YLE Kirjolla - Official
https://areena.yle.fi/1-62092497
Tällainen uusi realitysarja autismin kirjosta alkaa 27.3.2023 Ylellä. Aiotko katsoa?
Kommentit (29)
Katsoin ensimmäisen jakson areenasta. Hyvä sarja.
Katsoin kaikki jaksot lähes putkeen. Oli todella hyvä sarja! Tämänkaltaisten ohjelmien vuoksi maksan mielelläni Yle-veroa!
Hienosti aukeni autistien tunne-elämä, arki, haasteet ja unelmat. Jokainen osallistuja aivan mahtavia tyyppejä!
Erityisesti mieltä lämmitti nähdä, kuinka ihanat perheet jokaisella oli. Lämpimät perhesuhteet pystyi aistimaan ruudun läpi.
Hymyilin, nauroin ja itkin.
Topi - aivan hulvattoman hauska ja todella viisas ihminen! Palkkaisin firmaan töihin heti, jos minulla olisi firma. Oikein odotti sarjaa katsoessa koska Topi ilmestyy ruutuun ja Topin ja Sointun yhteiset hetket sarjassa olivat parhautta!
Julius - todella hyväkäytöksinen nuori mies ja fiksu. Pääsee vielä pitkälle hissien saralla. Ihanat sisarukset hänellä, niin välittäviä.
Markus - miellyttäväkäytöksinen ja erittäin kauniisti muut huomioonottava ihminen. Fiksu ja tulee varmasti pärjäämään alallaan todella hyvin kun oma täydellinen paikka löytyy.
Kiri - Mukava ja sosiaalinen nuori nainen. Toivon hänelle onnea opintoihin! Mahtava Barbie-kokelma. Hänellä aivan ihana ystävyys Tessan kanssa.
Ihana kun Markuksen äiti otti siitä Tinderiin kuvia 😁
Autisteja on monenlaisia, sellaisiakin jotka ovat hoitolaitoksessa koska eivät tule toimeen edes tuettuna.
On kiinnittänyt huomiota se, että aina kun Yle tekee ohjelman tai ohjelmasarjan vammaisista tai ns. erilaisista ihmisistä, tärkein näkökulma näyttää olevan rahan käytön korostus, jonkinlainen osoitus siitä, että myös porukasta jollakin tavoin poikkeava osaa kuluttaa. Hän saa ilmeisesti sitä kautta "normaalin" ihmisen statuksen (tarkoittaa suoraan sanottuna sitä, että osallistuu iloisesti planeetan tuhoamiseen muun markkinaväen mukana). Mutta mitäpä voi muuta odottaa. Ylen kaikki haastattelut, eli julkkishaastattelutkin ovat kyseisen henkilön tuottaman myyntiartikkelin mainontaa. Se epäkaupallisuudesta. Yle saa vuosittain yli 500 miljoonaa meidän rahojamme (ja lisää haluavat) tuon mainostoimistonsa pyörittämiseen, kun samaan aikaan askartelukaupan näyteikkunaa muistuttavassa studiossa pohditaan otsa rypyssä planeetan ekosysteemin luhistumista.
"Kirjolla" -nimisen sarjan ihmiset ovat sympaattisia, sellaisia, joita Yle tarvitsee pikku apulaisikseen, korostaakseen suvaitsevuuttaan ja monipuolisuuttaan, vaikka asiaa enemmän tuntevat tietävät liiankin hyvin miten ne asiat oikeasti ovat.
Nainen jolla oli se non stim nurkkaus ja kävi avannossa saattaa olla jotain autismiin viittaavia piirteitä mutta ei varmasti elä autismin kanssa samalla tavalla kuin ohjelman muut henkilöt. Surullista nähdä kun joutuu tekemään oman persoonansa perustumaan pelkästään yhteen piirteeseen kun ei riitä omana itsenään. Olisin hänen tilassaa jäänyt ohjelmasta pois.
Katsoitko koko sarjan etkä vain "mitä kuuluu nyt" -jaksoa? Kyllä ei ollut pelkkiä "piirteitä" Kitillä vaan ihan toimintakykyä rajoittavia haasteita.
Itselläni kai asia vain jäi jotenkin lapsuudessa tutkimatta ja huomioimatta sekä sivutettiin. Paljon oli toki erilaisia vaikeuksia. Lisäksi olen jo kuitenkin sen verran vanha, että omassa lapsuudessani ja nuoruudessani 1980-1990-luvuilla tietämys näistä oli vielä heikkoa, eikä asiaa ylipäätään osattu tutkia ja diagnooseja tehty nykyiseen malliin.
Aikuisena sitten jouduin työkykyselvitykseen. Siellä pakotettiin myös psykiatrille ja jollekin toisellakin asiantuntijalle. Tätä kautta sain sitten diagnoosin aikuisena. Psykiatrin mielestä olin ilmeisesti aika selvä tapaus. Diagnoosi oli itselleni yllätys, enkä ollut sitä koskaan miettinyt. Olin ajatellut kärsiväni masennuksesta, jonka tosin vasta myöhemmin olen tajunnut aina olleenkin lähinnä kovaa ahdistusta. Tuolloin kun aloin epäillä masennusta en ollut tainnut koskaan edes kuulla koko ahdistuksesta. Toki ahdistukseni, juurikin ahdistus, ei niinkään masennus on yltään aivan valtavaa ja ihmettelen suuresti, miksi en sitten ole saanut edes ahdistuksesta diagnoosia. Toki välillä elättelen vieläkin toivoa väärästä diagnoosista ja siitä, että oikea diagnoosi olisikin vain tuo ahdistus.