Mistä johtuu syntipukki-ilmiö?
Täällä vauva-foorumilla liikkuu yllättävän paljon ihmisiä jotka osaavat asiantuntevasti heti kertoa faktoja mistä milloinkin on kysymys. Siitä kiitos tälle foorumille.
Kiinnostaa tuo syntipukki-ilmiö?
Mistä on kyse, että joku ihminen joutuu syntipukiksi?
Johtuuko se ongelmista joita on jossakin joukossa/yhteisössä?
Että jokun syytön yksilö joutuu vastoin tahtoaan ikään kuin ukkosenjohdattimeksi?
Mistä siinä oikein on kyse?
Kommentit (27)
Minun yli 50 v elämäni empiirisellä tutkimusmatkalla tästä asiasta olen päätynyt siihen lopputulemaan että usein syntipukki-ilmiössä (tai siinä miksi jotkut joutuvat usein ja toistuvasti vastaanottamaan enemmän negatiivista kuin keskiverrosti muut) on kateellisuus.
Kun ihminen on kateellinen toiselle, hän kohdistaa sitä kohtaan tiedostamattaan sellaista negatiivista toimintatapaa jolla ikäänkuin voi joko kostaa tai edes vähän aiheuttaa tuolle kadehdinnan kohteelle jotain pientä ikävää ärsykettä. Näin ikäänkuin tasataan puntteja.
Katetaan voi aiheuttaa mikä tahansa, esim töissä se että joku on oikeasti hyvä työssään, ehkä on saanut siitä jopa julkisesti kiitosta. Ihan vaikka ulkonäkö on sellainen että jos olet muuta porukkaa keskiverrosti näyttävämmän näköinen niin ainakin samaa sukupuoltaolevat saattavat käyttäytyä oudosti sinua kohtaan ihan tiedostamattaan koska ovat kateellisia.
Myös varallisuus voi olla se joka laukaisee sen että jotkut alkaa käyttäytyä ilkeästi sinua kohtaan, joudut millon minkäkin tilanteen syntipukiksi tai saat aiheetonta kuraa niskaan, koska muita ärsyttää se että elät leveämmin kuin muut.
Kateellisuus ja ehkä heikko itsetunto aiheuttaa hyvin kummallisia piirteitä joissakin ihmisissä.
Tämä syntipukki-ilmiö on kummallinen. Kukaan ei edes yritä selvittää oikeudenmukaisesti tapahtunutta,vaan juttu sysätään oitis jonkun henkilön niskaan. Ehkä helpoin tapa. Jos syntipukki puolustautuu,tilanne vaan pahenee. Joissakin perheissä on syntipukki valittu jo valmiiksi,syypää kaikkeen pahaan. Vaikka ei olisi ollut edes paikalla. Mutta on olemassaolollaan aiheuttanut sen,että koko muu perhe voi huonosti.
Yksi näkökulma asiaan on, että ihmiset ovat henkisesti keskeneräisiä ja lapsellisia. Silloin ei ole kypsyyttä kohdata mitään itsessään ja kasvaa ihmisenä.
Jotkut narsistishenkiset ihmiset eivät ilmeisesti edes tunne huonoa omaatuntoa siitä, että puljauttavat omat virheensä aina milloin keidenkin päälle, yleensä sellaisten, joista eivät pidä. Heidän oma "henkinen kasvunsa" jää toki aika torsoksi silloin, koska he "kehittyvät" vain patologisen valehtelun osa-alueella eli ei yhtään.
Minun elämässä ei ole yhdestä eikä kahdesta ihmisestä kyse jotka ovat syyttäneet minua ties mistä vaan paljon useammista. En edes pysty enää laskemaan kuinka monia kymmeniä kertoja olen joutunut töissä tai harrastuksissa syytetyksi jostain tai johonkin muuten ihan absurdiin tilanteeseen jossa saan "henkisesti köniini" ilman että nyt ainakaan aina olisi tarvinnut. Joku ryntää päätäpahkaa moittimaan heikosti mennyttä tapahtumaa minulle vaikka vastuullani oli yksi pienen pieni osa joka meni ihan hyvin, sille joka oli koko touhusta vastuussa ei ole sanottu mitään. Fillaristi ajoi takaapäin päälleni, kuljin ihan tien laitaa, hänellä oli ollut kännykkä kädessä eikä katsonut eteensä, hän syytti poliisille minun hypänneen hänen eteen. .
Esim minua rynnätään moittimaan töissä ihan sellaisesta tuiki tavallisesta toimintatavasta jota yksi jos toinenkin tekee päivittäin, muille ei sanota mitään mut minut moititaan. Tai ensin kehoitetaan tekemään xx tavalla ja kun toteutan tuon niin minut haukutaan takanapäin koska joku on loukkaantunut toimintatavastani kuitenkin. Kun minä sanon yhdenkään hiukan napakamman lauseen joku loukkaantuu ja haukkuu minut pomolle, muilta siedetään vaikka miten outoa käytöstä. Jostain syystä monen pomon kanssa (ei kaikkien) on ollut olo, että olen jotenkin suurennuslasin alla.
En tiedä mikä helvetti minussa on sellainen piirre että minuun kohdistetaan ainakin keskivertoa enemmän (useammin) jotain vihan tunteita tai minuun voidaan purkaa jotain omaa pahoinvointia. Liekö se että minua on monesti sanottu myös hiukan kovan ja jollain tapaa ylpeän näköiseksi. Olen melko nokkelaälyinen, osallistuva, aikaansaapa, sanavalmis ja suorasanainen. Kokevatko muut että minua kestää rökittää, koska kestän sen enkä pillahda itkuun niinkuin herkemmät. En tiedä, mutta ärsyttävää tämä on.
Tämän syntipukkiroolin takia tai siitä johtuen....tai jostain... minua lohdutetaan todella harvoin. Oikeastaan 1 ystävätär yrittää tehdä sitä joskus, mutta olen kärsinyt koko ikäni siitä että kun minulla on paha olo ja vaikka itkisin, niin minua ei kukaan lohduta, ei edes lapsena, eikä silloin kun olen elänyt parisuhteessa. Miksi? Olenko muiden silmin niin kivikova ettei minua uskalleta tai tarvitse lohduttaa. Ja liittyvätkö nämä 2 asiaa yhteen. Tuskin saan sitä ikinä selville.
Olen edelleen aika usein syntipukkina. Muille käyttäydytään asiallisesti, minulle pillahdetaan, tölvitään, syytellään tehdyistä ja tekemättömistä asioista.
On tuntunut pahaltakin vaan nykyisin lähinnä naurattaa. Aina voi yrittää etsiä seuransa toisaalta. Koirat haukkuu, karavaani kulkee.
Syntipukki ilmiö johtuu vain ja pelkästään siitä kun ei ole ongelmanratkaisu kykyä. Kun on ongelma, siihen on tärkeintä löytää ratkaisu. Syntipukki ilmiössä ongelman edessä etsitään pelkästään syyllistä, mutta ei ratkaista ongelmaa. Syntipukki on vain seurausta jostain olevasta ongelmasta.