Mistä asiasta ette pidä etätöissä?

En tee enää kuin ehkä 1x 2viikossa vaikka meillä olisi mahdollista tehdä 3pv viikossa. Halun lähteä liikkeelle aamulla, en halua erakoitua.

Tein 100% etätyötä koronan aikaan, aluks se oli kivaa mut kun sitä kesti niin kauan niin huomasin miten kroppa alko reagoimaan kovalla penkillä istumiseen, huonoon ergonomiaan ja liikkumattomuuteen.

Myöskin ulkoinen habitukseni lässähti, eihän sitä joka aamu itteensä laittanu vaan suoraan heräämisen jälkeen kahvikuppikourassa kylpytakki päällä kone auki.

Saman ilmiön huomasin valitettavan monilla ihmisillä kun esim 1/2 v jälkeen heitä näki toimistolla, rupsahtaneita, lihoneita väsyneen näköisiä, huolittelemattomia.

Vierailija kirjoitti:

Huono ergonomia kun ei ole kaksiossa tilaa (tai halua) laittaa kunnon työpistettä jossa olis sähköpöytä ja ergonominen hyvä toimistotuoli säätömahdollisuuksilla.

Asun yksin, joten tulisin hulluksi jos en edes töissä näkisi muita ja voisi jutella edes jotain, en halua erakoitua. Pääkaupunkiseudulla koronasulun aikana tein 4 kk yhteen soittoon kotona töitä ja huomasin miten se vaikutti mielialaan negatiivisesti.

Koko etätyösuositus kesti pienillä kesätauoilla n 1,5 v jona aikana lihoin 10 kg, kroppa aivan jumissa, aineenvaihdunta pysähtyi kun ei liiku eikä lähde aamulla liikkeelle.

Seuraukset erilaisina jumeina koko kropassa tuntuu vieläkin.

Seisomatyöpisteen saa kasattua ihan vaikka korkean lipaston päälle, laatikoista saa näppistason jne. Ja kannattaa käydä kävelyllä ennen töitä ja töiden jälkeen; aikaahan pitäisi olla kun sitä säästyytyömatkoista. Ihan omasta viitsimisestä kiinni. Itse en ole koskaan liikkunut niin paljon kuin etätöihin siirtymisen jälkeen!

Lähes kaikki ongelmat on sellaisia jotka voi itse kumota.

Sosiaalisuus: järjestä virtuaalisia kahvipalavereja

Ergonomia: tee itse parempi työpiste, onnistuu kekseliäisyydellä halvastikin

Liikunta: liiku ennen ja jälkeen töiden, kuvittele ne työmatkoiksi

Ulkonäkö: meikkaa, pukeudu ja laita hiukset niinkuin menisit toimistolle

Ruoka: täysin omissa käsissä. Jopa valmissalaattit yms tulee halvemmiksi kuin ravintolalounas, joten ei ole edes jaksamisesta tai rahasta kiinni.

Töiden määrä: täysin omissa käsissä ja osa ammattitaitoa vetää rajat

Jne jne

Lähityön negatiivisille puolille taas ei itse voi juuri mitään, kuten matkoihin menevä aika, toimiston meteli ja häly, siellä huono ergonomia mihin ei voi itse vaikuttaa, sairaana töihin tulevat kollegat, ruokavaihtoehdot, jne jne

Etätöiden huono puoli on siinä miten muut ihmiset jankkaavat etätöiden huonoista puolista kuvitellen, että kaikki kokevat ne samalla tavalla.

Ei näe työkavereita usein = minulle hyvä puoli, työkaverit ovat pääasiassa mukavia ja ei minulla ole mitään heitä vastaan. He eivät vain ole minulle tärkeitä sillä tapaa että minua kiinnostaisi heidän kuulumisensa tai taukojen vietto heidän kanssaan. Minulle riittää kontaktiksi viikottaiset videopalaverit.

Ei pääse lounasravintolaan = osaan tehdä itselleni monipuolisen herkullisen lounaan ja pääsen halvemmallakin kun ei tarvitse maksaa viittäkymppiä viikossa pelkistä lounaista. Lounaan syöminen hälyisässä ja täyteen ahdetussa työpaikkaruokalassa ei myöskään ollut minulle koskaan mikään rentouttava palautushetki, vaan ahdistavaa.

Vapaa- ja työajan hämärtyminen = en ole kokenut ongelmaksi, minulla on työpiste kotona, suljen läppärin kun työt siltä päivältä loppuvat ja sillä selvällä.

Kävelyn vähentyminen = nyt etätöissä minulla on halutessani aikaa käydä aamulla ennen töiden aloittamista kävelyllä, ennen se aika meni bussissa istumiseen ja valmistautumiseen. Joskus käyn kävelyllä lounaan yhteydessä, on ihanaa käydä ensin puolen tunnin kävelyllä auringonpaisteessa ja sitten tulla syömään lounasta kotiin, tai toisinpäin. Etätöissä voin myös tehdä jumppaliikkeitä jos seuraan jotain infotyyppistä tilaisuutta verkon kautta, ei sellaista voisi meillä konttorilla tehdä koska muut häiriintyisivät avotilassa heiluvasta kollegasta.

Taukojen unohtuminen = En ole koskaan kokenut sellaista työn imua ettenkö olisi vähintään vessatauot pitänyt, siinä yhteydessä käyn juomassa vettä tai venyttelen. Joskus käyn viemässä roskat tai käytän kymmenen minuuttia paikkojen järjestelyyn. En kaipaa työpaikan kahvihuonetta.

Vierailija kirjoitti:

Etätöiden huono puoli on siinä miten muut ihmiset jankkaavat etätöiden huonoista puolista kuvitellen, että kaikki kokevat ne samalla tavalla.

Ei näe työkavereita usein = minulle hyvä puoli, työkaverit ovat pääasiassa mukavia ja ei minulla ole mitään heitä vastaan. He eivät vain ole minulle tärkeitä sillä tapaa että minua kiinnostaisi heidän kuulumisensa tai taukojen vietto heidän kanssaan. Minulle riittää kontaktiksi viikottaiset videopalaverit.

Ei pääse lounasravintolaan = osaan tehdä itselleni monipuolisen herkullisen lounaan ja pääsen halvemmallakin kun ei tarvitse maksaa viittäkymppiä viikossa pelkistä lounaista. Lounaan syöminen hälyisässä ja täyteen ahdetussa työpaikkaruokalassa ei myöskään ollut minulle koskaan mikään rentouttava palautushetki, vaan ahdistavaa.

Vapaa- ja työajan hämärtyminen = en ole kokenut ongelmaksi, minulla on työpiste kotona, suljen läppärin kun työt siltä päivältä loppuvat ja sillä selvällä.

Kävelyn vähentyminen = nyt etätöissä minulla on halutessani aikaa käydä aamulla ennen töiden aloittamista kävelyllä, ennen se aika meni bussissa istumiseen ja valmistautumiseen. Joskus käyn kävelyllä lounaan yhteydessä, on ihanaa käydä ensin puolen tunnin kävelyllä auringonpaisteessa ja sitten tulla syömään lounasta kotiin, tai toisinpäin. Etätöissä voin myös tehdä jumppaliikkeitä jos seuraan jotain infotyyppistä tilaisuutta verkon kautta, ei sellaista voisi meillä konttorilla tehdä koska muut häiriintyisivät avotilassa heiluvasta kollegasta.

Taukojen unohtuminen = En ole koskaan kokenut sellaista työn imua ettenkö olisi vähintään vessatauot pitänyt, siinä yhteydessä käyn juomassa vettä tai venyttelen. Joskus käyn viemässä roskat tai käytän kymmenen minuuttia paikkojen järjestelyyn. En kaipaa työpaikan kahvihuonetta.

Mulla ihan samat hommat. Lisäksi olen alkanut tehdä taukojumppaa. Ensin teen kasvojumpan ja sitten niska-, hartia- ja käsijumppa. 

Vierailija kirjoitti:

Rakastan etätöitä mutta ois se kiva päästä valmiiseen monipuoliseen lounaspöytään ja tehdä pikku kävelylenkki samalla.

Miksei nämä molemmat onnistu etätöitä tehdessä? Sen kun kävelee johonkin ravintolaan ja syö.

Sosiaalisten kontaktien puute. Kun pitkän sulun jälkeen siirryin tekemään muutamia päiviä viikossa toimistolla, oletin, että olisin aivan poikki toimistopäivien jälkeen. Kävikin ihan päinvastoin. Sainkin kummasti virtaa ihmisistä, keskusteluista ja livekohtaamisista, ja oli paljon pirteämpi olo, kuin etäpäivän päätteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan etätöitä mutta ois se kiva päästä valmiiseen monipuoliseen lounaspöytään ja tehdä pikku kävelylenkki samalla.

Miksei nämä molemmat onnistu etätöitä tehdessä? Sen kun kävelee johonkin ravintolaan ja syö.

Tai kävelee naapuristossa ja tilaa kotiin ravintolasta, jos ei itse jaksa valmistaa mitään.

Tämä kyrsii, jos sattuu olemaan vaihe töissä, että on paljon lyhyitä etäkoulutuksia, -kursseja tai jotain asiantuntijoiden alustuksia. Ensimmäiset 20 min. menee sellaiseen yleiseen puheenparteen, jossa esitellään toiset ja he kertovat jotain itsestään ja kaikki kiittelevät toisiaan ja sitten kerrotaan kurssituksen jäsennyt ja sisältö lyhyesti. Toki myös sähelletään joskus tekniikan kanssa ja kerrotaan, miten etäosallistujat voivat kommentoida. En voi kestää, kun asiaan ei meinata päästä ja aina nuo samat höpinät toistuu. 

Lähinnä kai häiritsee erillisen työhuoneen puute, eli joudun joka päivä pakkaamaan koneen ja muut rojut jonnekin pois silmistä. Kun en siis halua nähdä työkamoja vapaalla ollessa.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten kontaktien puute. Kun pitkän sulun jälkeen siirryin tekemään muutamia päiviä viikossa toimistolla, oletin, että olisin aivan poikki toimistopäivien jälkeen. Kävikin ihan päinvastoin. Sainkin kummasti virtaa ihmisistä, keskusteluista ja livekohtaamisista, ja oli paljon pirteämpi olo, kuin etäpäivän päätteeksi.

Jaa, OK. Itse kyllä tapaan ihmisiä muuallakin kuin töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan etätöitä mutta ois se kiva päästä valmiiseen monipuoliseen lounaspöytään ja tehdä pikku kävelylenkki samalla.

Miksei nämä molemmat onnistu etätöitä tehdessä? Sen kun kävelee johonkin ravintolaan ja syö.

Tai kävelee naapuristossa ja tilaa kotiin ravintolasta, jos ei itse jaksa valmistaa mitään.

No esim. siksi, että työpaikka on suuren kaupungin keskustassa lukuisine lounaspaikkoineen ja oman lähiseudun tarjonta on lähes olematonta. Woltti ei toimita tänne, meillä saa vain pizzaa kotiin. Tässä taas luullaan, että kaikilla on samat olosuhteet.

Kukaan ei ole tuonut esiin tärkeää juttua: uuden henkilön perehdyttäminen, mukaan ottaminen työyhteisöön ja ylipäätään me-hengen syntyminen ja ylläpito. Ehkäpä ei enää koeta tarpeelliseksi, siirrytään projektista toiseen, eikä sitouduta kehenkään tai mihinkään.

Hoidetaan omat duunit ja se riittää. Erityisen tuhoisaa tietotyössä, jossa rutiinien lisäksi pitäisi innovoida. Kokemusta on etäkokouksista ja etäaivoriihistä, kun porukat haluaa vaan kuunnella, peesailla ja vaikka hoitaa kotihommia samalla. Hybridityö paras.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten kontaktien puute. Kun pitkän sulun jälkeen siirryin tekemään muutamia päiviä viikossa toimistolla, oletin, että olisin aivan poikki toimistopäivien jälkeen. Kävikin ihan päinvastoin. Sainkin kummasti virtaa ihmisistä, keskusteluista ja livekohtaamisista, ja oli paljon pirteämpi olo, kuin etäpäivän päätteeksi.

Kiva että sulle kävi noin! Itseäni ärsyttää omalla työpaikalla kun jotenkin oletetaan kaikkien kokevan noin ja yritetään pakottaa konttorille 'kohtaamaan'. Minä en saa mitään työpaikalla, olen kuin paristo josta koko ajan valuu virtaa avokonttorin hälyssä ja ankeudessa ja sama jatkuu ruuhkabussissa. Silloin kun joudun käymään työpaikalla joudun välillä pakenemaan vessaan, vetäytymiskoppiin tai neukkariin hengähtämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten kontaktien puute. Kun pitkän sulun jälkeen siirryin tekemään muutamia päiviä viikossa toimistolla, oletin, että olisin aivan poikki toimistopäivien jälkeen. Kävikin ihan päinvastoin. Sainkin kummasti virtaa ihmisistä, keskusteluista ja livekohtaamisista, ja oli paljon pirteämpi olo, kuin etäpäivän päätteeksi.

Jaa, OK. Itse kyllä tapaan ihmisiä muuallakin kuin töissä.

Samoin. Meillä pitää käydä töissä kaksi päivää viikossa, mutta menen huoneeseeni ja laitan oven kiinni enkä seurustele muiden työntekijöiden kanssa. Kehityskeskustelussa uusi pomo kysyi, että onko mulla hyvät välit muiden työntekiöiden kanssa ja että kaikki asiat ovat hyvin. Hän jotenkin ajatteli, etten tule toimeen joidenkin kanssa, mutta sanoin, että ei mitään ongelmia vaan tykkään olla omissa oloissani. Hän oli huojentunut, että kaikki asiat ovat kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Puolen tunnin lenkki ennen töiden aloittamista, olen sopinut paikalliseen ravintolaan e-passin ja puolen tunnin lenkkiä työpäivän jälkeen. Olen nyt vaan pystynyt rytmittämään sen päiväni paremmin etten huonoja puolia vaan keksi.

- etätyö since 2017

Niin mitkä ne huonot puolet oli? Sitähän tässä kysyttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten kontaktien puute. Kun pitkän sulun jälkeen siirryin tekemään muutamia päiviä viikossa toimistolla, oletin, että olisin aivan poikki toimistopäivien jälkeen. Kävikin ihan päinvastoin. Sainkin kummasti virtaa ihmisistä, keskusteluista ja livekohtaamisista, ja oli paljon pirteämpi olo, kuin etäpäivän päätteeksi.

Jaa, OK. Itse kyllä tapaan ihmisiä muuallakin kuin töissä.

Joku on nyt ottanut asiakseen yrittää kumota kaikkien muiden kommentit ja tuntemukset. Etkö hyväksy että ihmiset ovat erilaisia ja kaikki koemme tilanteet erilaisina. Osa jopa tykkää hybridityömallista. 100% etäily ei ole kaikkien unelma.

En ole kirjoittaja, mutta tunnistan saman ilmiön kuin alkuperäinen viesti. Näin ruhuhkavuosien keskellä ei tule kavereiden kanssa oltua päivittäin tai edes viikottain yhteyksissä. Sosiaaliset kontaktit arjessa ovat pääosin oma perhe, lasten kavereiden vanhemmat ja harrastustutut, ja keskustelut heidän kanssaan ovat tietenkin hyvin erilaisia kuin työkavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten kontaktien puute. Kun pitkän sulun jälkeen siirryin tekemään muutamia päiviä viikossa toimistolla, oletin, että olisin aivan poikki toimistopäivien jälkeen. Kävikin ihan päinvastoin. Sainkin kummasti virtaa ihmisistä, keskusteluista ja livekohtaamisista, ja oli paljon pirteämpi olo, kuin etäpäivän päätteeksi.

Jaa, OK. Itse kyllä tapaan ihmisiä muuallakin kuin töissä.

Samoin. Meillä pitää käydä töissä kaksi päivää viikossa, mutta menen huoneeseeni ja laitan oven kiinni enkä seurustele muiden työntekijöiden kanssa. Kehityskeskustelussa uusi pomo kysyi, että onko mulla hyvät välit muiden työntekiöiden kanssa ja että kaikki asiat ovat hyvin. Hän jotenkin ajatteli, etten tule toimeen joidenkin kanssa, mutta sanoin, että ei mitään ongelmia vaan tykkään olla omissa oloissani. Hän oli huojentunut, että kaikki asiat ovat kunnossa. 

Kuulostat ihanalta työkaverilta! Olisipa meilläkin kaltaisiasi tyyppejä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole tuonut esiin tärkeää juttua: uuden henkilön perehdyttäminen, mukaan ottaminen työyhteisöön ja ylipäätään me-hengen syntyminen ja ylläpito. Ehkäpä ei enää koeta tarpeelliseksi, siirrytään projektista toiseen, eikä sitouduta kehenkään tai mihinkään.

Hoidetaan omat duunit ja se riittää. Erityisen tuhoisaa tietotyössä, jossa rutiinien lisäksi pitäisi innovoida. Kokemusta on etäkokouksista ja etäaivoriihistä, kun porukat haluaa vaan kuunnella, peesailla ja vaikka hoitaa kotihommia samalla. Hybridityö paras.

Ihan turha jauhaa mistään "me-hengestä", joskus aikanaan oli vähän aikaa yhteinen iltapäiväkahvi työpaikan ruokalassa. Siitä oli pakko luopua kun esihenkilö painotti ettei toimihenkilöillä ole erikseen taukoja vaan ne hoidetaan töiden ohella työpisteellä.

Nyt sitten koitetaan paikata etäpalavereissa kamerapakolla tätä, eipä ole ihan sama asia.

Kaiken maailman ryhmäytymishömppä on muutenkin HR-osaston unelmahöttöä. Jos sellaista haluaa järjestää niin sitten joku virkistyspäivä firman piikkiin ja työajalla.

Miksi hoitaisin yhtään enempää kuin "oman duunin"? Palkankorotusta ei saa koska taulukosta katsotaan palkka, ei siitä miten suoriutuu töistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten kontaktien puute. Kun pitkän sulun jälkeen siirryin tekemään muutamia päiviä viikossa toimistolla, oletin, että olisin aivan poikki toimistopäivien jälkeen. Kävikin ihan päinvastoin. Sainkin kummasti virtaa ihmisistä, keskusteluista ja livekohtaamisista, ja oli paljon pirteämpi olo, kuin etäpäivän päätteeksi.

Jaa, OK. Itse kyllä tapaan ihmisiä muuallakin kuin töissä.

Joku on nyt ottanut asiakseen yrittää kumota kaikkien muiden kommentit ja tuntemukset. Etkö hyväksy että ihmiset ovat erilaisia ja kaikki koemme tilanteet erilaisina. Osa jopa tykkää hybridityömallista. 100% etäily ei ole kaikkien unelma.

En ole kirjoittaja, mutta tunnistan saman ilmiön kuin alkuperäinen viesti. Näin ruhuhkavuosien keskellä ei tule kavereiden kanssa oltua päivittäin tai edes viikottain yhteyksissä. Sosiaaliset kontaktit arjessa ovat pääosin oma perhe, lasten kavereiden vanhemmat ja harrastustutut, ja keskustelut heidän kanssaan ovat tietenkin hyvin erilaisia kuin työkavereiden kanssa.

Hohhoijaa. No jos joku näkee ihmiskontaktien puuteen huonoksi puoleksi, niin kai se on ihan aiheellista huomauttaa että suurimmalla osalla niitä on muutenkin kuin työkaverit.

Nämä lähitöiden puolesta liputtavat nimenomaan eivät ymmärrä että ihmisiä on erilaisia. Kun etätöitä tehtiin 100% niin työn tuottavuus parani ja sairauspoissaolot romahtivat. Nyt sitten aletaan ajamaan käärmettä piippuun ja ihmiset takaisin lähitöihin. Vielä kun joku kertoisi yhdenkin järkevän perustelun?