Terapiasta sekaisin menneet ihmiset
Miksei näistä puhuta? En tarkoita sekaisin sillä lailla että muuttuu hulluksi, mutta että entinen rajaton alkaa vetää niin paljon rajoja että kanssakäyminen muuttuu mahdottomaksi. Eikö terapiassa olekaan tarkoitus tehdä ihmisistä normaaleja? Tai ei kai se terapeutin vika ole jos ihminen menee ääripäästä toiseen.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Sua harmittaa kun kyykytys loppui?
Ei koske mua muuta kuin mitä sivullisena olen seurannut.
Noinhan se terapia ja paraneminen menee; mennään tunnetasolla ensin toiseen ääripäähän ja kun asiaa työstetään lisää niin lopulta löytyy se keskitie. Ihan normaalilta kuulostaa. Ei paraneminen ole mitään järkeilyä vaan oppimisprosessi.
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se terapia ja paraneminen menee; mennään tunnetasolla ensin toiseen ääripäähän ja kun asiaa työstetään lisää niin lopulta löytyy se keskitie. Ihan normaalilta kuulostaa. Ei paraneminen ole mitään järkeilyä vaan oppimisprosessi.
Niin. Mutta sitten taas puhuu koko ajan kuinka osaa vetää rajat ja kun on tekemisissä sen ihmisen kanssa joka aiheuttanut terapian tarpeen, muuttuu mielisteleväksi ja rajattomaksi kyseistä ihmistä kohtaan taas. Ja rajat vedetään niille jotka eivät ole aiheuttaneet mitään.
No en ihmettele, mun ekalla työtervpsykologilla, hän puhui mun ampumisesta siihen paikkaan, jota jäisi sitten tuskissaan tänne pohtimaan, kun puhe oli siitä että hän ei usko kristittyjen helvetin olemassaoloon (en mäkään usko).