Koska tuska avioeron vuoksi loppuu?

Oppii vaa päästää irti kaikist turhuuksis millä mieltää rasittaa. Jeesus riityää mulle. Ei ole enää mitää tarvetta ihmissuhde säätöihin. Toki nyt lapsist huolehtiminen,kasvatus hyvää Kristilliseen elämään ja tukea elämässä. Mut kaikki avioliitot yms tuntuu ihan liian raskailt edes miettii. Tääki palsta o täynnä eronneita,jos joku nyt uuden kumppani löytää ni eroovat taas vähän ajan pääst tai jotai vieläki pahempaa.

Päästä irti. Jeesus Riittää ihan varmasti

Minunkin mieheni koki reilu 4kk sitten jonkinlaisen kolmenkympin identiteettikriisin. Meillä oli ulkoisesti asiat paremmin kuin hyvin, ensimmäsiet vuodet suhteessa oli täynnä rakkautta ja kumppanuutta. Mutta parisuhteessa etäännyimme henkisesti toisistamme viimeisen lapsen syntymän jälkeen täysin. Emme edes viimeisen vuoden aikana kumpikaan halunneet mitään parisuhde-aikaa kahdelleen. Mitä ihmettä olisimme tehneet ihmisen kanssa, joka vain ärsyttää, aiheuttaa vihaa ja turhautuneisuutta. Emme siis puhuneet viimeisen vuoden aikana esim. Omia kuulumisiamme tai mitään muutakaan, kumpaakaan ei toisen asiat kiinnostaneet. Muuten elämämme ja suhde oli turvallista ja vakaata.

Siksipä en ihmettelekään, kun mies hullaantui jostain aivan toisesta maailmasta olevaan kymmenen vuotta nuorempaan instabeibiin. Lähti sata lasissa uuteen suhteeseen nuorikkonsa kanssa. Minä jäin lasten kanssa keräilemään itseäni ja oman itsetuntoni rippeitä. Muutin hienosta, meidän perheen talostamme pois. Pari kuukautta voin todella huonosti. Miehen kanssa kaikki meni kuitenkin hyvin, lasten asioista eikä muustakaan talouteen liittyvistä jutuista ei riidelty. Laittelin miehelle katkeruuksissani viestejä, joissa purin vihaani, katkeruuttani ja ihmettelin mihin muovinpalaseen hän vaihtoi suoraan sanoen aivan kaiken.

Reilu pari kuukautta mies oli huumassaan. Oli kuitenkin pikkuhiljaa alkanut koko ajan ajattelemaan enemmän, ja ymmärtämään ettei ehkä ollut viisas veto heittää kaikkea pois ilman että todella yritimme ja panostimme suhteeseemme sen erkaannuttua. Nyt olemme molemmat tunnustaneet omat virheelliset ja haitalliset toimintamallimme parisuhteessamme. Huomanneet, että kaiken sen vihan alla olikin edelleen rakkaus toista kohtaan, kumpikin vain niin lukossa, ettei halunnut sanoa ota lähelle ja rakasta minua. Pelko, että toinen torjuu tai käyttää myöhemmin aseena vastaan. Minä olen ollut psykologin kanssa juttusilla jo erostamme lähtien, toisaalta miehen pettäminen ja ero oli parasta mitä loppuelämälleni pystyi tapahtumaan. Minä voin vielä korjata lapsuuden traumani ja niistä aiheutuneet lukot, olla parempi ihminen. Myös mies on alkanut käymään nyt juttelemassa. Pariterapiaan menemme yhdessä vielä. Olemme viettäneet kahden keskistä aikaa, rakastuneet uudelleen siihen vanhaan tuttuun. Instabeibi jäi, käsittääkseni häneen sattui vaikkei varmasti tiedä, mikä miehen todellinen motiivi jättämiselle oli. Paluu perheen takaisin rakentamiseen. Ei se minua jotenkin edes kiinnosta. Koko ihminen oli niin absurdi, tosiaan kuin tyhjä palkintopokaali jota mieheni varmasti tukiverkottomien kituvuosien jälkeen innoissaan on ravintola-illallisilla ja kekkereillä esitellyt. Helkkarin hyvä opetus molemmille. Minä tajusin, että jos en muutu parisuhteessa möykyistäni pois, en tule koskaan saavuttamaan tervettä onnellista suhdetta. Mies huomasi, että kuori on kuorta, tyhjä tyhjää ja mitkä ovat todellisia asioita joita arvostaa elämässään. Pahoin pelkäsin, että olen elänyt valheessa lähes 10 vuotta, ja miehen todellisuus olikin instaa ja luksusta. Jatkuu seuraavassa

Aika näyttää, kuinka meidän käy. Ei ole ollut ruusunpunaiset lasit silmillä, pettämisen ja ajatus muovikuoren ajan vietosta minun kauniissa kodissani on jättäneet särön. Mutta ihmettelen sitä, ettei ko. Nainen tunnu minusta miltään. Paljon vaikeampaa olisi, jos mies olisi heivannut perheemme ja minut jonkin normaalin naisen vuoksi. Tämä tuntuu lähinnä huvittavalta. Vaikkakin pahalta, nainen varmasti ajatteli saaneensa elämänsä saaliin (taloudelliset asiat paremmin kuin hyvin jne). Eikä minusta tunnu hyvältä, että häneen on sattunut miehen kokeilun vuoksi. Mutta uskon myös, ettei hänen elämänsä pitkällisesti tähän kaatunut.

Voi olla, että olen typerys ja mies lähtee uudelleen jonkun toisen matkaan jos menemme niin pitkälle, että yhteinen arki elämäämme palaa. Siitä huolimatta, tiedän että tämä oli minulle parasta koskaan. Aion vielä joskus vuosien kuluttua joka tapauksessa olla parisuhteessa. Nyt kun saan hoidettua omat tunnelukkoni, sillä on mahdollisuus myös onnistua.

T: edellinen

Kun avioliittoon ei oikeasti mennä puhtaasta rakkaudesta, vaan itsekkyydestä. Tätä pitäisi painottaa liittoon ryhtyville. Ap on saanut ne kulissit ja kuvitelmat, mitä halusit ja, no kun ne eivät ole sitä puhdasta rakkautta. Nyt on aika opetella rakastaan itseäsi, ei kulisseja.

Vierailija kirjoitti:

Aika näyttää, kuinka meidän käy. Ei ole ollut ruusunpunaiset lasit silmillä, pettämisen ja ajatus muovikuoren ajan vietosta minun kauniissa kodissani on jättäneet särön. Mutta ihmettelen sitä, ettei ko. Nainen tunnu minusta miltään. Paljon vaikeampaa olisi, jos mies olisi heivannut perheemme ja minut jonkin normaalin naisen vuoksi. Tämä tuntuu lähinnä huvittavalta. Vaikkakin pahalta, nainen varmasti ajatteli saaneensa elämänsä saaliin (taloudelliset asiat paremmin kuin hyvin jne). Eikä minusta tunnu hyvältä, että häneen on sattunut miehen kokeilun vuoksi. Mutta uskon myös, ettei hänen elämänsä pitkällisesti tähän kaatunut.

Voi olla, että olen typerys ja mies lähtee uudelleen jonkun toisen matkaan jos menemme niin pitkälle, että yhteinen arki elämäämme palaa. Siitä huolimatta, tiedän että tämä oli minulle parasta koskaan. Aion vielä joskus vuosien kuluttua joka tapauksessa olla parisuhteessa. Nyt kun saan hoidettua omat tunnelukkoni, sillä on mahdollisuus myös onnistua.

T: edellinen

Ehkä teidän pitäisi elää itsenäistä elämää. Ymmärsinkö, että mies on varakas, sen takia et eroa?

Riippuu täysin siitä kuinka sitoutunut oli liittoon. Jos oli rakentanut koko elämänsä sen varaan että tämä liitto kestää kunnes kuolema meidät erottaa, niin erosta nouseminen on tosi tuskallista ja kestää vuosikymmenen. Lisäksi petetyksi tuleminen syö itsetuntoa ja suututtaa.

Jos taas olikin kevyemmin sitoutunut, niin ei edes huomaa koko eroa. Näin on yleensä näillä pettäjillä ja suhteesta lähtevillä.

Varmasti elämästä vielä tulee hyvää, oman näköistä. Aikaa tämä ottaa. Jossain toisessa ketjussa joku haaveili erosta saadakseen levätä.

En kyllä suosittele, jos asiat muuten hyvin. Kyllä tässä tuskassa painiminen on jotain ihan muuta kun lepoa. Ihmettelem heitä jotka ovat heti valmiit iuuuteen suhteeseen. Miten se on mahdollista? Lakaisemalla kaikki tunteet jonnekki syrjään?

Kiva jos jollain on mahdollisuus uuteen alkuun vanhan puolison kanssa. Ehdottomasti kamnattaa yrittää pelastaa liitto.

Meillä sitä vaihtoehtoa ei valitettavasti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika näyttää, kuinka meidän käy. Ei ole ollut ruusunpunaiset lasit silmillä, pettämisen ja ajatus muovikuoren ajan vietosta minun kauniissa kodissani on jättäneet särön. Mutta ihmettelen sitä, ettei ko. Nainen tunnu minusta miltään. Paljon vaikeampaa olisi, jos mies olisi heivannut perheemme ja minut jonkin normaalin naisen vuoksi. Tämä tuntuu lähinnä huvittavalta. Vaikkakin pahalta, nainen varmasti ajatteli saaneensa elämänsä saaliin (taloudelliset asiat paremmin kuin hyvin jne). Eikä minusta tunnu hyvältä, että häneen on sattunut miehen kokeilun vuoksi. Mutta uskon myös, ettei hänen elämänsä pitkällisesti tähän kaatunut.

Voi olla, että olen typerys ja mies lähtee uudelleen jonkun toisen matkaan jos menemme niin pitkälle, että yhteinen arki elämäämme palaa. Siitä huolimatta, tiedän että tämä oli minulle parasta koskaan. Aion vielä joskus vuosien kuluttua joka tapauksessa olla parisuhteessa. Nyt kun saan hoidettua omat tunnelukkoni, sillä on mahdollisuus myös onnistua.

T: edellinen

Ehkä teidän pitäisi elää itsenäistä elämää. Ymmärsinkö, että mies on varakas, sen takia et eroa?

Erillään asutaan, vielä pitkään varmasti. Molemmat tulee hyvin toimeen, ei mitään ongelmaa tai tarvetta sen vuoksi olla/palata kummallakaan :)

Vierailija kirjoitti:

Minunkin mieheni koki reilu 4kk sitten jonkinlaisen kolmenkympin identiteettikriisin. Meillä oli ulkoisesti asiat paremmin kuin hyvin, ensimmäsiet vuodet suhteessa oli täynnä rakkautta ja kumppanuutta. Mutta parisuhteessa etäännyimme henkisesti toisistamme viimeisen lapsen syntymän jälkeen täysin. Emme edes viimeisen vuoden aikana kumpikaan halunneet mitään parisuhde-aikaa kahdelleen. Mitä ihmettä olisimme tehneet ihmisen kanssa, joka vain ärsyttää, aiheuttaa vihaa ja turhautuneisuutta. Emme siis puhuneet viimeisen vuoden aikana esim. Omia kuulumisiamme tai mitään muutakaan, kumpaakaan ei toisen asiat kiinnostaneet. Muuten elämämme ja suhde oli turvallista ja vakaata.

Siksipä en ihmettelekään, kun mies hullaantui jostain aivan toisesta maailmasta olevaan kymmenen vuotta nuorempaan instabeibiin. Lähti sata lasissa uuteen suhteeseen nuorikkonsa kanssa. Minä jäin lasten kanssa keräilemään itseäni ja oman itsetuntoni rippeitä. Muutin hienosta, meidän perheen talostamme pois. Pari kuukautta voin todella huonosti. Miehen kanssa kaikki meni kuitenkin hyvin, lasten asioista eikä muustakaan talouteen liittyvistä jutuista ei riidelty. Laittelin miehelle katkeruuksissani viestejä, joissa purin vihaani, katkeruuttani ja ihmettelin mihin muovinpalaseen hän vaihtoi suoraan sanoen aivan kaiken.

Reilu pari kuukautta mies oli huumassaan. Oli kuitenkin pikkuhiljaa alkanut koko ajan ajattelemaan enemmän, ja ymmärtämään ettei ehkä ollut viisas veto heittää kaikkea pois ilman että todella yritimme ja panostimme suhteeseemme sen erkaannuttua. Nyt olemme molemmat tunnustaneet omat virheelliset ja haitalliset toimintamallimme parisuhteessamme. Huomanneet, että kaiken sen vihan alla olikin edelleen rakkaus toista kohtaan, kumpikin vain niin lukossa, ettei halunnut sanoa ota lähelle ja rakasta minua. Pelko, että toinen torjuu tai käyttää myöhemmin aseena vastaan. Minä olen ollut psykologin kanssa juttusilla jo erostamme lähtien, toisaalta miehen pettäminen ja ero oli parasta mitä loppuelämälleni pystyi tapahtumaan. Minä voin vielä korjata lapsuuden traumani ja niistä aiheutuneet lukot, olla parempi ihminen. Myös mies on alkanut käymään nyt juttelemassa. Pariterapiaan menemme yhdessä vielä. Olemme viettäneet kahden keskistä aikaa, rakastuneet uudelleen siihen vanhaan tuttuun. Instabeibi jäi, käsittääkseni häneen sattui vaikkei varmasti tiedä, mikä miehen todellinen motiivi jättämiselle oli. Paluu perheen takaisin rakentamiseen. Ei se minua jotenkin edes kiinnosta. Koko ihminen oli niin absurdi, tosiaan kuin tyhjä palkintopokaali jota mieheni varmasti tukiverkottomien kituvuosien jälkeen innoissaan on ravintola-illallisilla ja kekkereillä esitellyt. Helkkarin hyvä opetus molemmille. Minä tajusin, että jos en muutu parisuhteessa möykyistäni pois, en tule koskaan saavuttamaan tervettä onnellista suhdetta. Mies huomasi, että kuori on kuorta, tyhjä tyhjää ja mitkä ovat todellisia asioita joita arvostaa elämässään. Pahoin pelkäsin, että olen elänyt valheessa lähes 10 vuotta, ja miehen todellisuus olikin instaa ja luksusta. Jatkuu seuraavassa

Miksi sun pitää kuitenkin halventaa toisen naisen arvoa, jos kerta nyt on kaikki hyvin ja onni olikin pettämisessä. Taidat pettää itseäsi.

Kun olet surrut tarpeeksi, sinun täytyy vaan päättää että nyt riittää. Ja kohdistat katseen tulevaisuuteen. Et voi jäädä suremaan ja odottaa, että se helpottaa itsekseen.

Hyvä ap, voimia sinulle! Tuska voi olla hirvittävä. Mutta tulet pääsemään yli.

Rakenna jatkossa elämäsi itsesi varaan, älä anna sitä kenenkään käsiin. Nyt kokoa se mitä sinulla on ja tee siitä paras mahdollinen elämä, sinulle ja lapsille. Onnistut kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika näyttää, kuinka meidän käy. Ei ole ollut ruusunpunaiset lasit silmillä, pettämisen ja ajatus muovikuoren ajan vietosta minun kauniissa kodissani on jättäneet särön. Mutta ihmettelen sitä, ettei ko. Nainen tunnu minusta miltään. Paljon vaikeampaa olisi, jos mies olisi heivannut perheemme ja minut jonkin normaalin naisen vuoksi. Tämä tuntuu lähinnä huvittavalta. Vaikkakin pahalta, nainen varmasti ajatteli saaneensa elämänsä saaliin (taloudelliset asiat paremmin kuin hyvin jne). Eikä minusta tunnu hyvältä, että häneen on sattunut miehen kokeilun vuoksi. Mutta uskon myös, ettei hänen elämänsä pitkällisesti tähän kaatunut.

Voi olla, että olen typerys ja mies lähtee uudelleen jonkun toisen matkaan jos menemme niin pitkälle, että yhteinen arki elämäämme palaa. Siitä huolimatta, tiedän että tämä oli minulle parasta koskaan. Aion vielä joskus vuosien kuluttua joka tapauksessa olla parisuhteessa. Nyt kun saan hoidettua omat tunnelukkoni, sillä on mahdollisuus myös onnistua.

Taitaa olla trollolloobaby tuossa kirjailemassa.

T: edellinen

Ehkä teidän pitäisi elää itsenäistä elämää. Ymmärsinkö, että mies on varakas, sen takia et eroa?

Säälittää ihmiset joille ero ottaa noin koville.

"Kunnes kuolema meidät erottaa."

Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa. Matt. 22:30

"Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"  Joh. 11:25,26

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin mieheni koki reilu 4kk sitten jonkinlaisen kolmenkympin identiteettikriisin. Meillä oli ulkoisesti asiat paremmin kuin hyvin, ensimmäsiet vuodet suhteessa oli täynnä rakkautta ja kumppanuutta. Mutta parisuhteessa etäännyimme henkisesti toisistamme viimeisen lapsen syntymän jälkeen täysin. Emme edes viimeisen vuoden aikana kumpikaan halunneet mitään parisuhde-aikaa kahdelleen. Mitä ihmettä olisimme tehneet ihmisen kanssa, joka vain ärsyttää, aiheuttaa vihaa ja turhautuneisuutta. Emme siis puhuneet viimeisen vuoden aikana esim. Omia kuulumisiamme tai mitään muutakaan, kumpaakaan ei toisen asiat kiinnostaneet. Muuten elämämme ja suhde oli turvallista ja vakaata.

Siksipä en ihmettelekään, kun mies hullaantui jostain aivan toisesta maailmasta olevaan kymmenen vuotta nuorempaan instabeibiin. Lähti sata lasissa uuteen suhteeseen nuorikkonsa kanssa. Minä jäin lasten kanssa keräilemään itseäni ja oman itsetuntoni rippeitä. Muutin hienosta, meidän perheen talostamme pois. Pari kuukautta voin todella huonosti. Miehen kanssa kaikki meni kuitenkin hyvin, lasten asioista eikä muustakaan talouteen liittyvistä jutuista ei riidelty. Laittelin miehelle katkeruuksissani viestejä, joissa purin vihaani, katkeruuttani ja ihmettelin mihin muovinpalaseen hän vaihtoi suoraan sanoen aivan kaiken.

Reilu pari kuukautta mies oli huumassaan. Oli kuitenkin pikkuhiljaa alkanut koko ajan ajattelemaan enemmän, ja ymmärtämään ettei ehkä ollut viisas veto heittää kaikkea pois ilman että todella yritimme ja panostimme suhteeseemme sen erkaannuttua. Nyt olemme molemmat tunnustaneet omat virheelliset ja haitalliset toimintamallimme parisuhteessamme. Huomanneet, että kaiken sen vihan alla olikin edelleen rakkaus toista kohtaan, kumpikin vain niin lukossa, ettei halunnut sanoa ota lähelle ja rakasta minua. Pelko, että toinen torjuu tai käyttää myöhemmin aseena vastaan. Minä olen ollut psykologin kanssa juttusilla jo erostamme lähtien, toisaalta miehen pettäminen ja ero oli parasta mitä loppuelämälleni pystyi tapahtumaan. Minä voin vielä korjata lapsuuden traumani ja niistä aiheutuneet lukot, olla parempi ihminen. Myös mies on alkanut käymään nyt juttelemassa. Pariterapiaan menemme yhdessä vielä. Olemme viettäneet kahden keskistä aikaa, rakastuneet uudelleen siihen vanhaan tuttuun. Instabeibi jäi, käsittääkseni häneen sattui vaikkei varmasti tiedä, mikä miehen todellinen motiivi jättämiselle oli. Paluu perheen takaisin rakentamiseen. Ei se minua jotenkin edes kiinnosta. Koko ihminen oli niin absurdi, tosiaan kuin tyhjä palkintopokaali jota mieheni varmasti tukiverkottomien kituvuosien jälkeen innoissaan on ravintola-illallisilla ja kekkereillä esitellyt. Helkkarin hyvä opetus molemmille. Minä tajusin, että jos en muutu parisuhteessa möykyistäni pois, en tule koskaan saavuttamaan tervettä onnellista suhdetta. Mies huomasi, että kuori on kuorta, tyhjä tyhjää ja mitkä ovat todellisia asioita joita arvostaa elämässään. Pahoin pelkäsin, että olen elänyt valheessa lähes 10 vuotta, ja miehen todellisuus olikin instaa ja luksusta. Jatkuu seuraavassa

Miksi sun pitää kuitenkin halventaa toisen naisen arvoa, jos kerta nyt on kaikki hyvin ja onni olikin pettämisessä. Taidat pettää itseäsi.

Minä arvostan isosti instababeja, jotka tekee omalla jutullaan järkevää, suunniteltua ja kannattavaa bisnestä. En arvosta, jos halutaan lähinnä esitellä itseään ja juttujaan, kalliin näköiset asiat ostetaan osamaksulla ja sekaannutaan parisuhteessa oleviin. Mutta täysi syntipukki tässä on todellakin mieheni, pettämisestä en laita mitään vastuuta toisen osapuolen harteille. Mutta moraalisesti, en arvosta pätkääkään tuon kaltaisia naisia iästä tai muusta riippumatta, vaikka syyllinen onkin aina pettäjä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap, voimia sinulle! Tuska voi olla hirvittävä. Mutta tulet pääsemään yli.

Rakenna jatkossa elämäsi itsesi varaan, älä anna sitä kenenkään käsiin. Nyt kokoa se mitä sinulla on ja tee siitä paras mahdollinen elämä, sinulle ja lapsille. Onnistut kyllä.

Kiitos tästä viestistä. Näin on tehtävä. Ja ei, en enää ikinä rakenna onneani toisen ihmisen varaan. Koskaan en enää anna kenenkään ihmisen kohdella minua tai lapsiani niin huonosti mitä ex teki. En suostu alistumaan ja miellyttämään saamatta siitä mitään itselleni takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Aika näyttää, kuinka meidän käy. Ei ole ollut ruusunpunaiset lasit silmillä, pettämisen ja ajatus muovikuoren ajan vietosta minun kauniissa kodissani on jättäneet särön. Mutta ihmettelen sitä, ettei ko. Nainen tunnu minusta miltään. Paljon vaikeampaa olisi, jos mies olisi heivannut perheemme ja minut jonkin normaalin naisen vuoksi. Tämä tuntuu lähinnä huvittavalta. Vaikkakin pahalta, nainen varmasti ajatteli saaneensa elämänsä saaliin (taloudelliset asiat paremmin kuin hyvin jne). Eikä minusta tunnu hyvältä, että häneen on sattunut miehen kokeilun vuoksi. Mutta uskon myös, ettei hänen elämänsä pitkällisesti tähän kaatunut.

Voi olla, että olen typerys ja mies lähtee uudelleen jonkun toisen matkaan jos menemme niin pitkälle, että yhteinen arki elämäämme palaa. Siitä huolimatta, tiedän että tämä oli minulle parasta koskaan. Aion vielä joskus vuosien kuluttua joka tapauksessa olla parisuhteessa. Nyt kun saan hoidettua omat tunnelukkoni, sillä on mahdollisuus myös onnistua.

T: edellinen

Kuulostaa kyllä, että olet aika pahantahtoinen ihminen.

Ap:lle haluan sanoa, että parin kuukauden päästä helpottaa. Niin kävi minullekin, vaikka alkuun olin aivan henkisesti hajalla. Työt piti järjissään, kun sai muuta ajateltavaa edes hetkeksi. Nyt on optimaalinen vuoden aikakin, päivä pidentynyt ja valoa alkaa tulvia. Kevät koittaa, myös sinä tulet huomaamaan, että päiväsi ja mielesi valoistuvat ja on aika sinun henkilökohtaisen uuden kasvun.

- Se, joka palannut pettämisen ja eron jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika näyttää, kuinka meidän käy. Ei ole ollut ruusunpunaiset lasit silmillä, pettämisen ja ajatus muovikuoren ajan vietosta minun kauniissa kodissani on jättäneet särön. Mutta ihmettelen sitä, ettei ko. Nainen tunnu minusta miltään. Paljon vaikeampaa olisi, jos mies olisi heivannut perheemme ja minut jonkin normaalin naisen vuoksi. Tämä tuntuu lähinnä huvittavalta. Vaikkakin pahalta, nainen varmasti ajatteli saaneensa elämänsä saaliin (taloudelliset asiat paremmin kuin hyvin jne). Eikä minusta tunnu hyvältä, että häneen on sattunut miehen kokeilun vuoksi. Mutta uskon myös, ettei hänen elämänsä pitkällisesti tähän kaatunut.

Voi olla, että olen typerys ja mies lähtee uudelleen jonkun toisen matkaan jos menemme niin pitkälle, että yhteinen arki elämäämme palaa. Siitä huolimatta, tiedän että tämä oli minulle parasta koskaan. Aion vielä joskus vuosien kuluttua joka tapauksessa olla parisuhteessa. Nyt kun saan hoidettua omat tunnelukkoni, sillä on mahdollisuus myös onnistua.

T: edellinen

Kuulostaa kyllä, että olet aika pahantahtoinen ihminen.

Kuulostaa wt:ä.