Onko joku nähnyt jo The Whale -elokuvan?
Sen missä on Brendan Fraser. Jos on, niin oliko hyvä?
Kommentit (27)
Kävin katsomassa viime viikolla ja oli jotenkin ärsyttävä tarina. En hirveästi pitänyt siitä elokuvasta, mutta tykkäsin siitä asetelmasta, kun siinä pääosassa oli Brendan näyttelemä ylilihava hahmo.
Elokuvan jälkeen tulin ajatelleeksi, että se kävisi ihan teatterinäytelmästä.
Vierailija kirjoitti:
Kävin katsomassa viime viikolla ja oli jotenkin ärsyttävä tarina. En hirveästi pitänyt siitä elokuvasta, mutta tykkäsin siitä asetelmasta, kun siinä pääosassa oli Brendan näyttelemä ylilihava hahmo.
Elokuvan jälkeen tulin ajatelleeksi, että se kävisi ihan teatterinäytelmästä.
Se onkin alunperin näytelmä.
Brendan Fraser oli todella hyvä pääroolissa. Katseessa oli valtava määrä kipua ja surua.
Elokuva oli hyvä, mutta ahdistava. En usko, että pystyn katsomaan uudestaa. Brendan Fraser teki hienon roolityön. Hienoa että hän on tehnyt paluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin katsomassa viime viikolla ja oli jotenkin ärsyttävä tarina. En hirveästi pitänyt siitä elokuvasta, mutta tykkäsin siitä asetelmasta, kun siinä pääosassa oli Brendan näyttelemä ylilihava hahmo.
Elokuvan jälkeen tulin ajatelleeksi, että se kävisi ihan teatterinäytelmästä.
Se onkin alunperin näytelmä.
En tiennytkään, mutta se huokui siitä elokuvasta oikein hyvin. Jokainen näytteli erittäin hyvin roolinsa ja Brendan teki vaikuttavan roolisuorituksen.
Käsikirjoitus/tapahtumakulku oli mielestäni ainut huono puoli koko elokuvassa.
Mua inhotti, kun lihavasta tehtiin inhottava kaikinpuolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin katsomassa viime viikolla ja oli jotenkin ärsyttävä tarina. En hirveästi pitänyt siitä elokuvasta, mutta tykkäsin siitä asetelmasta, kun siinä pääosassa oli Brendan näyttelemä ylilihava hahmo.
Elokuvan jälkeen tulin ajatelleeksi, että se kävisi ihan teatterinäytelmästä.
Se onkin alunperin näytelmä.
En tiennytkään, mutta se huokui siitä elokuvasta oikein hyvin. Jokainen näytteli erittäin hyvin roolinsa ja Brendan teki vaikuttavan roolisuorituksen.
Käsikirjoitus/tapahtumakulku oli mielestäni ainut huono puoli koko elokuvassa.
Mua inhotti, kun lihavasta tehtiin inhottava kaikinpuolin.
Minusta päähenkilö ei ollut inhottava. Sairas, rikkinäinen, surullinen ja herkkä ihminen minusta.
Oli ihan hyvä. Teatterimainen oli, aina joku astui ovesta lavasteisiin näyttelemään kohtaustaan. Elokuvassa ei ole paljon tapahtumia, mutta pienikin tarinan palasten paikalleenloksahtelu oli jotenkin tyydyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin katsomassa viime viikolla ja oli jotenkin ärsyttävä tarina. En hirveästi pitänyt siitä elokuvasta, mutta tykkäsin siitä asetelmasta, kun siinä pääosassa oli Brendan näyttelemä ylilihava hahmo.
Elokuvan jälkeen tulin ajatelleeksi, että se kävisi ihan teatterinäytelmästä.
Se onkin alunperin näytelmä.
En tiennytkään, mutta se huokui siitä elokuvasta oikein hyvin. Jokainen näytteli erittäin hyvin roolinsa ja Brendan teki vaikuttavan roolisuorituksen.
Käsikirjoitus/tapahtumakulku oli mielestäni ainut huono puoli koko elokuvassa.
Mua inhotti, kun lihavasta tehtiin inhottava kaikinpuolin.Minusta päähenkilö ei ollut inhottava. Sairas, rikkinäinen, surullinen ja herkkä ihminen minusta.
Olen samaa mieltä. Lisäksi hahmo selvästi rakasti tytärtään ja jaksoi uskoa häneen loppuun saakka, vaikka mielestäni hänen näkemyksensä olikin hieman liian positiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin katsomassa viime viikolla ja oli jotenkin ärsyttävä tarina. En hirveästi pitänyt siitä elokuvasta, mutta tykkäsin siitä asetelmasta, kun siinä pääosassa oli Brendan näyttelemä ylilihava hahmo.
Elokuvan jälkeen tulin ajatelleeksi, että se kävisi ihan teatterinäytelmästä.
Se onkin alunperin näytelmä.
En tiennytkään, mutta se huokui siitä elokuvasta oikein hyvin. Jokainen näytteli erittäin hyvin roolinsa ja Brendan teki vaikuttavan roolisuorituksen.
Käsikirjoitus/tapahtumakulku oli mielestäni ainut huono puoli koko elokuvassa.
Mua inhotti, kun lihavasta tehtiin inhottava kaikinpuolin.Minusta päähenkilö ei ollut inhottava. Sairas, rikkinäinen, surullinen ja herkkä ihminen minusta.
Oli minullakin aluksi empatiaa Charlieta kohtaan, mutta ne hänen teot saivat sitä inhoa aikaiseksi. Juuri ne syyt minkälainen hän oli lähemmäisilleen. En halua spoilata niin en halua sanoa tämän tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin katsomassa viime viikolla ja oli jotenkin ärsyttävä tarina. En hirveästi pitänyt siitä elokuvasta, mutta tykkäsin siitä asetelmasta, kun siinä pääosassa oli Brendan näyttelemä ylilihava hahmo.
Elokuvan jälkeen tulin ajatelleeksi, että se kävisi ihan teatterinäytelmästä.
Se onkin alunperin näytelmä.
En tiennytkään, mutta se huokui siitä elokuvasta oikein hyvin. Jokainen näytteli erittäin hyvin roolinsa ja Brendan teki vaikuttavan roolisuorituksen.
Käsikirjoitus/tapahtumakulku oli mielestäni ainut huono puoli koko elokuvassa.
Mua inhotti, kun lihavasta tehtiin inhottava kaikinpuolin.Minusta päähenkilö ei ollut inhottava. Sairas, rikkinäinen, surullinen ja herkkä ihminen minusta.
Oli minullakin aluksi empatiaa Charlieta kohtaan, mutta ne hänen teot saivat sitä inhoa aikaiseksi. Juuri ne syyt minkälainen hän oli lähemmäisilleen. En halua spoilata niin en halua sanoa tämän tarkemmin.
Minä tunsin empatiaa hahmoa kohtaan loppuun saakka. Eihän hän itselleen mitään voinut, koska oli sairas. Sen kyllä myönnän, että olisi kauheaa olla tuollaisen ihmisen läheinen.
Vierailija kirjoitti:
Brendan Fraser oli todella hyvä pääroolissa. Katseessa oli valtava määrä kipua ja surua.
Ei ollut kuulemma helppoa ja kivutonta näytellä se valaspuku päällä. Oliko jopa sata kiloa varustetta yllä...?
Mä viime viikolla elokuvissa kävin katsomassa The Whale- ja Missing -elokuvat. Missing oli mielestäni parempi. Hirveää jaarittelua Whale elokuvassa oli ja paikallaan junnaava elokuva.
Missing:päs oli jännittävä ja sai miettiä miten asiat siinä elokuvassa oli.
The Whale oli päänsääntöisesti yhdessä huoneessa olemista ja Missing sijoittui maailman eri kolkkiin. Voisi sanoa, että ihan päinvastaiset elokuvat olivat.
Ylivoimaisesti Aronofskyn vastenmielisin elokuva. Kuvittelen, ettei Requiem for a Dreamista voi pistää mitenkään pahemmaksi, mutta olin väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Ylivoimaisesti Aronofskyn vastenmielisin elokuva. Kuvittelen, ettei Requiem for a Dreamista voi pistää mitenkään pahemmaksi, mutta olin väärässä.
On monia ihmisiä, jotka ovat yhtä sairaalloisen lihavia. Tosi ikävää suhtautua toisiin niin vastenmielisesti. Eihän lihavat kummiskaan imartele, mutta silti halveksunta on halveksuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylivoimaisesti Aronofskyn vastenmielisin elokuva. Kuvittelen, ettei Requiem for a Dreamista voi pistää mitenkään pahemmaksi, mutta olin väärässä.
On monia ihmisiä, jotka ovat yhtä sairaalloisen lihavia. Tosi ikävää suhtautua toisiin niin vastenmielisesti. Eihän lihavat kummiskaan imartele, mutta silti halveksunta on halveksuttavaa.
Elokuvan vastenmielisyys tulee päähenkilön elämästä, joka ei enää ole oikein millään mittarilla elämisen arvoista. Itsesabotaasia lukuunottamatta hän on älykäs ja välittävä persoona, mikä tekee elokuvasta psykologista kauhua.
En ymmärrä tuota mediassa jylläävää keskustelua (ei tällä palstalla) jossa moralaisoidaan,että ko. elokuvassa korostetaan lihavuuden negatiivista mielikuvaa ja halveksuntaa tms. Liika lihavuus aiheuttaa sairauksia. Ei ylipaino, mutta tottakait tuollainen ihan sairaalloinen ylipaino ettei ihminen kykene sen vuoksi edes itsestään huolehtimaan ja tekemään normaalaje arjen askareita. Tehdäänhän elokuvia myös anoreksiaa sairastavista ihmisistä. Toki heidätkin ja heidän elämänsä ja sairautensa on usein niissä kuvattu kammottavalla ja jopa pelottavalla tavalla. Että se jää mieleen ja herättää tunteita/ajatuksia. Nykyään puhutaan paljon kehopositiivisuudesta ja uskon että jotkut ihmiset haluavat määritellä, että se on ylipainoisten itseoikeus. Ihan yhtä ikävää on olla todella laiha, ja yhtä pahalta siitäkin arvostelu tuntuu. Ei osata ajatella että sekä sairaalloinen ylipaino,että alipaino joka aiheuttaa henkilölle itselleen sekä fyysistä,että henkistä haittaa on nimenomaan sairaus. Eli se on ihan eri asia kuin kehopositiivisuuden väheksyminen. Oli ihminen lihava tai laiha, kunhan hän voi hyvin fyysisesti/henkisesti,eikä yli tai alipaino aiheuta hänelle terveydellisiä ongelmia, puhukaamme kehopositiivisuuden puolesta. Mutta kun terveydellisiä ongelmia ilmaantuu, on tärkeämpää hakea ja vastaanottaa apua itselleen ja keskittyä paranemiseen,vaati se sitten joko laihdutusta tai terveellisempiä elämäntapoja tms. Tässähän katsotaan ihmistä yksilönä/hänen vointiaan ja terveydentilaansa. Eikä ajatella yleisellä tasolla kehopositiivisuutta, jossa korostetaan että kaikki kehot on kauniita sellaisenaan,eikä huomioida aiheuttaako keho kenties kantajalleen terveydellisiä ongelmia tai voiko ihminen siinä hyvin henkisesti. Mennään terveys edellä. Kehopositiivisuus on toissijainen asia. Sairauden ja terveysongelmien yllättäessä, tehdään ne terveydelle tärkeät ratkaisut ja unohdetaan kehopositiivisuus.
Jotenkin ahdisti kun elokuvissa porukka mussutti popcornia ja karkkia suu vaahdossa ja toljotti tätä elokuvaa, jonka keskeinen teema on läskiys ja sen aiheuttama tuska.
Kävin eilen katsomassa tämän ja jäi jotenkin hölmö olo. Fraser näytteli kyllä loistavasti, mutta muuten elokuva oli jotenkin hajanainen. Siinä ei ollut mitään selkeää juonta ja se loppui tavallaan kesken. Ja joku olisi voinut sanoa sille äijälle että se tytär hyötyisi enemmän hengissä olevasta isästä kuin rahasta. Jotenkin outoa kun päähenkilö näytettiin kuin hän olisi uhrannut kaiken tyttärensä eteen, mutta hänhän olisi voinut antaa paljon enemmän kun olisi mennyt sairaalaan. Tämä filosofinen puoli ei jotenkin ihan kantanut.
Samaa mieltä tuosta kritiikistä, Ihmiset ei vaan kestä katsoa mitä ylipaino pahimmillaan aiheuttaa. Ja vaatimus siitä että olisi pitänyt palkata joku oikeasti tuon kokoinen näyttelemään tuota on pöljä. Ei näyttely ole sitä että näytät joltakin ja olet kuvattavana. Fraserin suorituksen olisi pitänyt kyllä kirkastaa kaikille miksi hän on päähenkilön näyttelijä, eikä joku joka nyt sattuu vain olemaan sen kokoinen. Onhan noita tosi-tv ohjelmia, jos haluaa katsoa oikeita massiivisen lihavia ihmisiä.
Oli kyllä hyvä!