Ootteko huomanneet että useampi ihminen paikkaa tyhjyyden tunnetta esiim päihtellä, syömisellä, shoppailulla?

Joo. Shoppailen joka kuukausi sadoilla euroilla. Elämäni on tylsää ja tyhjää.

Samaan aikaan tunnen iloa, kun tilaan jotain, mutta myös yhtä aikaa kaduttaa ja tunnen syyllisyyttä. Rahatilanne ei ole tästä onneksi kärsinyt, eli mitään velkaa ei ole ja säästöönkin jää. Mutta se tavaran määrä...

Vierailija kirjoitti:

Jep, voi tätä länsimaisen ihmisen tuskaa.

Tuo on oikeasti vakava asia eikä mikään vitsailun aihe. Meidät viihdytetään ja sumutetaan hengiltä tätä menoa, ellemme keksi laittaa vastaan ja keksiä jotain rakentavampaa tapaa käyttää aikaamme maanpäällä.

Tekemistä tuskin olisi sen vähempää kuin ennenkään.

Välinpitämättömyys ja apatia ja jopa nihilismi vaivaavat, ei se että ihmiset sinänsä olisivat sen kyvyttömämpiä kuin ennenkään. Tai sitten hurmahenkinen kehitysoptimismi, joka näkee ihmisyyden myös vääristyneen linssin läpi loputtoman muokattavana objektina.

Yhteisöllisyyden puute on yksi iso ongelma. Työelämä vie myös monella niin paljon mehuja, ettei muuhun ikiomaan sosiaalisuuteen ja toimintaan jää energiaa/aikaa. Yliyksilöllisyys tekee sen että meidät ehdollistetaan olemaan rasittamatta toisiamme tunnetarpeillamme. Luonnotonhan tämä aika on, mutta sitähän sen halutaan selvästi olevankin. Moni puhuu yhteiskuntakokeesta, joka voi olla osin itsetiedoton, vailla selvää suuntaa. Vaihtoehdoista ei ainakaan julkisesti keskustella tarpeeksi. Sekin kuuluu alistumisen ilmapiiriin: passivoitukaa mahdollisimman helpoiksi alamaisiksi kuka millekin systeemille.

Eipä ihme että yhä jäykemmät ja jyrkemmät ideologiset vaatimukset siitä, miten asioiden kuuluisi olla ovat kuin salaa hiipineet ohjailemaan lähtökohtaisesti vapaita valintojamme. 

Tunsin lapsuudessani ihan järkyttävää tyhjyyden tunnetta kun ei meillä ollut yhtään mitään muuta kuin tyhjä koti ja sitten piirtelin kun ei ollut muutakaan tekemistä ja opettaja teki minusta taiteilijaa kun en pärjännyt missään muissa aineissa antaen säälistä sen numeron etten luokalleen jäänyt. 

Koti oloni ei ollut kehittävää eikä tuettu missään opiskeluissa. Vanhempani keskittyivät vain juhlimiseen työssäkäymisen lisäksi. Koskaan kukaan ei tullut ala-asteella mihinkään joulu tai kevät juhliin ja sain katsella näyttämöltä ihan vieraita ihmisiä. 

Sitten juon ja juon turruttaakseni tuskani ja vihani alussa mutta se sitten muuttuu sääliksi niitä ihmisiä kohtaan ja niiden tyhmyyden alkaa tajuamaan kuinka heikkoja ne ovat oikein olleet. Tehdään lapsi mutta ei välitetä siitä muuta kuin mitä yhteiskunnan tukia siitä tulee ja pönkittääkseen omaa egoa tai asemaansa. 

Joo ei kaikki tänne synny ihan onnellisissa asemissa vaan jonkun ihan muun syyn takia. Kyllä se vaikuttaa ihmisen menestymiseen keillekkä vanhemmille lapsi syntyy vaikka kuka mitä väittäisi. Oikein heikoista lähtökohdista on todella vaikeeta ponnistaa. Kyllä heti rikkaiden jälkeläisille on paljon helpompi tie pedattu suhteilla. 

Ja lehtien mainostamat prostituutit kuten Minttu, panevat tuhannen kanssa ja palkkaavat sillä tyhjyyttään.