Miten voi olla ihastunut täysin tuntemattomaan ihmiseen?

Jep tiedän tunteen.

Eräs henkilö on ollut mielessä päivittäin jo pidemmän aikaa.

Olen toivottoman rakastunut häneen.

Mulla sama juttu. Aina kun kohdataan niin polvet menee veteläksi ja jotenkin kumpikin häkeltyy.. olo on kuin pikkutytöllä.

-ap

Muijien romantiikkahömpötystä.

Mä taas en ole koskaan tavannut enkä tule tapaamaan häntä.

Mutta pyörtyisin jos niin kävisi.

Siis johonkin julkkikseen vain?

Minulla on jatkuvasti uusi julkkisihastus, nyt näyttelijä nimeltä Teo Yoo.

Kyllä ne ihan oikeilta ihastuksilta oman aikansa tuntuu. Kestää vain tosi lyhyen aikaa verrattuina sellaisiin, kun olen ollut ihastunut tosielämässä johonkin ihmiseen.

Huh, miten romanttista.        Toivottavasti käytte jossain siivouskomerossa pikasella... ;)

Sitäpä minäkin mietin, miksi minulla on tuollainen vaikutus usein (ei siis aina kuitenkaan). Jotenkin vain ahdistaa ajatus tuntemattomasta, joka ajattelee minua, mutta minä en häntä tai siis en muista/huomannut koko henkilöä.

Siksi päätinkin alkaa erakoksi niin kukaan ei voi raiskata minua mielessään.

Sama tunne. Nähdään usein ohimennen mutta tuskin tulen koskaan kertomaan hänelle tunteistani.

Mitä kuumempi kissa sitä kovempi ihastus. Nopeastihan sitä tutustutaankin kun juttu luistaa, kemiat toimii ja hormoonit hyrrää.

Kannattaa käyttää tää ihastus tunne hyväksi ja mennä rakastelemaan niin tuntuu hyvälle,.. ;)  

Jotkut sähkökytkennät pielessä päänupissa varmaan. Mulla on vähän samaa vikaa.

Olen ihastunut monta kertaa ja sitten nähnyt vaivaa saadakseni tämän ihmisen suhteeseen, pari kertaa onnistunutkin. Muuten kiva, mutta siinä tosiaan ihastuu täysin omaan keksittyyn mielikuvaansa toisesta, eli kaikkeen muuhun kuin mitä se ihminen oikeasti on. Sitten tutustuessa se ihminen haisee väärältä, puhuu väärin, ajattelee ja toimii aivan erilailla, on ihan kaikin puolin muuta kuin mitä hänestä kuvitteli. 

Vierailija kirjoitti:

Muijien romantiikkahömpötystä.

Ei kukaan ihastu kehenkään jos sen tuntee täydellisesti.  Omia harhaluuloisia leimoja ne on jotka liimaa toiseen ja tekee sen ihastuttavaksi, pariutumistarpeen vuoksi. 

Olet ihastunut omiin mielikuviin, fantasioihin. Kuvittelet sen ihmisen olevan täydellinen ja saat siitä hyvän olon. Se saa vaan jatkamaan fantasioimista. Noidankehä joka ruokkii itseään. Pelkkää mielikuvitusta.

Vierailija kirjoitti:

Muijien romantiikkahömpötystä.

Täällä aikuinen mies, joka kärsii samoista oireista kuin ap.

Sitä voi kutsua projektioksi. Toiveet, haaveet, ihanteet, odotukset, kuvitelmat, unelmat ja mitä ikinä, vaikka niitä ei olisi itse edes tietoisesti "valmistanut"/miettinyt, suunnataan johonkin ihmiseen.

Olen kokenut ja olen muuten ihan täysjärkinen.

Näin kyseistä henkilöä samassa opiskelupaikassa, mutta en ollut koskaan jutellut. Vähitellen olin sitten ihan hulluna ihastunut ja odotin vaan, milloin taas näkisin hänet...

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut ja olen muuten ihan täysjärkinen.

Näin kyseistä henkilöä samassa opiskelupaikassa, mutta en ollut koskaan jutellut. Vähitellen olin sitten ihan hulluna ihastunut ja odotin vaan, milloin taas näkisin hänet...

Näättekö usein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut ja olen muuten ihan täysjärkinen.

Näin kyseistä henkilöä samassa opiskelupaikassa, mutta en ollut koskaan jutellut. Vähitellen olin sitten ihan hulluna ihastunut ja odotin vaan, milloin taas näkisin hänet...

Näättekö usein?

Ei, tämä tapahtui joskus aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut ja olen muuten ihan täysjärkinen.

Näin kyseistä henkilöä samassa opiskelupaikassa, mutta en ollut koskaan jutellut. Vähitellen olin sitten ihan hulluna ihastunut ja odotin vaan, milloin taas näkisin hänet...

Minä ihastuin erääseen mieheen, jonka kanssa en ollut koskaan edes jutellut. Hän oli jumalaisen komea ja ulkoisesti juuri sellainen, josta olin aina haaveillut.

Sopivasti jouduin juuri silloin muuttamaan silloisesta asunnosta pois, joten selvitin missä tämä mies asuu ja etsin uuden asunnon aivan läheltä häntä. Selailin Facebookista, keitä yhteisiä tuttuja tai melkein tuttuja meillä on ja heidän kauttaan hakeuduin samoihin paikkoihin ja tilaisuuksiin miehen kanssa. Taktikoiden sain hänet muutaman kuukauden sisään lähestymään itseäni.

Heti ensimmäisenä iltana kun lähdin hänen mukaansa sain todeta, että tämä ihminen oli aivan hirviö. Hän käyttäytyi minua kohtaan vastenmielisesti ja oli muutenkin aivan muuta kuin olin haaveillut, komeuskin karisi kun näin hänet kotiolosuhteissa. Mutta olin nuori ja tyhmä, enkä jotenkin enää kehdannut peruuttaa joten aloimme seurustelusuhteen. Siinä sinnittelin yli vuoden odottaen, että hänestä jollakin ilveellä tulisi se prinssi, joksi hänet olin kuvitellut. Ei tullut.