YLE Kirjolla - Official

Aivan mielettömän ihana sarja.

Tulee mieleen netlixin rakkaus autismi sarja.

Ihania poikia! Kaikilla hyvä ryhti, siistit vaatteet ja ulkonäkö. Ja sivistyneet puheet.

Itsekin olen autismikirjolla, enkä ole yhtään tuollainen kuin nämä. Kaipa ohjelman tarkoituksena onnollut vähentää stereotypioita, mutta valitettavasti ohjelma vain tuntuu vahvistavan näitä samoja stereotypioita.

Katsoin trailerin ja kaikki vaikuttivat hellyyttävän normaaleilta, rehellisiltä itseltään. Kuka meille on luonut tämän normi-ihmisen raamin, jonka täyttäminen on kaikille raskasta? Ihme teatteria ja kulissia normaalius.

Hauska kun sarjan nainen on stereotyyppisin asperger harrastuksensa puolesta ja miehet taas ovat erittäin komeita :) Heti menivät ennakko-oletukset päälaelleen.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen autismikirjolla, enkä ole yhtään tuollainen kuin nämä. Kaipa ohjelman tarkoituksena onnollut vähentää stereotypioita, mutta valitettavasti ohjelma vain tuntuu vahvistavan näitä samoja stereotypioita.

Samat mietteet täälläkin. Itse en esim. Keräile mitään, koska kaikki ylimääräinen tavara kodissa lisää ahdistusta. Mulla ekot ovat myös vaihdelleet ja lisäksi olen ollut melkein koko aikuisikäni parisuhteessa saman miehen kanssa.

Keräily ja pysyvä mielenkiinnonkohde sekä hankaluudet solmia ihmissuhteita olivat ainakin yhdessä vaiheessa osa diagnostisia kriteerejä ja sen takia minuakaan ei huomattu.

N33, autismin kirjon ja adhd:n diagnoosit sain vasta viime vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin trailerin ja kaikki vaikuttivat hellyyttävän normaaleilta, rehellisiltä itseltään. Kuka meille on luonut tämän normi-ihmisen raamin, jonka täyttäminen on kaikille raskasta? Ihme teatteria ja kulissia normaalius.

Hellyyttäviä ja rehellisiä, itsensä kanssa sujut kyllä, mistä voisi muutkin ottaa mallia, mutta ovat autisteja. Turha sitä on vääntää normaaliksi kun se ei sitä ole. Eikä tarvitsekaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Ihania poikia! Kaikilla hyvä ryhti, siistit vaatteet ja ulkonäkö. Ja sivistyneet puheet.

Onko yhteiskunnan arvot ihan kohdillaan jos tämä on "epänormaalia" ja hyljeksittyä.

Kirjolla kertookin että kirjoa riittää. Kansa tahtoo takertua stereotypioihin mutta ei pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin trailerin ja kaikki vaikuttivat hellyyttävän normaaleilta, rehellisiltä itseltään. Kuka meille on luonut tämän normi-ihmisen raamin, jonka täyttäminen on kaikille raskasta? Ihme teatteria ja kulissia normaalius.

Hellyyttäviä ja rehellisiä, itsensä kanssa sujut kyllä, mistä voisi muutkin ottaa mallia, mutta ovat autisteja. Turha sitä on vääntää normaaliksi kun se ei sitä ole. Eikä tarvitsekaan olla.

Normaalius määritellään enemmistön mukaan, mutta se ei aina tarkoita sitä että enemmistö olisi jotenkin parempia ihmisiä kuin muut.

Jossain venäjällä on normaalia olla sotahullu kiduttaja. Rauhaa toivovat ovat epänormaaleita ja heistä ollaan siellä kovin huolissaan. Niin huolissaan että heidät ohjataan joko hoitoon tai vankilaan oppimaan normaaleita tapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen autismikirjolla, enkä ole yhtään tuollainen kuin nämä. Kaipa ohjelman tarkoituksena onnollut vähentää stereotypioita, mutta valitettavasti ohjelma vain tuntuu vahvistavan näitä samoja stereotypioita.

Samat mietteet täälläkin. Itse en esim. Keräile mitään, koska kaikki ylimääräinen tavara kodissa lisää ahdistusta. Mulla ekot ovat myös vaihdelleet ja lisäksi olen ollut melkein koko aikuisikäni parisuhteessa saman miehen kanssa.

Keräily ja pysyvä mielenkiinnonkohde sekä hankaluudet solmia ihmissuhteita olivat ainakin yhdessä vaiheessa osa diagnostisia kriteerejä ja sen takia minuakaan ei huomattu.

N33, autismin kirjon ja adhd:n diagnoosit sain vasta viime vuonna.

Itsekin sain diagnoosin vasta aikuisena. Itsellänikin on tuo, että en kerää mitään ja toivon vielä joskus pystyväni siirtymään jonkinlaiseen osittaiseen minimalismiin. Tavara ja sotku lisää ahdistusta. Valitettavasti joudun asumaan sukulaiseni luona ja valtaosa kodin tavaroista on sukulaiseni, eikä suostu niistä luopumaan. Olen kyllä jopa tarjoutunut raivaamaan kotia ja hankkiutumaan ylimääräisestä tavarasta eroon, mutta se ei siis käy. Olen lihava ja vaatteita en juurikaan enää edes yritä hankkia. Vaatteita en siis omista paljoa, mutta ruokailuvälineitä ja astioita on paljon. Oma ekoni on ollut vuosia Salatut elämät. Olen vela ja sinkku. Ihmissuhteet ovat aina olleet vaikeita ja nykyään yritän aika paljon vältellä sosiaalisia kohtaamisia ja tilanteita. Jännitän näitä tilanteita ihan hirveästi ja joudun käymään ne etukäteen mielessäni. Silti ne menevät aina pieleen ja kuormittavat hirveästi, kuten myös aistiärsykkeet.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen autismikirjolla, enkä ole yhtään tuollainen kuin nämä. Kaipa ohjelman tarkoituksena onnollut vähentää stereotypioita, mutta valitettavasti ohjelma vain tuntuu vahvistavan näitä samoja stereotypioita.

Pitäisi varmaan tehdä uusi kausi, jos kerran tavoitteena on näyttää autismikirjon ihmisiä, jotka ovat kaikki keskenään erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen autismikirjolla, enkä ole yhtään tuollainen kuin nämä. Kaipa ohjelman tarkoituksena onnollut vähentää stereotypioita, mutta valitettavasti ohjelma vain tuntuu vahvistavan näitä samoja stereotypioita.

Samat mietteet täälläkin. Itse en esim. Keräile mitään, koska kaikki ylimääräinen tavara kodissa lisää ahdistusta. Mulla ekot ovat myös vaihdelleet ja lisäksi olen ollut melkein koko aikuisikäni parisuhteessa saman miehen kanssa.

Keräily ja pysyvä mielenkiinnonkohde sekä hankaluudet solmia ihmissuhteita olivat ainakin yhdessä vaiheessa osa diagnostisia kriteerejä ja sen takia minuakaan ei huomattu.

N33, autismin kirjon ja adhd:n diagnoosit sain vasta viime vuonna.

Itsekin sain diagnoosin vasta aikuisena. Itsellänikin on tuo, että en kerää mitään ja toivon vielä joskus pystyväni siirtymään jonkinlaiseen osittaiseen minimalismiin. Tavara ja sotku lisää ahdistusta. Valitettavasti joudun asumaan sukulaiseni luona ja valtaosa kodin tavaroista on sukulaiseni, eikä suostu niistä luopumaan. Olen kyllä jopa tarjoutunut raivaamaan kotia ja hankkiutumaan ylimääräisestä tavarasta eroon, mutta se ei siis käy. Olen lihava ja vaatteita en juurikaan enää edes yritä hankkia. Vaatteita en siis omista paljoa, mutta ruokailuvälineitä ja astioita on paljon. Oma ekoni on ollut vuosia Salatut elämät. Olen vela ja sinkku. Ihmissuhteet ovat aina olleet vaikeita ja nykyään yritän aika paljon vältellä sosiaalisia kohtaamisia ja tilanteita. Jännitän näitä tilanteita ihan hirveästi ja joudun käymään ne etukäteen mielessäni. Silti ne menevät aina pieleen ja kuormittavat hirveästi, kuten myös aistiärsykkeet.

Niin ja siis olen pitkäaikaistyötön. En tule koskaan työllistymään. Tämä on myönnetty ihan kuntakokeilussakin. En kuitenkaan pääse eläkkeelle. Ymmärtääkseni Ruotsissa pääsee kuitenkin eläkkeelle jo ihan pelkällä autismikirjon diagnoosilla.

EA3 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen autismikirjolla, enkä ole yhtään tuollainen kuin nämä. Kaipa ohjelman tarkoituksena onnollut vähentää stereotypioita, mutta valitettavasti ohjelma vain tuntuu vahvistavan näitä samoja stereotypioita.

Pitäisi varmaan tehdä uusi kausi, jos kerran tavoitteena on näyttää autismikirjon ihmisiä, jotka ovat kaikki keskenään erilaisia.

Ehkä tällaisia ohjelmia ei sitten pitäisi tehdä ollenkaan jos lopputulos vain vahvistaa stereotypioita. Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan edes ollut tarkoitus.

Vierailija kirjoitti:

EA3 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen autismikirjolla, enkä ole yhtään tuollainen kuin nämä. Kaipa ohjelman tarkoituksena onnollut vähentää stereotypioita, mutta valitettavasti ohjelma vain tuntuu vahvistavan näitä samoja stereotypioita.

Pitäisi varmaan tehdä uusi kausi, jos kerran tavoitteena on näyttää autismikirjon ihmisiä, jotka ovat kaikki keskenään erilaisia.

Ehkä tällaisia ohjelmia ei sitten pitäisi tehdä ollenkaan jos lopputulos vain vahvistaa stereotypioita. Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan edes ollut tarkoitus.

Kiinnostaisi näiden vastausten perusteella tietää mitä eroa on aikuisena diagnosoiduissa versus lapsena diagnoosin saaneissa. Tuntuu vähän eroavan diagnoosin kriteerit lapsilla ja aikuisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihania poikia! Kaikilla hyvä ryhti, siistit vaatteet ja ulkonäkö. Ja sivistyneet puheet.

Onko yhteiskunnan arvot ihan kohdillaan jos tämä on "epänormaalia" ja hyljeksittyä.

Minä en usko että autistit ovat yleisesti vihattuja. Valitettavasti se ihmistyyppi joka usein päätyy päättäviin asemiin ei voi sietää autisteja. Autistit ovat hyvin vaikeita johtaa, ohjailla ja manipuloida.

Kaffebulla kirjoitti:

Usein neuroepätyypilliset ja mt-ongelmaiset haluavat pitää kiinni siitä, että heissä ei ole mitään vikaa. Sitten kun heiltä aletaan odottaa samoja asioita kuin muilta eli käytöstapoja ja töissä käyntiä niin mennään diagnoosiin taakse piiloon. Edut kiinnostaa, mutta ei ne huonot puolet. Haluttaisiin olla kuten muutkin mutta kuitenkin niin, että ei ole velvollisuuksia.

Tiedostan kyllä omat vikani ja ongelmani ja tiedän niiden olevan suuri syy työttömyyteeni. Juuri nämä samat asiat ovat erittäin suuri suuri syy myös siihen, että en tule koskaan työllistymään. Yritän käyttäytyä asiallisesti ja olla normaali, mutta jostain syystä joudun aina ihme tilanteisiin ja silmätikuksi, vaikka nimenomaisesti yritän juuri tätä välttää. Mielelläni olisin normaali, kuten kaikki muutkin, enkä ole tätä diagnoosia valinnut. Mielelläni antaisin sen pois. En pidä tätä perusteena huonolle käytökselle. Suomessa on työttömiä hirvittävän paljon ja työllistyminen on todella vaikeaa jo ilman rajoitteitakin, hirveä sana, mutta sopinee nyt tähän oleville ihmisille. Kaikkien kannalta on parasta, että sentään autismimirjolla olevia ei pakotettaisi lähihoitajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Usein neuroepätyypilliset ja mt-ongelmaiset haluavat pitää kiinni siitä, että heissä ei ole mitään vikaa. Sitten kun heiltä aletaan odottaa samoja asioita kuin muilta eli käytöstapoja ja töissä käyntiä niin mennään diagnoosiin taakse piiloon. Edut kiinnostaa, mutta ei ne huonot puolet. Haluttaisiin olla kuten muutkin mutta kuitenkin niin, että ei ole velvollisuuksia.

Tiedostan kyllä omat vikani ja ongelmani ja tiedän niiden olevan suuri syy työttömyyteeni. Juuri nämä samat asiat ovat erittäin suuri suuri syy myös siihen, että en tule koskaan työllistymään. Yritän käyttäytyä asiallisesti ja olla normaali, mutta jostain syystä joudun aina ihme tilanteisiin ja silmätikuksi, vaikka nimenomaisesti yritän juuri tätä välttää. Mielelläni olisin normaali, kuten kaikki muutkin, enkä ole tätä diagnoosia valinnut. Mielelläni antaisin sen pois. En pidä tätä perusteena huonolle käytökselle. Suomessa on työttömiä hirvittävän paljon ja työllistyminen on todella vaikeaa jo ilman rajoitteitakin, hirveä sana, mutta sopinee nyt tähän oleville ihmisille. Kaikkien kannalta on parasta, että sentään autismimirjolla olevia ei pakotettaisi lähihoitajiksi.

Olen kyllä lukenut jutun naisesta, jolla todettiin aikuisena asperger ja adhd. Hän työskenteli hoitoalalla. Saattaa joku siellä viihtyäkin, jos se tuntuu omalta jutulta.

Kaffebulla kirjoitti:

Usein neuroepätyypilliset ja mt-ongelmaiset haluavat pitää kiinni siitä, että heissä ei ole mitään vikaa. Sitten kun heiltä aletaan odottaa samoja asioita kuin muilta eli käytöstapoja ja töissä käyntiä niin mennään diagnoosiin taakse piiloon. Edut kiinnostaa, mutta ei ne huonot puolet. Haluttaisiin olla kuten muutkin mutta kuitenkin niin, että ei ole velvollisuuksia.

Neuroepätyypillisten on vaikeampi työllistyä vaikka he hoitaisivat koulunsa kuten muut ja opettelisivat ulkoisia käytöstapoja. En ole varma että tietoisuus diagnooseista edes auttaa. Jos henkilössä näkyy diagnoosin piirteitä (näkyy tarkkasilmäiselle väkisin) hänen saatetaan olettaa sen takia pärjäävän huonosti vaikka pärjäisi aivan hyvin.