Olen kohta 50-vuotias ja nyt huomaan miten turvaton ja traumaattinen

Mitäs jos armahtaisit itsesi ja vanhempasi, miettisit millaisella historialla he tekivät sen mitä tekivät ja millaisella historialla sinä. Millaisia ovat lapsesi? Ainakin kun minä ole joskus aikuisille lapsilleni todennut ettei häävi äiti ole ollut, ovat he olleet toista mieltä.

Anna nyt ihan heti armo itsellesi. Aloita hellä, ymmärtävä ja kannustava sisäinen puhe. Ja myös sama tyyli lapsiisi ja muihin.

Olen ikätoverisi ja itselläkin traumat pamahtivat nyt kunnolla päälle. Tähän asti on vaan mennyt ja painanut, kun on pakko.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos armahtaisit itsesi ja vanhempasi, miettisit millaisella historialla he tekivät sen mitä tekivät ja millaisella historialla sinä. Millaisia ovat lapsesi? Ainakin kun minä ole joskus aikuisille lapsilleni todennut ettei häävi äiti ole ollut, ovat he olleet toista mieltä.

Hänen vanhempansa eivät ole olleet hyviä oletettavasti. Mutta kannattaa keskittyä itseen ja omiin lapsiin, ettei jumitu kuten äitihullu.

Lapsiin mulla on läheinen suhde ja meillä on avoimet välit. He ovat jo 17 ja 20v. En ole ollut mikään pullsntuoksuinen kotiäiti, vaan koska olen ollut yh olen tehnyt paljon töitä. Nuorin vastasi kyllä kauniisti, kun sanoin kuinka ihana hön on "sinä kasvatit meidät*. Itku tuli. Ap

Mä olen 48 ja muuten sama, mutta mulla ei ole lapsia. Mutta siis nyt vasta terapiassa käsittelen niitä asioita, jotka on tehneet minun elämästäni niin suurta sotkua, ettei siihen ole puolisoa tai lapsiakaan halunnut hankkia. Elämän parhaat vuosikymmenet käytin alkoholin tissutteluun illat pitkät, inhoamassani työssä väkisin puurtamiseen, ilman mitään tavoitteita minkään suhteen paitsi että jaksaa eläkeikään töissä. En edes koskaan miettinyt haluaisinko lapsen tai miehen, tai missä haluaisin asua tms, ajauduin vaan eteenpäin ja sitten pam, olet keski-iässä, lapsijutut on nyt ohi jo jne.

Voit puhua avoimesti lapsillesi siitä, ettet tiennyt tekeväsi heitä kohtaan väärin. Ja että ymmärrät, jos ja kun heillä on asian suhteen ongelmia tms. seurauksia. Pyydä anteeksi. Kaikki tekevät virheitä, mutta suurin osa ei tajua niitä. Jo tiedostaminen on suuri askel. Älä silti odota lapsiltasi paljoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos armahtaisit itsesi ja vanhempasi, miettisit millaisella historialla he tekivät sen mitä tekivät ja millaisella historialla sinä. Millaisia ovat lapsesi? Ainakin kun minä ole joskus aikuisille lapsilleni todennut ettei häävi äiti ole ollut, ovat he olleet toista mieltä.

Hänen vanhempansa eivät ole olleet hyviä oletettavasti. Mutta kannattaa keskittyä itseen ja omiin lapsiin, ettei jumitu kuten äitihullu.

Olen joutunut nuorena sekä isäni, että veljeni seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Nämä on ne pahimmat. Ap

Ei kukaan siellä alasti pärjäisi, jo parin päivän päästä nykyihminen sinne nääntyisi. Nykyisin pelätään ihan kaikkea ja tulee se AHDISTUS lisäksi ihan kaikesta, mikä vähänkin poikkeaa omista tavoista. Omin käsin ei osata tehdä mitään. Kukaan ei uskaltaisi edes puuhun kiivetä enää ilman turvakypärää päässä, sieltähän saattaisi pudota. Edes metsän hyönteisten kanssa ei tultaisi toimeen. Joten täysin turha aloitus tämä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan siellä alasti pärjäisi, jo parin päivän päästä nykyihminen sinne nääntyisi. Nykyisin pelätään ihan kaikkea ja tulee se AHDISTUS lisäksi ihan kaikesta, mikä vähänkin poikkeaa omista tavoista. Omin käsin ei osata tehdä mitään. Kukaan ei uskaltaisi edes puuhun kiivetä enää ilman turvakypärää päässä, sieltähän saattaisi pudota. Edes metsän hyönteisten kanssa ei tultaisi toimeen. Joten täysin turha aloitus tämä.

Mielestäni ei turha avaus. Hyvää pohdintaa siitä miten käsittelemättömät traumat voi vaikuttaa aikuisena.

Jos olisin jäänyt lapsuuteeni lojumaan enkä itse muokannut elämääni ja aikuistunut, voi voi.

Voin miettiä omia virheitäni lasten kanssa mutta hekin ovat todenneet että teitte sen mikä siihen aikaan oli niin ja mihin teillä oli resursseja.

Jos piehtaroisin lapsuudessa, ääriköyhä lapsuus syrjäisessä kolkassa ilman autotietäkään, sähkötön , kantovedellinen torppa. Olin kymmenes lapsi.

Ketään ei kyetty kouluttamaan, jokainen lähti 15 v kaupunkiin töihin.

Eli siis meidänhän pitäis olla juoppoja mt-potilaita kaikkien ja haukkua lapsuuskotia ja vanhempiamme.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin jäänyt lapsuuteeni lojumaan enkä itse muokannut elämääni ja aikuistunut, voi voi.

Voin miettiä omia virheitäni lasten kanssa mutta hekin ovat todenneet että teitte sen mikä siihen aikaan oli niin ja mihin teillä oli resursseja.

Jos piehtaroisin lapsuudessa, ääriköyhä lapsuus syrjäisessä kolkassa ilman autotietäkään, sähkötön , kantovedellinen torppa. Olin kymmenes lapsi.

Ketään ei kyetty kouluttamaan, jokainen lähti 15 v kaupunkiin töihin.

Eli siis meidänhän pitäis olla juoppoja mt-potilaita kaikkien ja haukkua lapsuuskotia ja vanhempiamme.

Vähän eri asia, kun se että perheenjäsenet seksuaalisesti ahdistelee.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin jäänyt lapsuuteeni lojumaan enkä itse muokannut elämääni ja aikuistunut, voi voi.

Voin miettiä omia virheitäni lasten kanssa mutta hekin ovat todenneet että teitte sen mikä siihen aikaan oli niin ja mihin teillä oli resursseja.

Jos piehtaroisin lapsuudessa, ääriköyhä lapsuus syrjäisessä kolkassa ilman autotietäkään, sähkötön , kantovedellinen torppa. Olin kymmenes lapsi.

Ketään ei kyetty kouluttamaan, jokainen lähti 15 v kaupunkiin töihin.

Eli siis meidänhän pitäis olla juoppoja mt-potilaita kaikkien ja haukkua lapsuuskotia ja vanhempiamme.

Niinpä. Aina se syy löytyy jostain muualta kuin peilistä. Osa tämän päivän ihmisistä ovat niiin henkisiä lapsia kuin olla ja voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin jäänyt lapsuuteeni lojumaan enkä itse muokannut elämääni ja aikuistunut, voi voi.

Voin miettiä omia virheitäni lasten kanssa mutta hekin ovat todenneet että teitte sen mikä siihen aikaan oli niin ja mihin teillä oli resursseja.

Jos piehtaroisin lapsuudessa, ääriköyhä lapsuus syrjäisessä kolkassa ilman autotietäkään, sähkötön , kantovedellinen torppa. Olin kymmenes lapsi.

Ketään ei kyetty kouluttamaan, jokainen lähti 15 v kaupunkiin töihin.

Eli siis meidänhän pitäis olla juoppoja mt-potilaita kaikkien ja haukkua lapsuuskotia ja vanhempiamme.

Vähän eri asia, kun se että perheenjäsenet seksuaalisesti ahdistelee.

Tuo keskustelu missä 70- luvulla syntyneet moittivat vanhempiaan. Viiskymppiset on katkeria siitä etteivät syntyneet nykyisen yltäkylläisyyden aikaan. Monikaan ei näytä edes tajuavan aikojen muuttuneen, nyt liki kaikilla lapsilla on asiat joita ei 70- luvulla ollut kuin mahdollisesti hyvin varakkailla vanhemmilla. He kirjoittavat kommenttikaupalla katkeruuttaan pettyneinä siihen etteivät olleet lapsia nykyaikana.

Uskoisin, että kun vain kestät tuon vaikean itsetutkisteluvaiheen, lopussa kyllä aurinko vielä paistaa sinne risukasaankin. Menneitä ei voi enää muuttaa, mutta asioiden läpikäyminen voi auttaa ymmärtämään itseä ja muita sekä eheyttämään mieltä. Käy rohkeasti läpi asiat ja anna nousta mitä ikinä tunteita on noustakseen, mutta älä jää niihin kiinni. Vähä kerrassaan se tuska hellittää.

Parin vuoden päästä itse 50v ja eniten harmittaa ja on aiheuttanut turvattomuutta tämä huonosti sujunut työelämä, joka lähti jo heti alkuun menemään vituiksi 90-luvulla. Elämäni on jo käytännöllisesti katsoen kokonaan pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että kun vain kestät tuon vaikean itsetutkisteluvaiheen, lopussa kyllä aurinko vielä paistaa sinne risukasaankin. Menneitä ei voi enää muuttaa, mutta asioiden läpikäyminen voi auttaa ymmärtämään itseä ja muita sekä eheyttämään mieltä. Käy rohkeasti läpi asiat ja anna nousta mitä ikinä tunteita on noustakseen, mutta älä jää niihin kiinni. Vähä kerrassaan se tuska hellittää.

Tasapainoinen ihminen tuntee hyvin itsensä jo noin 20 v iässä. Huvittavinta on nykyajan 45-55 vuotiaiden kitinä kuinka tämä ei olisi ollut mahdollista jo 25-30 vuotta sitten. Kyllä oli. Mutta jättivät tahallaan sen vaiheen ihmisen elämässä tekemättä.

Olen itse 5-kymppinen, lapseton tosin, mutta traumojeni kanssa ikäni paininut. Turhauttaa, kun on jo tämän ikäinen, että nytkö vasta alkaa päästä jyvälle tästä elämästä.

Oma äitini ei aina osannut toimia oikein, mutta hänkin on ollut omien traumojensa vaikuttama. Se on näkynyt tietysti hänen äitiydessään. Hänkin käy nyt yli 7-kymppisenä omaa elämäänsä läpi, ja usein puhuu siitä että olisi tahtonut toimia aikoinaan äitinä toisin.

Pointtini on, ajatellen sinun lapsiasi: minulle itselleni aikuisena lapsena olisi nyt kaikkein parasta nähdä ja kuulla, että oma äitini osaisi olla itselleen armollinen, antaisi itselleen anteeksi. Haluaisin kovasti nähdä hänet tyytyväisenä vanhuksena.

Myös sinun lapsesi katsovat sinua armollisemmin, mitä itse katsot itseäsi.

Uskon, että myös sinun lapsillesi parasta tässä hetkessä olisi, että he näkisivät sinussa jonkinlaista anteeksiantoa ja rauhaa ja rentoutta oman itsesi suhteen. Menneitähän ei kukaan enää voi muuttaa.

Olet varmasti muistanut kertoa siitä, miten onnellinen olet että olet saanut olla juuri heidän äitinsä

Just tämmösiä huolia on vain naisilla.

Turvaton ihminen voi olla jokainen. Mutta se miten sen käsittelee mittaa ihmisyyttä. Jotkut eivät vain osaa käsitellä sitä vaan ratkovat asioitaan loukkaamalla tahallaan läheisiään.

Menneet pahat asiat kannattaa käsitellä pois mieltä painamasta, mutta sitten jättää ne taakseen, eikä ikinä enää muistella niitä. Niiden muisteleminen on kuin myrkkyä joisi, yhtä vahingollista ihmiselle.