Kuinka moni valittava kotiäiti olisi oikeasti valmis vaihtamaan osia miehensä kanssa?

Koska mies hoitaisi lapset siinä sivussa ja koti olisi kuin kaaos töistä tullessani. Kyllä miehen pitäisi osallistua myös pyykinpesuun, ruoanlaittoon, kaupassa käyntiin, ja siivoukseen, jos minä olisin töissä. Ihan sama onko mies kotona lasten kanssa vai töissä ja lapset hoidossa.

* Voisi osallistua enempi joka tapauksessa *

Vierailija:

Ehkä sun kotona on sun mielestä kaikki ok jos ei ole imuroitu kolmeen viikkoon eikä kaapista löydy yhtäkään puhdasta astiaa koska ne on likaisina tietokonetasolla, sohvapöydällä, kirjahyllyssä(?!) ja tiskialtaassa, ja kaikki vaatteetkin on likaisina pyykkikopassa ja ympäri taloa niin ettei ole puhdasta päällepuettavaa. Mutta mä en halua elää niin enkä varsinkaan halua että lapset oppivat sellaisille tavoille ja elävät sikolätissä.

Onko ne eläneet sikolätissä ennen teidän naimisiinmenoakin?

uskon kuitenkin että jaksaisin illalla vähän ja mielelläänkin tehdä kotitöitä!



Ja sinulle joka kysyit sikolätistä joo, mies asui sellaisessa ja koska säilyi 30veeksi sinkkuna on tietyt jutut jäänyt " vähän" päälle..

Mutta mies sai työkomennuksen ulkomaille juuri silloin, kun se olisi minulle sopinut. Sen verran ahne olen, että en heitä 5000 euron NETTOpalkkaa kankkulan kaivoon, kun vaihtoehtona olisi ollut minun 2000 euron bruttopalkka.

Olen kotona siksi, etten raaskin laittaa kovin pientä vieraalle hoitoon, en siksi, että haluaisin olla kotona. Tuolla aiemmin joku sanoi, että mieskin osallistuu enemmän, kun molemmat ovat töissä. Ainakin meihin tämä päti, kun olin välillä töissä. Iltaisin tehtiin kotityöt puoliksi ja oli aikaa sen jälkeen ihan itsellemme. Nyt, kun olen kotona, miestä saa patistaa tekemään yhtään mitään ja kaikki kotityöt aina iltaisin tekemättä. Kun molemmat olivat töissä, hankalampaa olivat kaikenlaiset " ylimääräiset" järjestelyt kuten lasten syntymäpäivät.

Mies on sieltä ne tavat oppinut eikä miehen mielestä ole mitään vikaa siinä että keittiössä on viikon sotkut ympäriinsä. Tarkoittaa siis oikeasti sitä että viikon aikana ei ole tiskattu, pyyhitty pöytiä tai keräilty roskia.... Talossa oli täysi kaaos kun kotiuduin synnäriltä eikä mies edes nähnyt mitään sotkua. Enkä mäkään sentään ole mikään neuroottisen siist ihminen...

Vierailija:

Vierailija:

Onko ne eläneet sikolätissä ennen teidän naimisiinmenoakin?

Teen juuri sopivasti toita, nautin tyopaivistani. Myos kotipaivista nautin, saan viettaa aikaa lapsemme kanssa, pitaa kodin jarjestyksessa ja juoda rauhassa kahvit kun lapsi nukkuu ja hengailtua netissa, lukea tai tehtya muuta rentouttavaa. Kun olen vapaalla voin kutsua ystavan lapsineen meille kylaan tai voimme menna heille. En todellakaan jaksaisi tehda mieheni tyota, istua toimistossa 8-10h paivassa koneella ja kokouksissa. Tulla kotiin vasyneena ja syoda mita kaapista loytyy ja tehda lisaa toita. Miettikaa naiset omaa jaksamistanne kun suunnittelette perhekokoanne.

Mutta se vain makaisi kotona, ei käyttäisi lapsia ukona, ei askartelisi, ei siivoaisi, ei tekisi ruokaa. Jos mies olisi tällainen koti-isä kuin minä äiti, taatusti vaihtaisin osia.

Itse mieluiten jatkaisin lasten kanssa kotona, sillä tämä on -valittamisestani huolimatta- elämäni parasta aikaa. Toisaalta yritän suhtautua tulevaan positiivisesti. Ainakin saan aloittaa työt niin että joku on kotona lasten kanssa (paitsi esikoinen osapäiväisesti hoidossa), hoitaa siivoamiset, koirahoidon ja ruuanlaiton. Sekä esikoisen kuntoutuksiin liittyvät asiat, pyykit pidän sattuneesta syystä itselläni.



Tarkemman näkemyksen voin tulla kertomaan vuoden päästä kun on saatu tuo kokeilu päätökseen!

Mies ei halua jäädä kotiin, hänelle riittää ne " koti-isäpäivät" , kun olen muutaman päivän kuukaudessa töissä ja hän on lasten kanssa kotona.

t. 2

kumpi saa jäädä kotiin... Ollaan molemmilla kerroilla puolitettu vanhempainloma ja hoitovapaa.

niiden lasten pukertamisen jälkeen työelämään, ja ne kotityöt ovatkin siellä klo 17 jälkeen vielä odottamassa. Sitten se valitus vasta alkaakin.

aikaa suurempaa tilipussia, suurempaa taloa, autoa, lomamatkaa ja sitten tietysti runsain käsin hellittyä ja huomioimista.



Samassa toimessa olevana naisena pääsen niin paljon helpommalla, kun Armas ei ole kiinnostunut minun palkkapussista eikä muutenkaan esitä kohtuuttomia vaatimuksia. - Enkä minäkään hänelle.

mutta vaihtaisin kyllä. Tosin vain sillä ehdolla, että mies tekisi jotain kotitöitäkin. Nykyään, kun käyn silloin tällöin töissä, talo on kuin hävityksen kauhistus, kun töistä tulen. Aamupala-astiat pöydässä, puurokattila tiskaamatta, pyykit pesemättä jne.

Olen ollut lasten välissä töissä kun meillä ikäero on 8v. Ja ei niitä kotitöitä, kaupassa käymisisä ja ruoanlaittoja päivässä tule kun kaikki on tarhassa tai työssä. Sitäpaitsi mieskin ymmärsi silloin osallistua enemmän nyt ei sukkia saa lattialta nostettua. : (

Siis ollaan jopa miehen kanssa laskettu, että tulomme nousisi huimasti, jos minä menisin töihin ja mies jäis liitonrahalle kotiin. Valitettavasti se ei onnistu ainakaan puoleen vuoteen, kun hoitovapaa anomus jo tehty ja päätös tullut ja sijainenkin jo palkattu jatkoajalle, joten ehkäpä sitten pulen vuoden kuluttua : -))

vaihtaisin välittömästi.

Jos minulla olisi - simsalabim - mieheni koulutus ja voisin ottaa hänen työnsä, vaihtaisin HETI! Ei tarvitsisi edes miettiä! (mies unelmatöissä unelmapaikassa ja tienaa tosin liian vähän, mutta niin paljon että tullaan just ja just toimeen)

Meillä mies tekisi kotihommatkin paremmin kuin minä, joten yksinkertaisesti rahasta on kiinni meillä. Mieskin nimittäin mielellään vaihtaisi:-)