kanelilla ja sokerilla, sylistä, palloista, pullasta, kylpemisestä, kaukosäätimistä ja kynttilän liekistä. Ei tykkää potasta (viha-rakkaussuhde), nukahtamisesta, salaatinlehdistä (oksensi ne äitienpäivälounaalla äidin lautaselle), sormiin takertuvasta pelottavasta serpentiinistä, vauvojen itkusta, valkoisesta surisevasta leluhiirestä eikä myöskään automatkailusta. Näin. Nyt tunnette Nasun.



Minä Ampi tykkään hiljaisuudesta, kirjoista, kynttilän liekistä (toisin kuin Nasu, tyydyn katselemiseen), Miehestä, Äidistä ja Isästä, sinitarrasta, vesisateesta normaaliin vuodenaikaan, ei likellä joulua, keijukaisista, Frasierista, silittämättä siisteistä paidoista ja stretch-farkuista. En tykkää vesisateesta epänormaaliin vuodenaikaan, irtonaisesta sorasta jäätiköllä, pääsiäismunien aukeamattomista yllätyspallukoista jotka vain muljahtelevat suklaan liukastuttamien sormien välistä, pölyjen pyyhkimisestä maitolasisesta lampusta, valkosipulin kuorimisesta, jos kuoret liimautuvat sormiin ja niistä takaisin sipuliin ja taas sormiin jne... No niin. Nyt tunnette Ampin.



Nasun ja minun lisäkseni meillä asuu myös jo aiemmin mainitsemani Mies. Hyvin rauhallinen ja uuttera isäihminen. Hän edustaa perheessämme sitä tasapainoittavaa energiaa, jonka ansiosta arki edes jotenkuten pyörii akselinsa ympäri. Kerron lyhyen tarinan eilisillalta, joka valaisee hyvin Miehekkään suoraa ja konstailematonta tapaa katsella maailmaa:



Mies oli juuri lukenut Nasulle Kultakutri ja kolme karhua -sadun. Hän istui hiljaa nojatuolissa, katseli ulos ja ajattelin hänen haaveilevan jo autojuttujaan, kun hän yhtäkkiä herkesi puhumaan: " Että on typerä tyttö." Edelleen katse tiukasti pihakoivussa. " Ensin maistaa jokaisen puuroa, istuu jokaisen tuolissa, särkee niistä pienimmän ' oho ei se kestänytkään mua' ja sitten punkkaa jokaisen nallen sängyssä. Sitten se vielä ihmettelee, kun isäkarhu suuttuu. Eiks se tajua, ettei vieraassa talossa saa käyttäytyä noin? Ei toisen tavaroihin saa koskea." Hiljaisuus. Nousin varovasti sohvalta ja silitin Miehekkään jännittyneitä harteita. Kulta pieni. Voi raavas mieskin järkyttyä. Voihan?



Hyvää yötä! :)