Jos sinusta tehtäisiin lehtijuttu, mistä se kertoisi?
Tuli mieleen tuosta miehestä, jolla on joku öky-luottokortti ja siitä, että hänellä se kortti on tehtiin lehtijuttu. Minusta ihmisen pitää olla aika tylsä tyyppi ja elämänsä sisällöllisesti köyhää, jos muuta aihetta lehtijuttuun ei ole kuin pala muovia, jolla saa velaksi materiaa.
Jos sinusta tehtäisiin lehtijuttu, mitä siinä kerrottaisiin?
Kommentit (112)
Se kuinka tämä palstailu tuo iloa elämään monelle. Olisin yksi haastateltavista ja korostaisin yhteisöllisyyttä, anonyymiyttä, palstalta voi aina kysyä mielipidettä ja saa jopa apua. Kulttuurinen ilmiö jopa. Täällä näkyy ilmiöt ja nykyelämän kirjo.
Varmaan lehtijutussa kerrottaisiin urastani, vapaaetoistöistäni, monista harrastuksistani. Positiiviseen sävyyn, koska autan monia ihmisiä, olen monessa mukana ja aktiivinen.
Lehtijutun keskusteluosioissa sitten haukutaan urakalla. Vittumainen pomo, leuhkia, kusipää narsisti, pettäjä, oman edun tavoittelu, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tehty. En viitsi sanoa aihetta sen tarkemmin, mutta sellainen elämänmuutosjuttu. Tällä palstalla haukuttiin heti lyttyyn :D
Sama kokemus, juttu Hesarissa omasta elämänmuutoksestani, ja Vauva-palstalle 12 sivua koko lailla negatiivista kommentointia.
Ah, minua koskevat ketjut eivät onneksi olleet noin pitkiä ja poistuivatkin siinä vaiheessa, kun alettiin pohtia että millä rahalla elän. Yleisin veikkaus oli, että olen yhteiskunnan loinen, vaikka jutussa luki mitä teen työkseni. Sitä keskustelua oli aika huvittavaa seurata. En muuten sen jälkeen ole osallistunut ketään yksittäistä ihmistä, julkkista tai vähemmän julkkista arvostelevaan ketjuun. :D
Vierailija kirjoitti:
Varmaan lehtijutussa kerrottaisiin urastani, vapaaetoistöistäni, monista harrastuksistani. Positiiviseen sävyyn, koska autan monia ihmisiä, olen monessa mukana ja aktiivinen.
Lehtijutun keskusteluosioissa sitten haukutaan urakalla. Vittumainen pomo, leuhkia, kusipää narsisti, pettäjä, oman edun tavoittelu, jne.
Oletko? Pettäjä, leuhkija?
Päivätyöni on maailman tylsintä ja monien mielestä melko halveksittavaakin. Siinä mielessä en ole laisinkaan mielenkiintoinen. Paikallislehdessä olen ollut muutamia kertoja, kun olen vetänyt toimintaa toisen ammattini, eräoppaan roolissa. Siitä on saanut mielenkiintoisempia juttuja.
Varmaan se olisi mun ammattiin liittyvä juttu.
Varmaan tehtäisiin lehtijuttu sen innoittamana, kuka mieheni on. Jos lehtijutusta tulisi sellainen kuin toivoisin, se kertoisi parisuhteesta joka on täynnä intohimoista rakkautta, luottamusta, toisen kannustamista ja arvostamista ja huomioimista - vaikka elämme käytännössä erossa enemmän kuin kuin yhdessä, ja näin on ollut jo 20+ vuotta.
Sitten täällä palstalla reposteltaisiin sillä, että miten musta on menty tekemään lehtijuttu kun enhän mä edes ole kukaan enkä mitään, nyt sillä varmaan nousee kusi hattuun. Ja miten helpolla olen saanut mieheni siivellä kaiken materian ja elintason ym. ja että varmasti myös petämme toisiamme minkä ehdimme :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan lehtijutussa kerrottaisiin urastani, vapaaetoistöistäni, monista harrastuksistani. Positiiviseen sävyyn, koska autan monia ihmisiä, olen monessa mukana ja aktiivinen.
Lehtijutun keskusteluosioissa sitten haukutaan urakalla. Vittumainen pomo, leuhkia, kusipää narsisti, pettäjä, oman edun tavoittelu, jne.
Oletko? Pettäjä, leuhkija?
En kumpaakaan.
Tulen mainiosti juttuun myös vastakkaisen sukupuolen kanssa, en pyytele olemassaoloani anteeksi. Ihmiset vetävät näistä omat johtopäätöksensä.
Näitä pienehkön kaupungin etuja. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Vääriä mielikuvia vastaan on turha taistella, se vaan vahvistaa uskomuksia.
Minua luullaan jatkuvasti ikäistäni nuoremmaksi.
:D
Mun talo on aika uniikki, kerran pyydettykin sisustuslehteen mutta en oikein lämmennyt ajatukselle. Ei siis mikään valkoinen designkoti vaan kodikas 100v. pikkutalo. Niin ehkä juttu käsittelisi taloa ja pihaa.
MS-taudista tai uskovaisuudesta. Tai siitä että elää erakkomaista elämää keskellä isoa kaupunkia.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Se kuinka tämä palstailu tuo iloa elämään monelle. Olisin yksi haastateltavista ja korostaisin yhteisöllisyyttä, anonyymiyttä, palstalta voi aina kysyä mielipidettä ja saa jopa apua. Kulttuurinen ilmiö jopa. Täällä näkyy ilmiöt ja nykyelämän kirjo.
Tämän palstan kyykäärmeet lyttäisi varmaan senkin jutun, 20 sivua negatiivista myrkkyä täynnä :D
Elämäntilanteesta - tehty jo 20v sitten.
Työstäni - näitä juttuja on ainakin kolme.
Ostin kaupasta lonkeron ja join sen.
Mies löytyi muumioituneena kotoaan.
Valitettavaa mutta totta, kukaan ei kaipaa sen vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tehty. En viitsi sanoa aihetta sen tarkemmin, mutta sellainen elämänmuutosjuttu. Tällä palstalla haukuttiin heti lyttyyn :D
Sama kokemus, juttu Hesarissa omasta elämänmuutoksestani, ja Vauva-palstalle 12 sivua koko lailla negatiivista kommentointia.
Ah, minua koskevat ketjut eivät onneksi olleet noin pitkiä ja poistuivatkin siinä vaiheessa, kun alettiin pohtia että millä rahalla elän. Yleisin veikkaus oli, että olen yhteiskunnan loinen, vaikka jutussa luki mitä teen työkseni. Sitä keskustelua oli aika huvittavaa seurata. En muuten sen jälkeen ole osallistunut ketään yksittäistä ihmistä, julkkista tai vähemmän julkkista arvostelevaan ketjuun. :D
Mulle on täällä palstalla käynyt vähän samalla tavalla. Tein kerran ketjun tänne, jossa pyysin apua parisuhdeongelmaan. Taustatietona kerroin olevani mt-ongelmainen ja myöhemmin työstäni. Tuosta mielenterveysongelmasta joku sitten jossain kohtaa keksi minun makaavan kaikki päivät työttömänä kotona miehen rahoilla ja se juttu eli omaa elämäänsä sivulta toiselle, vaikka yritin korjata väitettä viittaamalla niihin kommentteihin, joissa kerroin työstäni. :D
Opiskelija pitää neljättä tuntia taukoa esseen kirjoittamisesta, vaikka palautuspäivä on huomenna: "Vauvapalsta vei mennessään"
Asperger. Siksipä ei tehdä juttua ennen kuin mulla on muutakin syytä olla lehdessä.