Nyt tarttis äitien tukea.

Eihän tää aina niin hohdokasta oo... =)

Itselleni on myös tärkeää hoitaa lapset kotona 3-vuotiaiksi ja nyt hoitovapaan aikana teen satunnaisesti työtä. Piristää kummasti, kun pääsee välillä pois kotoa.

Meillä perhe todella kärsii siitä, että joudun käymään röissä. Pinna on niin saatanan tiukalla.

mutta uskon että joskus ollaan vielä mielissään että ollaan hoidettu lapset kotona. Kyllä me keretään vielä töissä olla. käske joku kaveri kahville niin eiköhän se siitä. Tai sano miehellesi illalla että tänään on sinun ilta ja lähdet johonkin kahville. Itse tein pari iltaa samoin (käyn tosi harvoin yksin jossain) ja kyllä oli eri olo. Voimahali täältäkin kohtalotoverille. =)

Mulla lapset 4 ja 2 ja yleensä tuo olo on sitä seinien kaatumista, kun on sairasteltu tai säiden takia pitänyt kököttää. Jo pelkkä kävelylenkki tekee ihmeitä.

jos oikein masentaa,

laita minihame päälle,

tällää itsesi,

laita lapsille joku piirretty,

siivoa koti kuntoon.

Keitä kahvit,

sytytä kynttilä

ja kuuntele hyvää musiikkia ja

NAUTI HILJAISUUDESTA kun lapset edelleen istuu dvd:n ääressä.



Terveisin 6:n emo joka aina vaan jaksaa olla kotona... pienistä asioista voi tehdä isoja...

Vaikka minihameen päälle pukeminen saakin kylmät väreet multa ;) Mutta mutta ymmärrän toki ettei töissäkään ole helppoa. Mä en ole vaan yhtään hoivaviettinen ihminen ja jo nää perushommat, vaipanvaihto, pukeminen riisuminen syöttäminen..oikeesti kamalaa hommaa! Lasten kans usein mukavaakin mutta noi rutiinit on tappavia, varsinkin kun armaat lapseni tekevät ne vaikeaksi. Miksi tätä sanotaan parhaimmaksi ajaksi? Se on masentavaa. Haluis uskoa et tää helpottaa..mä en ainakaan saa mitään kiksejä tosta hoitajan puolesta...Oonko jotenkin erilainen äiti?

nyt tähän hetkeen mennessä yhä useammin on sellainen tunne, että ehkä pitäisi lähteä töihin. Olen niin nuori etten ole ehtinyt vielä olla edes työ-elämässä. Tämä lapsen kanssa kotona oleminen on ollut ihanaa, mutta ihan kuin nyt pikkuhiljaa alkaisi saamaan tarpeekseen ja pikku työrupeama ei olisi pahasta. Ainainen rahapula vaivaa myös.

Työssä tutustuisi luultavasti uusiin ihmisiin, saisi hyvällä onnella jopa kivoja työkavereita ja siinä samassa uusia asioita elämään.



Mutta vielä yritän nauttia tästä ajastani kotona maailman ihanimman lapsen kanssa ja arvostaa tätä aikaa.

Olen aina halunnut pitää lapsen kotona ainakin 3vuotiaaksi, ellen pidempäänkin.

Noi sanat on kuin suoraan mun näppikseltä. Erona tosin se, että meille toinen syntyy ihan näinä viikkoina, eli sitä valoa (työelämää, joka täältäkäsin katsottuna tuntuu taas niin auvoiselta) siellä tunnelin päässä ei todella näy!



Minä en myöskään ole vähääkään hoivaaja, tarkoitan juuri sitä ettei se saa aikaa mitään hurmosta kun ne arkiset rutiinit täytyy hoitaa. Enkä voi väittää edelleenkään pitäväni lapsista, vaikka omaani toki rakastan. Minusta parasta lapsen kanssa vietetty aikaa on juuri se kommunikointi ja ne leikit, ei todellakaan vaipanvaihto ja syöminen.

Mulla vaan neljä lasta joista pienimmät 3kk ja 2v. Kaksi muuta jo isompia. Olen myös ollut kotona nyt 2,5v ja rutiinit on TYLSIÄ, vaikka olenkin hoivatyyppiä. Olen myös ehtinyt olla muutaman vuoden töissä ja ennen sitä isompien kanssa kotona. Kyllä omien lasten kanssa kotona oleminen ja siis läsnäoleminen kannattaa! Lapset ovat vain niin pienen hetken pieniä ja tarvitsevat sinua. Kohta se helpottaa, usko pois. Ei varmaankaan olisi helpompaa olla 8 tuntia töissä ja sen jälkeen hoitaa kaikki kotihommat, kaupassa käynnit jne. ja yrittää myös siinä " sivussa" olla niiden lastenkin kanssa...

Meidän lapsille tuli liki 2v. ja eka puoli vuotta oli tosi rankkaa..eikä kyllä niin kauheasti ole vieläkään helpottanut huoh..

Ja siinä vaiheessa, kun tulin raskaaksi, oli esikoinen vielä todella helpossa iässä. Nyt jos pitäisi päättää uudelleen, saattaisi siirtyä tuo toisen tekemisen yritys aika kauas tulevaan. Mut ei voi itkeä kaatunutta maitoa...



Psyykkaan itseäni sillä, että on siitä muutin selvinny, vaikka vhvasti tuntuu siltä että pidän jalat tiukasti ristissä jos tämä mahassa oleva edes yrittääkään syntyä :) Pelottaa siis ihan todella tämä oma jaksaminen. Tosin esikoisen kohdallakin olin maalaillut ihan kauheita kauhukuvia siitä millaista se vauva arki on, ja kas kun ei ollutkaan niin kamalaa, niin tuntui ihan voitolta. Toivottavasti nytkin käy niin...



Ja nyt lisää psyykkausta ap:lle:

Äkkiä nää vuodet menee, kohta meillä on kaksi koululaista, ja elämä ihanan mutkatonta! Päästään takasin työelämään ja aikuisten ihmiseten seuraan!!

*itsepetosta, tiedän, vaan saa olon paremmaksi*

Miksi et tahdo laittaa pientä hoitoon? Hyvin se siellä pärjää. Toi " teet arvokasta työtä" -läppä on ihan huuhaata, sillä jos oot siellä vaan huutamassa ja stressaantumassa, ois lapsille parempi olla päiväkodissa.

aamulla teen kunnon aamupalan. Ihanaa kun saa kaikessa rauhassa syödä aamiaista. Lapsi tykkää myös istua aamupala pöydässä kun on paljon naposteltavaa.

Sitten lähdetään kauppaan. Joskus vaan katselemaan ja ostetaan vaikka vaan päivän lehti, jos ei ole ruokaostoksia. Pääasia että pääsee vähän ihmisten ilmoille.

Usein käydään myös hessburgerissa kahvilla. Siellä on lapsille pallomeri, joten lapsi viihtyy hyvin siellä ja saan itse juoda kahvin rauhassa.

Jos hyvä ilma niin ulkoillaan aamupäivällä pitkään.



Lapsen päiväuni ajan olen aina pyhittänyt omaksi ajakseni. Silloin en siivoa tai laita ruokaa. Vaan teen omia juttujani.



Kun lapsi herää niin sitten puuhataan jotain yhdessä ja tehdään ruokaa.

Yleensä iltapäivällä ja illalla käydään isovanhemmilla tai kaverilla kylässä. Tai sitten lähdetään koko perhe ulkoilemaan tai vaikka uimahalliin.

meillä 2 lasta, ikäero 1v10kk. tällaisena päivänä kun vettä sataa kaatamalla ja molemmilla lapsilla orastava nuha, pienempi siis alle vuoden ja inisee kitisee taukoamatta. sylissä pitäis raahata kokoajan niin niin voisin luovttaa lapsukaiset hoitajan uomaan.. millä nyt jaksan sitkuttaa niin tiedolla että huomenna pääsen ulos kavereiden kanssa. paitsi pelko perseessä että tulevat tosi kipeiksi jolloin en tietenkään voi lähteä sillä miesrukka ei tuu kestämään aargh toivotaan parasta..