Onko joku nähnyt jo The Whale -elokuvan?

Meinasin tänään mennä katsomaan, mutta muutin mieleni, kun luin nämä kommentit.

Varmaan masentava juttu. Brendanille kyllä hatunnosto. Muistan hänen aiemmat roolisuorituksensa.

Kyllä.

Se nainen tuhosi Fraserin elämän, joten halusin tukea näyttelijää.

#PaskatNaiset

Vierailija kirjoitti:

Kävin eilen katsomassa tämän ja jäi jotenkin hölmö olo. Fraser näytteli kyllä loistavasti, mutta muuten elokuva oli jotenkin hajanainen. Siinä ei ollut mitään selkeää juonta ja se loppui tavallaan kesken. Ja joku olisi voinut sanoa sille äijälle että se tytär hyötyisi enemmän hengissä olevasta isästä kuin rahasta. Jotenkin outoa kun päähenkilö näytettiin kuin hän olisi uhrannut kaiken tyttärensä eteen, mutta hänhän olisi voinut antaa paljon enemmän kun olisi mennyt sairaalaan. Tämä filosofinen puoli ei jotenkin ihan kantanut.

Samaa mieltä ja mua häiritsi se, kuinka hän käytti hyväkseen sitä aasialaista naista.

Sitten kaikki pyöri hänen ympärillään jostain empatian syystäkö?

Lool, onko Brendan pukeutunut johonkin himoläskipukuun? :D pakko kattoo ja NAURAA XDDDDD

Läski on pop, kuten muutkin nyrjähdykset. Reality on pullollaan paksukaisia, olipa sitten kyse lihavuuteen liittyvästä teemasta tai ei. Jostakin syystä lihavat haluavat tunkea mediaan, ja hehän kelpaavat, eikä siksi, että tuotantoyhtiöt olisivat kovin kehotasa-arvon kannalla, vaan siksi, että he ymmärtävät, että pullukat naurattavat ja ärsyttävät. Kysehän on kuitenkin vain pulpista mainosten välissä, kuten koko elämä nykyisin on, olemmehan ainoastaan KULUTTAJIA.

En tykännyt. Odotin jotain koko ajan tapahtuvaksi. En pidä elokuvista jossa kaikki tapahtuu samassa tilassa. Hyvin näytöltä toki, enkä vilkuillut kelloa (huonon leffan merkki) mutta hölmistyin kun mielestäni loppui ihan kesken.

Mulle tuli kylmä teatterissa ja se jotenkin korosti tuota ankeutta, joka elokuvassa tarkoituksellisesti vallitsi. Asunto oli tunkkainen, pimeä ja ulkona satoi koko ajan. Elämä oli päivästä päivään samanlaista. Kunnes lopussa valo vyöryi sisään.

Lisäksi söin aamulla huonosti ja mulle tuli nälkä siinä erään suklaapatukkakohtauksen yhteydessä, joten oli pakko syödä evääksi ottamani kaurakeksi. Tunsin syyllisyyttä syödessäni enkä olisi halunnut tehdä sitä. Yritin syödä mahdollisimman huomaamattomasti.

Elokuva meni tunteisiin lopussa ja välissäkin kun kerrottiin syy päähenkilön lihavuudelle ja syömisen käsistä lähtemiselle. Mulle on itselle käynyt samoin kun veli kuoli, lyhyessä ajassa tuli kymmeniä kiloja lisää enkä ole vieläkään päässyt normaalipainoon, vaikka kuolemasta on jo kymmenen vuotta. Päähahmolla oli mielestäni vilkaskin sosiaalinen elämä siihen verrattuna, mitä se itselläni on. Työn ulkopuolella mulla ei ole ketään. Meni itsesäälittelyksi, mutta uskon, että niin on käynyt muillekin elokuvan nähneille.