Lue keskustelun säännöt.
Jos kumppani kysyy seksikumppanieni määrän, niin valehteletko vai oletko rehellinen?
13.03.2023 |
Perustuuko suhteenne rehellisyyteen vai epärehellisyyteen?
Kommentit (32)
En. En laske itsekään kaikkia sellaisia panoja, jotka olisi kannattanut jättää väliin. Olen ollut kai noi 15-20 miehen kanssa (nyt pakko myöntää, etten ihan tarkkaan muista, mutta pari kertaa sinkkuna laittanut vähän liian ison vaihteen silmään, mennyt siis liian lujaa...). Jos tuleva kumppani nyt välttämättä kysyisi niin myöntäisin noista max 5. Eli eka poikaystävä, sitten eka aviomies, sitten pari miestä joita tapailin pitkän asumuseron aikana ja vaikka yhden noista sinkkusekoiluista voisin myöntää, mutten kyllä kaikkia. Itsekin elän sen mukaisesti nykyään että en samaa toistaisi. Sikäli vastaus antaa siis sinnepäin melkein oikean kuvan. Sitä paitsi jo aviomiehen kanssa oli seksiä kertaa miljoona vs. nuo morkkishommat eli ei se kumppanien määrä kerro ihan niin paljon. Tauteja ei ole ollut kertaakaan ja käytän ehkäisyä vastuullisesti. Se on musta jopa oleellisempaa koska ihan yhdeltäkin kumppanilta voi saada vaikka mitä tauteja tai lapsiakin jos ei suojaudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
😅 heti kun tää aloitus siirtyi seksi-osioon niin valehtelijoita alkoi ilmoittautua. Mietinkin jo et en voi olla ainoa
/2
Todennäköisesti en olisi kertonut. Ei ole koskaan kysynyt. Luulee, että bilettäessä olisi ollut edes joku. No ei ollut. En ole siksi kertonut nuorena, ettei hänen olisi tarvinnut pelätä minun lähtevän jossain vaiheessa kokeilemaan muita naisia. Mutta nyt olen jo niin vanha, että ehkä voisin tunnustaa. Vaimolla taasen on ollut jokusia ja ollut poikaystäväkin vähän aikaa, joten on saanut muitakin kulleja.
Ei ole koskaan kysynyt koska on tiennyt ilmankin. Voisin silti kertoa jos sattuisi saamaan muistinmenetyksen.
Kerron. Kieltämättä välillä tuntuu että hiukan liian monta on tullut pantua ottaen vielä huomioon että olen seurustellut noin puolet ajasta. Eli olen noin 30 vuotta harrastanut seksiä niin siitä 15 vuotta parisuhteissa, enkä ole pettänyt. Määrä ei ole kovin iso, vähän yli 60 mutta toisaalta olen saanut nyttemmin kiitosta että olen taitava vaikka muna onkin täysin keskiverto kokoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron määrän jonka muistan, mut tod.näk. se on väärä lukema.
M 57v
Vierailija kirjoitti:
En. En laske itsekään kaikkia sellaisia panoja, jotka olisi kannattanut jättää väliin. Olen ollut kai noi 15-20 miehen kanssa (nyt pakko myöntää, etten ihan tarkkaan muista, mutta pari kertaa sinkkuna laittanut vähän liian ison vaihteen silmään, mennyt siis liian lujaa...). Jos tuleva kumppani nyt välttämättä kysyisi niin myöntäisin noista max 5. Eli eka poikaystävä, sitten eka aviomies, sitten pari miestä joita tapailin pitkän asumuseron aikana ja vaikka yhden noista sinkkusekoiluista voisin myöntää, mutten kyllä kaikkia. Itsekin elän sen mukaisesti nykyään että en samaa toistaisi. Sikäli vastaus antaa siis sinnepäin melkein oikean kuvan. Sitä paitsi jo aviomiehen kanssa oli seksiä kertaa miljoona vs. nuo morkkishommat eli ei se kumppanien määrä kerro ihan niin paljon. Tauteja ei ole ollut kertaakaan ja käytän ehkäisyä vastuullisesti. Se on musta jopa oleellisempaa koska ihan yhdeltäkin kumppanilta voi saada vaikka mitä tauteja tai lapsiakin jos ei suojaudu.
Jotenkin mielenkiintoinen ajatus, että en voisi kertoa tai jos kertoisin niin valehtelisin. Miksi?
Jos olet parisuhteessa tai aviossa toisen kanssa ja asia nousee keskusteluun niin miksi pitää valehdella asiasta? Suojellaksesi toista tai itseäsi? Mistä muusta et voi puolisollesi kertoa? Aiemmasta mielenterveys,-rahapeli- tai huumeongelmastasi esimerkiksi? Miksi se kumppanien määrä on niin tabu ettei siitä voi olla avoin ihmiselle johon on sitoutunut ja jonka kanssa nukkuu yönsä? Mutta sitten siitä voi kyllä puhua tarvittaessa ystävän tai terapeutin kanssa. Kaksinaismoralismia kerrakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. En laske itsekään kaikkia sellaisia panoja, jotka olisi kannattanut jättää väliin. Olen ollut kai noi 15-20 miehen kanssa (nyt pakko myöntää, etten ihan tarkkaan muista, mutta pari kertaa sinkkuna laittanut vähän liian ison vaihteen silmään, mennyt siis liian lujaa...). Jos tuleva kumppani nyt välttämättä kysyisi niin myöntäisin noista max 5. Eli eka poikaystävä, sitten eka aviomies, sitten pari miestä joita tapailin pitkän asumuseron aikana ja vaikka yhden noista sinkkusekoiluista voisin myöntää, mutten kyllä kaikkia. Itsekin elän sen mukaisesti nykyään että en samaa toistaisi. Sikäli vastaus antaa siis sinnepäin melkein oikean kuvan. Sitä paitsi jo aviomiehen kanssa oli seksiä kertaa miljoona vs. nuo morkkishommat eli ei se kumppanien määrä kerro ihan niin paljon. Tauteja ei ole ollut kertaakaan ja käytän ehkäisyä vastuullisesti. Se on musta jopa oleellisempaa koska ihan yhdeltäkin kumppanilta voi saada vaikka mitä tauteja tai lapsiakin jos ei suojaudu.
Jotenkin mielenkiintoinen ajatus, että en voisi kertoa tai jos kertoisin niin valehtelisin. Miksi?
Jos olet parisuhteessa tai aviossa toisen kanssa ja asia nousee keskusteluun niin miksi pitää valehdella asiasta? Suojellaksesi toista tai itseäsi? Mistä muusta et voi puolisollesi kertoa? Aiemmasta mielenterveys,-rahapeli- tai huumeongelmastasi esimerkiksi? Miksi se kumppanien määrä on niin tabu ettei siitä voi olla avoin ihmiselle johon on sitoutunut ja jonka kanssa nukkuu yönsä? Mutta sitten siitä voi kyllä puhua tarvittaessa ystävän tai terapeutin kanssa. Kaksinaismoralismia kerrakseen.
Miksi pitäisi edes kysellä lukumääriä entistä elämästä. Ei siitä tiedosta ole mitään hyötyä, ainoastaan haittaa jos jotain jää kumminkin kummittelemaan.
Elämässä eletään eteenpäin ja uudessa suhteessa on uudet kuviot. Vanhoja ei kannata raahata mukana, saati jos on jotain traumoja. Toki voi pyytää uudelta kumppanilta apua niiden käsittelyyn ja unohtamiseen, jos ei muuten onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. En laske itsekään kaikkia sellaisia panoja, jotka olisi kannattanut jättää väliin. Olen ollut kai noi 15-20 miehen kanssa (nyt pakko myöntää, etten ihan tarkkaan muista, mutta pari kertaa sinkkuna laittanut vähän liian ison vaihteen silmään, mennyt siis liian lujaa...). Jos tuleva kumppani nyt välttämättä kysyisi niin myöntäisin noista max 5. Eli eka poikaystävä, sitten eka aviomies, sitten pari miestä joita tapailin pitkän asumuseron aikana ja vaikka yhden noista sinkkusekoiluista voisin myöntää, mutten kyllä kaikkia. Itsekin elän sen mukaisesti nykyään että en samaa toistaisi. Sikäli vastaus antaa siis sinnepäin melkein oikean kuvan. Sitä paitsi jo aviomiehen kanssa oli seksiä kertaa miljoona vs. nuo morkkishommat eli ei se kumppanien määrä kerro ihan niin paljon. Tauteja ei ole ollut kertaakaan ja käytän ehkäisyä vastuullisesti. Se on musta jopa oleellisempaa koska ihan yhdeltäkin kumppanilta voi saada vaikka mitä tauteja tai lapsiakin jos ei suojaudu.
Jotenkin mielenkiintoinen ajatus, että en voisi kertoa tai jos kertoisin niin valehtelisin. Miksi?
Jos olet parisuhteessa tai aviossa toisen kanssa ja asia nousee keskusteluun niin miksi pitää valehdella asiasta? Suojellaksesi toista tai itseäsi? Mistä muusta et voi puolisollesi kertoa? Aiemmasta mielenterveys,-rahapeli- tai huumeongelmastasi esimerkiksi? Miksi se kumppanien määrä on niin tabu ettei siitä voi olla avoin ihmiselle johon on sitoutunut ja jonka kanssa nukkuu yönsä? Mutta sitten siitä voi kyllä puhua tarvittaessa ystävän tai terapeutin kanssa. Kaksinaismoralismia kerrakseen.
Miksi pitäisi edes kysellä lukumääriä entistä elämästä. Ei siitä tiedosta ole mitään hyötyä, ainoastaan haittaa jos jotain jää kumminkin kummittelemaan.
Elämässä eletään eteenpäin ja uudessa suhteessa on uudet kuviot. Vanhoja ei kannata raahata mukana, saati jos on jotain traumoja. Toki voi pyytää uudelta kumppanilta apua niiden käsittelyyn ja unohtamiseen, jos ei muuten onnistu.
Ainakin itse olen kiinnostunut kumppanini historiasta, koska haluan ymmärtää mistä hän tulee ja mikä on hänet muokannut sellaiseksi kuin hän on tänään, jonka kanssa haluan olla. Ja todellakin siihen kuuluu, että tiedän hänen historiastaan myös esimerkiksi kumppanien määrän noin suurinpiirtein ja aiemmat kokemukset (varsinkin jos siellä on takana jotain ikävää), etten vahingossa triggeröi jotain vanhoja traumoja joista en ole tietoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. En laske itsekään kaikkia sellaisia panoja, jotka olisi kannattanut jättää väliin. Olen ollut kai noi 15-20 miehen kanssa (nyt pakko myöntää, etten ihan tarkkaan muista, mutta pari kertaa sinkkuna laittanut vähän liian ison vaihteen silmään, mennyt siis liian lujaa...). Jos tuleva kumppani nyt välttämättä kysyisi niin myöntäisin noista max 5. Eli eka poikaystävä, sitten eka aviomies, sitten pari miestä joita tapailin pitkän asumuseron aikana ja vaikka yhden noista sinkkusekoiluista voisin myöntää, mutten kyllä kaikkia. Itsekin elän sen mukaisesti nykyään että en samaa toistaisi. Sikäli vastaus antaa siis sinnepäin melkein oikean kuvan. Sitä paitsi jo aviomiehen kanssa oli seksiä kertaa miljoona vs. nuo morkkishommat eli ei se kumppanien määrä kerro ihan niin paljon. Tauteja ei ole ollut kertaakaan ja käytän ehkäisyä vastuullisesti. Se on musta jopa oleellisempaa koska ihan yhdeltäkin kumppanilta voi saada vaikka mitä tauteja tai lapsiakin jos ei suojaudu.
Jotenkin mielenkiintoinen ajatus, että en voisi kertoa tai jos kertoisin niin valehtelisin. Miksi?
Jos olet parisuhteessa tai aviossa toisen kanssa ja asia nousee keskusteluun niin miksi pitää valehdella asiasta? Suojellaksesi toista tai itseäsi? Mistä muusta et voi puolisollesi kertoa? Aiemmasta mielenterveys,-rahapeli- tai huumeongelmastasi esimerkiksi? Miksi se kumppanien määrä on niin tabu ettei siitä voi olla avoin ihmiselle johon on sitoutunut ja jonka kanssa nukkuu yönsä? Mutta sitten siitä voi kyllä puhua tarvittaessa ystävän tai terapeutin kanssa. Kaksinaismoralismia kerrakseen.
Miksi pitäisi edes kysellä lukumääriä entistä elämästä. Ei siitä tiedosta ole mitään hyötyä, ainoastaan haittaa jos jotain jää kumminkin kummittelemaan.
Elämässä eletään eteenpäin ja uudessa suhteessa on uudet kuviot. Vanhoja ei kannata raahata mukana, saati jos on jotain traumoja. Toki voi pyytää uudelta kumppanilta apua niiden käsittelyyn ja unohtamiseen, jos ei muuten onnistu.
Ainakin itse olen kiinnostunut kumppanini historiasta, koska haluan ymmärtää mistä hän tulee ja mikä on hänet muokannut sellaiseksi kuin hän on tänään, jonka kanssa haluan olla. Ja todellakin siihen kuuluu, että tiedän hänen historiastaan myös esimerkiksi kumppanien määrän noin suurinpiirtein ja aiemmat kokemukset (varsinkin jos siellä on takana jotain ikävää), etten vahingossa triggeröi jotain vanhoja traumoja joista en ole tietoinen.
Voihan sitä olla kertomatta vaikka välttääkseen kumppanin tekemistä mustasukkaiseksi. Mä oon harrastanut seksiä liki 30 miehen kanssa, osan kanssa useammin, osan kanssa kerran saamatta itse siitä oikein edes nautintoa. Kokemukset eivät ole vaikuttaneet muhun kovin merkittävästi ihmisenä, niin vähän etten edes muista kaikkia kuin ihan hämärästi. Paljon helpommin mies siitä triggeröityy jos itse on saanut pil lua vaan kahdelta naiselta ja minä yli 10 kertaa useammalta munaa kuin minä triggeröityisin mistään miehen eleistä. Sen olen nykyiselle miehelle kertonut, että teininä lähdin väärän miehen mukaan ja minut rais ka tt iin. Se oli ainoa seksikokemus, jolla on juurikaan ollut isoa vaikutusta tuolloin. Osa tahtoo penkoa kaikki menneet, osa ei. Jos haluaa kuulla toisen historiasta niin kiinnostanee sen kumppanien lukumäärän lisäksi kuinka hyvin heidät tunsi ja millaista seksiä tarkalleen harrasti? Se olisi ainakin loogista. Minua taas ei juuri kiinnosta miten mies on nuollut eksänsä pillua ja miten eksoottisissa paikoissa tai asennoissa ottanut ja miten menneessä suhteessa niihin aikoihin meni.
Eri
Kerron rehellisesti kaikki yli yhden kerran suhteet, eli 5. Yhden kerran tapauksista sanon vain, että muutama. Nykyinen naisystävä taas kertoi suhteemme alussa hänellä olleen aikaisemmin muutama seksisuhde, mutta myöhemmin oikaisi, että yksi ei taidakaan olla muutama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei multa ole kysytty, enkä mä ole kysynyt. Kumpikin tietää toisella olevan myös historiaa ennen nykyistä kumppania. Lukumäärällä ei ole väliä, mut sillä on että kummallakaan ei ole ollut sukupuolitauteja ja kumpikin on tosissaan tässä parisuhteessa. :) Ei tulisi mieleenkään tentata kenen kanssa, missä milloin, kuinka usein ja missä asennossa. Ja jos multa tenttaisi, en vastaisi.
Siitä olen samoilla linjoilla jonkun aiemmin vastanneen kanssa, että jos on taustalla raiskaus tms muu erittäin traumaattinen kokemus, siitä olisi hyvä kertoa jo ihan alkuvaiheessa kumppanilleen. Osaapahan sitten suhtautua oikein, jos iskee takauma tai muu paniikki.
En ole laskenut. En siis pysty vastata. Itselle merkitystä on vaan sillä onko muita seksikumppaneita minun kanssa tapaillessa tai seurustellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole laskenut. En siis pysty vastata. Itselle merkitystä on vaan sillä onko muita seksikumppaneita minun kanssa tapaillessa tai seurustellessa.
Aika erikoista, jos ei tiedä edes hehtaaria missä luvuissa liikutaan. Onko alle kymmenen, yli kymmenen, monta kymmentä, monta sataa...
Edelleen näyttää olevan melkoinen tabu tämä kumppanien määrä. Toiset pelkäävät puolison mustasukkaisuutta tai epävarmuutta, toiset selkeästi häpeävät omaa menneisyyttään vaikkeivät sitä halua myöntää ja toisille asia olisi tärkeä, mutta ei halua loukata toista. Mielestäni 100% avoimuus on kaiken onnen avain. Mitä enemmän pitää sisällään salaisuuksia, mennyttä historiaa tai muuta painolastia, sitä varmemmin se sieltä ennemmin tai myöhemmin pomppaa pintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole laskenut. En siis pysty vastata. Itselle merkitystä on vaan sillä onko muita seksikumppaneita minun kanssa tapaillessa tai seurustellessa.
Aika erikoista, jos ei tiedä edes hehtaaria missä luvuissa liikutaan. Onko alle kymmenen, yli kymmenen, monta kymmentä, monta sataa...
Edelleen näyttää olevan melkoinen tabu tämä kumppanien määrä. Toiset pelkäävät puolison mustasukkaisuutta tai epävarmuutta, toiset selkeästi häpeävät omaa menneisyyttään vaikkeivät sitä halua myöntää ja toisille asia olisi tärkeä, mutta ei halua loukata toista. Mielestäni 100% avoimuus on kaiken onnen avain. Mitä enemmän pitää sisällään salaisuuksia, mennyttä historiaa tai muuta painolastia, sitä varmemmin se sieltä ennemmin tai myöhemmin pomppaa pintaan.
Miten tuo menneisyys pomppaisi pintaan? Kaikki miehet, joita et välttämättä muistakaan, ilmestyvät yhdessä oven taakse muistuttamaan itsestään? Miehelle nyt sentään voi tulla yhteydenotto lapselta, josta ei ole tiennyt, mut naisilla ei menneisyys mitenkään pompi pintaan.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole laskenut. En siis pysty vastata. Itselle merkitystä on vaan sillä onko muita seksikumppaneita minun kanssa tapaillessa tai seurustellessa.
Aika erikoista, jos ei tiedä edes hehtaaria missä luvuissa liikutaan. Onko alle kymmenen, yli kymmenen, monta kymmentä, monta sataa...
Edelleen näyttää olevan melkoinen tabu tämä kumppanien määrä. Toiset pelkäävät puolison mustasukkaisuutta tai epävarmuutta, toiset selkeästi häpeävät omaa menneisyyttään vaikkeivät sitä halua myöntää ja toisille asia olisi tärkeä, mutta ei halua loukata toista. Mielestäni 100% avoimuus on kaiken onnen avain. Mitä enemmän pitää sisällään salaisuuksia, mennyttä historiaa tai muuta painolastia, sitä varmemmin se sieltä ennemmin tai myöhemmin pomppaa pintaan.
Miten tuo menneisyys pomppaisi pintaan? Kaikki miehet, joita et välttämättä muistakaan, ilmestyvät yhdessä oven taakse muistuttamaan itsestään? Miehelle nyt sentään voi tulla yhteydenotto lapselta, josta ei ole tiennyt, mut naisilla ei menneisyys mitenkään pompi pintaan.
-eri
Kyllä se saattaa tulla. Ja se tosiasia että toinen on antanut ymmärtää ettei paljoa ole ollut ja sitten aamenen jälkeen selviää että oletkin joku numero muiden yli 100 joukossa saa voimaan pahoin. Itselleni mies on toinen seksikumppanini ja ajattelen, että haluaisin samoin ajattelevan ihmisen kanssa elää. Ja näin luulin. Kova pala kun selviää että itselle todella tärkeä asia on töiselle vain huvia milloi kenenkin kanssa. Todella huijattu ja hyväksikäytetty olo. Ja sille jolla niitä on paljon on turha yrittää selittää toiselle ettei se merkitse mitään..kyllä.se vaan merkitsee.
Naisen kannalta parempi kun sanoo akanttiin.
Ole ollut nykyiselle rehellinen. Mutta hän on sen kaltainen ihminen, joka ymmärtää, että minulla on kova seksuaali vietti ja hänellä sen verran hyvä itsetunto, että kestää totuuden. Edelliselle miehelle piti valehdella olevansa neitsyt, koska hän ei kestänyt ajatusta siitä, ettei ollut ainoa ja paras rakastaja. Ja exä siis tiesi, että en ole neitsyt, mutta piti sellaista esittää kuitenkin, eikä saanut sanallakaan mainita toisista miehistä, edes ystävistä/kavereista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole laskenut. En siis pysty vastata. Itselle merkitystä on vaan sillä onko muita seksikumppaneita minun kanssa tapaillessa tai seurustellessa.
Aika erikoista, jos ei tiedä edes hehtaaria missä luvuissa liikutaan. Onko alle kymmenen, yli kymmenen, monta kymmentä, monta sataa...
Edelleen näyttää olevan melkoinen tabu tämä kumppanien määrä. Toiset pelkäävät puolison mustasukkaisuutta tai epävarmuutta, toiset selkeästi häpeävät omaa menneisyyttään vaikkeivät sitä halua myöntää ja toisille asia olisi tärkeä, mutta ei halua loukata toista. Mielestäni 100% avoimuus on kaiken onnen avain. Mitä enemmän pitää sisällään salaisuuksia, mennyttä historiaa tai muuta painolastia, sitä varmemmin se sieltä ennemmin tai myöhemmin pomppaa pintaan.
Miten tuo menneisyys pomppaisi pintaan? Kaikki miehet, joita et välttämättä muistakaan, ilmestyvät yhdessä oven taakse muistuttamaan itsestään? Miehelle nyt sentään voi tulla yhteydenotto lapselta, josta ei ole tiennyt, mut naisilla ei menneisyys mitenkään pompi pintaan.
-eri
Kyllä se saattaa tulla. Ja se tosiasia että toinen on antanut ymmärtää ettei paljoa ole ollut ja sitten aamenen jälkeen selviää että oletkin joku numero muiden yli 100 joukossa saa voimaan pahoin. Itselleni mies on toinen seksikumppanini ja ajattelen, että haluaisin samoin ajattelevan ihmisen kanssa elää. Ja näin luulin. Kova pala kun selviää että itselle todella tärkeä asia on töiselle vain huvia milloi kenenkin kanssa. Todella huijattu ja hyväksikäytetty olo. Ja sille jolla niitä on paljon on turha yrittää selittää toiselle ettei se merkitse mitään..kyllä.se vaan merkitsee.
Tämä!! Ja valitettavan ykeistä on se, että se osapuoli jolla on ollut useita seksi kumppaneita valehtelee toiselle, tai jättää kertomatta koska haluaa kyseisen ihmisen kumppanikseen. Se vain on väärin sitä toista kohtaan varsinkin jos hän itse haluaisi samoin ajattelevan kuten aijempi kirjoittaja. Tai se jos ei itsellä ole paljoakaa vertailukohtaa saattaa kuvitella toisen tekevä vertailua muihin. Jokainen valitsee kuinka itseään jakelee, mutta se haluaako joku jakaa elämänsä sellaisen kanssa täytyy olla myös sen toisen valinta eikä huijattu tulos.
Rehellisesti idioottimainen aloitus...