Mikä on se "paha päivä", jonka varalle säästätte rahaa?

Avioero, muutto, sähkölasku.

Jos joutuu jättämään Suomen joskus. Säästössä on sen verran, että ulkomailla pärjää jonkin aikaa.

Olen pitänyt 16-vuotiaasta asti säästötilillä pahan päivän varaa, 1500-3000e. Ne rahat ovat tulleet tarpeeseen monta kertaa, niin hyvän kuin pahan päivän aikana, joten aina kun olen joutunut kajoamaan säästöihin, olen karsinut kulutusta ja säästänyt saman summan takaisin niin pian kuin mahdollista.

"Pahimpia päiviä" oli mm.

- yllättävä eläinlääkärilasku (2000e)

- uuden työpaikan suullisesti luvatut 30h/vko työtunnit olivatkin todellisuudessa 10-20h/vko, enkä tyhmänä tajunnut olevani oikeutettu soviteltuun päivärahaan (söin säästöjä pikkuhiljaa puoli vuotta)

- korona-aikana kokopäivätyöstä lomautetuksi joutuminen (päivärahat tulivat kuukausia jälkijunassa, koska aloin tehdä osa-aikaisesti toista työtä ja jouduin odottamaan palkkalaskelmia).

Olen köyhä työkyvyttömyyseläkeläinen ja siksi vararahastoni on minimaalinen.

Kun pesu-pyykkikone, jääkaappi tai pakastin hajoaa, joudun ostamaan uuden käytetyn ja sijoitan kuhunkin 50-100 euroa.

Jos auto hajoaa, joudun tilaamaan siihen varaosat ulkomailta tai säkällä löydän osat romuttamolta.

Jos autoni hajoaa lopullisesti, joudun sijoittamaan uuteen käytettyyn 1000-2000 euroa.

Jos ostaisin kaiken uutena, ei minulla olisi yksinkertaisesti varaa syödä.

Vararahaston suuruus on suhteellinen käsite.

Yksi hakee kaupasta upouutta ja sijoittaa esim. pesukoneeseen saman verran kuin itse käytän vuodessa ruokaan.

Meille tällaisia ovat olleet:

 

- Extempore matkat. Hiihtolomalla otettiin äkkilähdöt, idea matkasta tuli samana päivänä. Eikä huolta taloudellisesti, koska oli ne pahanpäivän säästöt, tämä ei tosin negatiivisessa mielessä paha päivä, mutta mahdollisti sen. 

- Omakotitalossa asuvana yllätyksiä menojen suhteen voi tulla yllättävästi, välillä isompiakin menoeriä. On hyvä, että on puskuria mistä voi rahaa ottaa helposti. 

- Sairastuminen ja työttömäksi jääminen ovat basic syitä. Myös lapsen saaminen kuuluu tähän kategoriaan siinä mielessä, että tuet ovat älyttömän pienet jos jää lapsen kanssa kotiin. On ollut iso apu siinä, että on ollut se pahanpäivän säästötili josta on saanut helppiä elämiseen. 

Tässäkin on hyvä muistaa, että sitä pahanpäivän säästöä voi joskus käyttää. Jokaisella taloudella on ne omat säästöt minkä verran siellä rahaa on. Mutta mummoni säästi aina pahanpäivän varalle eikä koskaan käyttänyt niitä varoja vaikka pahapäiväisiä oli paljonkin, voi kun mummo olisi raskinut käyttää silloin rahojaan eikä vaan odotella vielä pahempaa päivää. 

Terveys pettää, sairaala kulut joku kone rikki, kun kuolen, niin hautajaiset menot. Kuoleman jälkeen asunnon vakuutukseen, ja vastikkeisiin joksikin aikaa, ennen kun perilleset saa asunnon myytyä.

Työttömyys tai firman konkurssi, vakava sairastuminen tai loukkaantuminen, työkyvyttömyys, kotona sattuva tulipalo, hometta tai muu isompi katastrofi. Pienempänä mutta todennäköisempinä toki myös vaikka tuhansien eurojen yllättävät autoremontti-, hammaslääkäri- tai eläinlääkärikulut. Kaikkeen toki ei ole varaa varautua, esim. yhteiskunnan täysi luhistuminen tai täysimittainen sota ovat sellaisia ettei kenelläkään normaalilla veronmaksajalla ole mahdollisuutta varautua niin, että se merkittävästi parantaisi selviytymistä. Siksi on järkevää varautua vain niihin skenaarioihin jotka ovat todennäköisempiä ja joihin varautumisesta on apua.

Vierailija kirjoitti:

Olen pitänyt 16-vuotiaasta asti säästötilillä pahan päivän varaa, 1500-3000e. Ne rahat ovat tulleet tarpeeseen monta kertaa, niin hyvän kuin pahan päivän aikana, joten aina kun olen joutunut kajoamaan säästöihin, olen karsinut kulutusta ja säästänyt saman summan takaisin niin pian kuin mahdollista.

"Pahimpia päiviä" oli mm.

- yllättävä eläinlääkärilasku (2000e)

- uuden työpaikan suullisesti luvatut 30h/vko työtunnit olivatkin todellisuudessa 10-20h/vko, enkä tyhmänä tajunnut olevani oikeutettu soviteltuun päivärahaan (söin säästöjä pikkuhiljaa puoli vuotta)

- korona-aikana kokopäivätyöstä lomautetuksi joutuminen (päivärahat tulivat kuukausia jälkijunassa, koska aloin tehdä osa-aikaisesti toista työtä ja jouduin odottamaan palkkalaskelmia).

Tulorekisteri on ollut käytössä jo korona-aikana ja nykyisin päiväraha sovitellaan palkan maksupäivän mukaan, joten tuon viimeisen kohdan ei pitäisi johtua palkkalaskelmista vaan ennemminkin työttömyyskassojen koronaruuhkista.

Vierailija kirjoitti:

En sanoisi että tämä varsinaisesti on paha päivä, mutta säästöt ovat silloin tällöin tarvittaessa antaneet lisää vapautta.

Minustakin taloudessa on hyvä olla kunnon puskurivarasto eikä laskujen maksut tai isommat kodinkonehakinnat ole kiinni mistään tietystä tilipäivästä. Kun on velaton, niin kokonaistalouskin on tukevasti plussan puolella eikä tarvitse murehtia mitään korkojen nousua.

Sairastuminen. Työttömäksi jääminen. Palkanmaksun loppuminen jostain syystä. Puolison menehtyminen/sairastuminen/ero. Joku pakollinen äkillinen remonttitarve taloon/autoon. Siis mikä tahansa tilanne joka johtaa siihen, että tilille ei enää tulekaan rahaa tai kaikki menee. Säästössä oleva summa toki kasvaa koko ajan ja turvallisuuden tunnetta lisää kun tietää että pärjäisi jonkin aikaa tulottomanakin. Tietyn summan yli menevät olen alkanut sijoittaa rahastoihin, ajatellen eläkeikää lähinnä.

Olin hoitovapaalla 2 x 3 vuotta.

Eli elämiseen meni.

Tämän lisäksi omakotiasujalla PITÄÄ olla puskuria. Aivan yhtäkkiä voi hajota vaikka koko lämmitysjärjestelmä.

Säästetään miehen kanssa tulevaa eläkettä varten kun ei varmaan eläkekassasta meidän ikäisille heru mitään. Samat säästöt myös työttömyyttä tai toisen sairastumista/kuoleman varalle. Meillä on kuitenkin kolme alle 5v lasta ja olemme yksittäin pienituloisia, mutta kahdestaan menee hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Olin hoitovapaalla 2 x 3 vuotta.

Eli elämiseen meni.

Tämän lisäksi omakotiasujalla PITÄÄ olla puskuria. Aivan yhtäkkiä voi hajota vaikka koko lämmitysjärjestelmä.

Tämän lisäksi itsestään selvästi eläkesäästöt. Pelkällä työeläkkeellä ei kukaan elä.

En säästä erikseen pahan päivän varalle.

Sen verran toki on puskuria, että ns. arjen yllätykset kyllä hoituvat.

Olivatpa sitten mitä tahansa.

Jos tulee se oikein paha päivä, ei sillä säästetyllä rahalla tee yhtikäs mitään.

Miettikääpä sitä säästövimmassanne.

Pahin tilanne oli kun lapsi kuoli yllättäen ja jouduin järjestämään hautajaiset. Halpojakin vaihtoehtoja valiten (ei muistotilaisuutta, edullinen kivi jne) meni kolme tonnia. Se söi vararahaston.

Muuten vararahastoa on tarvittu sairaalalaskuun, pyykkikoneen rikkoutumiseen yms tavallisiin juttuihin. Niihin pystyn varautumaan säästämällä vähän kerrallaan mutta tuo 3000 oli sellainen paukku että nyt vuotta myöhemmin pahan päivän vara on edelleen nollissa. Olen omaishoitajana joten säästäminen on hidasta. Yritän kasvattaa säästötiliä edes joillain kympeillä ja olen siksi karsinut budjetista monta juttua. Kyllä se siitä taas.

Vierailija kirjoitti:

On koettu jo työttömyys ja sairaudet. Pahan päivän varalle on varattu säästöjä esim kun pesukone tai jääkaappi sanoo itsensä irti ja talon erilaisiin remontteihin varattu rahaa. On matkustelu jätetty väliin jotta vararahastoa olisi eikä tarvita lainaa.

Meillä ihan sama ja kohta alamme olla eläke iässä. Ei yhtään kiinnosta matkustelu enää ja se on nuoruudessa koettu mitä se on. Ei ole koukkuun jäänyt siihen.

Kotona harrastelu on paljon mukavempaa ja kotimaan työllisyyden kannattaminen kuluttaen vain kotimaassa ja tuntuisi järjettömältä se turha saastuttaminen lennellä jatkuvasti joka kolkkaan katsomaan kaikki omin silmin tuntuen ihan tarpeettomalta sellainen avartaminen.

Tosi turvatonta olisi asustella omakotitalossa ilman säästöjä. Kerrostalossahan ei säästöjä välttämättä tarvitse ja voisi matkustella kaikki varat. 

Potkut,sairastuminen tai jotain isoa menee talossa rikki ja vakuutus ei korvaa. Toki sitten joskus käytän rahaa johon isompaan hankintaan.

Sairastumisen varalle. Kerran mennyt tili nollille sairastamisen takia, nyt on enemmän puskuria.

Nykyään isot kodinkoneet kestävät vain muutaman vuoden. Jos ne on hankittu suunnilleen samanaikaisesti, niin yhden hajottua hajoavat myös muut. Tai sitten autoon tulee isompi remontti. Tai joutuu itse leikkaukseen ja pitkälle sairauslomalle.

Olin joku aika sitten yksityisellä puolella leikkauksessa. Julkisella puolella on niin pitkä jono kuin nälkävuosi k.o. leikkaukseen. Minulla oli jo pitemmän aikaa ollut jemmassa mukava summa rahaa juuri tällaisia tilanteita varten. Onneksi jäi rahaa vielä tähteeksikin, sillä lähitulevaisuudessa nivelrikko vaatinee kirurgin puukkoa. 

Säästän isompiin hankintoihin jotka parantaa elämänlaatua.En saa mitään tyydytystä pikkutuhlailusta mm ravintola syömisestä.