Onko luma-luokka vaivan arvoinen?

Lapsen pitäisi hakea yläkouluun, ja tähän asti ollaan aina puhuttu, että menee luma-luokalle. Hänellä on ollut matematiikka eriytetty ylöspäin ekalta asti ja saa muissakin lukuaineissa pelkkiä kiitettäviä. Luma-luokka on eri yläkoulussa, kuin minne nykyiset luokkalaiset menevät. Se on myös kauempana, mutta sikäli kätevään suuntaan, että on miehen työpaikan vieressä, joten pääsisi kyydillä aamuisin ja pitkinä päivinä iltapäivisinkin.

Tähän asti lapsi on aina odottanut luma-luokkaa, koska on vähän kärsinyt siitä kun ei ole päässyt matematiikassa etenemään muiden kanssa. Muutenkin kokee välillä olevansa erilainen tai outo (niin kuin vähän kai onkin). Nyt kuitenkin on alkanut puhua, että ehkä sittenkin haluaisi samaan kouluun kuin nykyiset luokkakaverit. Ja toisaalta haluaisi luma-luokalle, kun kuvittelee (ehkä epärealistisesti) että siellä olisi kaikkia tiedeprojekteja ja ohjelmointia jne. Vaikka samat äikät ja ruotsit taitaa olla sielläkin.

Minä taas olen kahden vaiheilla. Tietysti haluaisin, että lapsi pystyisi säilyttämään nykyiset hyvät ystävänsä. Lähempi koulu on melkein 10 km päässä sekin, mutta kuitenkin sellaisia pieniä teitä, joita pääsisi kulkemaan pyörällä ja isompana sitten ehkä mönkkärillä. Olisi kiva suoda lapselle se itsenäisyys, kun täällä korvessa on ollut koko ikänsä kyytien varassa.

Luma-luokalla sitten taas houkuttaisi se, että siellä olisi muitakin motivoituneita oppilaita, ja ehkä lapsi kokisi olevansa enemmän kaltaistensa joukossa. Erityisesti mietin tätä nyt, kun viime aikoina on ollut niin paljon uutisointia nuorten ongelmista ja väkivallasta, ja tietysti haluaisin pitää omani turvassa ja poissa sellaisesta seurasta. S2-oppilaiden määristä ei tarvitse tässä kiistellä, heitä ei juuri ole kummassakaan koulussa. Mutta kyllä täälläkin maalaispaikkakunnalla näkee keskustassa välillä tosi nuoren näköisiä lapsia pyörimässä epämäärisessä porukassa hyvin epämääräisessä kunnossa.