Miksi koirille ei voi puhua normaalisti?

Meillä oli mäyräkoira, joka inhosi lässytystä. Kun puhuit sille kirjakielellä kaikki oli hyvin, mutta menitpä sössöttämään niin koira tuli silmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koirat mistään kuitenkaan mitään ymmärrä, ei niille kannata puhua. Kyllä tosin voi oppia reagoimaan joihinkin ääniin ja vaikka istumaan kun se kuulee käskyn "Istu" mutta ihan hyvin se sana voisi olla vaikka ruusunnuppu tai seinälle, koska ei koira sitä sanaa oikeasti ymmärrä.

Maailmanennätys koira ymmärtää muistaakseni melkein 300 eri sanaa.

Että tokihan ne ymmärtää sanoja, siinä missä tarhaikäinen lapsikin.

Aikuisen tehtäväksi jää vain opettaa sille, että mitä kukin sana tarkoittaa, toki jos opetat että sana "nuppu" tarkoittaa sitä että haluat koiran istuvan, niin sitten se istuu kun käytät sitä sanaa.

Tästä syystä koirat oppii käskyt eri kielilläkin, jos ei oppisi, ei niille pystyttäisi opettaa mitään sanallisia käskyjä jollei ne olisi universaalisti missäpäin maailmaa tahansa toimivia.

1000 sanaa.

Eli enemmän kuin keskiverto katujengiläinen.

Tajuan tuon tavallaan. Liika on liikaa. Kohtuullinen "lässyttäminen" ja välillä normaalisti puhe. Muttei tylysti sanoen, voi olla ystävällinen eläimelle. Eläinkin pitää "vajaana", jos liikaa lässyttää ja kyllästyy jopa. Ehkä loukkaantuu. Mutta positiivinen ilmapiiri on hyvä ja neutraali.

Ei kukaan täysijärkinen koiraa hankkisikaan.

Kuvottavaa. I hope u die.[/quote]

Toivottavasti SINÄ haet apua!

Ja PIAN😱

Kyllä on taas niin empatiakyvyttömiä jostain koloistaan ryöminyt...

Uskokaa tai älkää, mun 40v kilpikonnani reagoi ja tulee luokse kun puhun sille tietyllä tavalla. Puhun kovempaa, korkeammalta lässtksellä höystettynä.

Kenestä on nyt kyse? Vieraasta, joka jää eläimelle toiseksi? 

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa kuvailtu tilanne (jossa emäntä/isäntä on ilmeisesti melko sitoutunut seurustelemaan eläimen kanssa, vaikka hänellä on vieras kestittävänä) perustuu pelkoon.

Epäasiallista unohtaa vieras.

756 kirjoitti:

Kuunnellessa näitä koiranomistajia tuntuu kuin ne olisi vähälahjaisia.

Niinhän ne ovatkin. Ei kukaan täyspäinen normo lellittele ja suukottele loiselukoita kuhisevaa ulosteensyöjää.

Passkaolentoja ovat sekä canis lupus cirppusircus oxennus mädännys pascannuxet että niiden omistajat.

Kerran kissaryhmässä ihmettelin, miten amerikkalaiset kutsuvat  kissaansa. (sielläkin on alueellisia eroja). Heräsi sitten pitkä keskustelu, kun eri maista ihmiset kertoivat oman tapansa. Joku eurooppalainen maa käytti vähän samantapaista kutsua kuin suomenkielen "kis kis", mutta en muista enää, mikä.

Kyllä toi lemmikkiouhe on ihmiselle ihan sisäsyntyistä. Sukulaiseni, joka vihaa karvaisia eläimiä ja lapsia, höpöttää/kimittää SALAA koiralleni ja kissoilleni. Tai teki sitä ensin muutaman vuoden salaa, mutta nykyään jo ihan avoimesti. Homma alkoi sillä, että meillä oli musta koira ja oli kauhean kuiva kesä, ja lenkin varrella olleesta ojasta loppui vesi. Sukulainen oli laittanut vanhan vadin portinpieleen ja tuli kertomaan silleen puolihuomaamattomasti, että jos koiralla on kuuma ja jano, niin siihen vatiin voi laskea ulkohanasta vettä...lopulta siinä oli hieno porsliinikuppi, johon sukulainen kiireellä juoksi aina vaihtamaan puhtaan veden sesselle.

Nykyään hän ihan avoimesti höpöttää " voi onko sulla nälkä, eikö mamma ole antanut namia? Minä annan, katso tässä on.nääääin iso pussi namia, kävin kaupassa ostamassa. Voi otatko vielä lisää, kylläpä mamma pitää sinua nälässä, pitäähän sitä namia antaa pienelle", koira on siis vasikan kokoinen n. 55kg rontti.

Mutta kyllähän hyvän ihmisen erottaa pahasta helposti.

Tapailin muutaman kerran mukavaa naista kunnes selvisi hänellä olevan kaksi koiraa.

Siihen loppui seurustelu.