Lue keskustelun säännöt.
Koska tuska avioeron vuoksi loppuu?
11.03.2023 |
Sattuu aina vaan. Vaikka ero ainoa oikea ratkaisu. Suren lasten vuoksi. Valtavan iso huoli tulevaisuudesta, lähinnä lasten.
Edelleen satuttaa ajatus siitä että miehellä jo uusi. Minä olen yksin. En edes halua ketään.
Sattuu, se etten saa jakaa arkea lasteni kanssa kokoaikaisesti, vain puolittain.
En halua mitään vapautta. Haluan elää mun lasten kanssa.
Tämä on ihan hirveetä.
Tehkää ajoissa töitä liittojenne eteen! Ette todellakaan halua kokea tätä tuskaa!
Kommentit (59)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on tietysti molempien vanhempien vastuulla, että sitä pitää ajatella heidän lähtökohdistaan, sillä eihän sen miehen uusi perhekuvio tarvitse olla ongelma, pitää vain osata sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen ja kyetä joustamaan.
Aika auttaa ja se, että ei tukahduta niitä tunteita mitä käy läpi.
Itse olen eronnut ja alkuun oli tosi vaikeaa. Saatoin purskahtaa itkuun melkein missä vaan. Mutta pikkuhiljaa niitä päiviä oli vähemmän ja nyt vuosikymmen myöhemmin ei oikeastaan tunnu juuri miltään. Joskus on ikävä ylipäätään sitä elämänvaihetta ja sitä, että ex-mies todella osasi pukeutua. Ja entistä anoppia, oli oikein ihana ihminen, mutta ex-puolisoa henkilönä ei niinkään.
Sinäkin pääset tästä yli.
Ap, menit naimisiin, koska uskoit liiton kestävän.
Ei kannata mennä naimisiin, jos ei usko rakkauden kestävän edes alttarilla.
Meillä jokaisella on omannäköinen elämä. Tuska ja menetys kuuluvat elämään.
Mitä enemmän menettää, sen enemmän sattuu. Sinull on ollut paljon elämässä, ole onnellinen siitä.
Minä erosin neljä vuotta sitten 20 vuoden avioliitosta. En olisi halunnut eroa, joten sen hyväksyminen ja entisestä elämästä luopuminen on ollut vaikeaa. Nyt neljän vuoden jälkeen alan tuntea helpotusta ja kokea etten enää ole tässä uudessa elämässäni väärässä paikassa.
Kipu ja suru aaltoilee ja sen intensiteetti onneksi vaihtelee. Jossain vaiheessa aloin huomata, kuinka kipu alkoi lientyä. Olo on alkanut tuntua paljon paremmalta, tekee mieli tehdä asioita ja harrastaa.
Kyllä se vielä helpottaa sinullakin. Pidä hyvää huolta itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan jo lasten takia kannattaa yrittää päästä asiasta yli ja alkaa rakentamaan onnellista elämää.
Ymmärrän hyvin että haluaisit olla lasten kanssa koko ajan. Mutta lapset tarvii myös isän ja miehen mallin elämään. Ja tärkeetä että pitävät yhteyttä miehen sukulaisiin. Heillä on siihen oikeus. Mikä sinua kiinnostaisi, voisitko alkaa opiskella tai harrastaa? Onko sinulla ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tammikuussa tuli vuosi virallisesta erosta. Huomasin miten sillä viikolla ahdisti erityisesti. Sen jälkeen on helpottanut.
Kevät tulee ja se auttaa myös.
Aikuinen lapsi pitää isäänsä yhteyttä, joten joku säie siihen suuntaan on aina olemassa.
En kaipaa uutta suhdetta. Rakkaus exään on jotenkin vielä olemassa, vaikka näenkin selkeästi mikä oli vikana.
Olen antanut anteeksi molemmille ja hyväksynyt asiat kuin ne ovat.
Isän luona lapsilla ei ole hyvä olla. Siellä paljon asioita jotka tosi pielessä. Tämä lisää omaa ahdistustani paljon. Viikko-viikko hässäkkä on yhtä säätämistä, varsinkin kun mies ei ole ikinä aiemmin osallistunut arjen pyöritykseen mitenkään. Eli minä huolehdin edelleen asioista vaikka lapset fyysisesti isällä. Helpompi olisi, että tapaisivat isää mutta viikko-viikosta luovuttaisiin. En ymmärrä miksi siitä nyt pitää kiinni, kun ei ne lapset ole koskaan ennenkään kiinnostaneet, eikä niiden asiat kiinnosta edelleenkään.
On kuitenkin todella tärkeää että suhde isään säilyisi ja toivottavasti paranisi! Samoin suhde isänpuolen sukulaisiin. Näidenkin kanssa tapaamiset minä olen edelleen hoitanut, esim. Mummolaviikonlopun vieton jne.
Olisi helpompi olla, jos isä olisi edes vähän kartalla lasten asioista. Ei sillä ole kun yhden lapsensa wilmatunnukset. Ei harrastussovelluksia, ei kiinnostusta kuskata sinne. Päin vastoin vaan valittaa miten harrastukset maksaa liikaa ja manipuloi lapsia lopettamaan. Vaikkei edes maksa niitä itse. Minusta harrastaminen taas on todella tärkeää, pitää pois pahanteosta ja joukkuelajista saa paljon tärkeitä eväitä elämään!
Isä saattaa antaa aivan kohtuuttomia rangaistuksia ja kieltää esim. Harjoituksiin osallistumisen jostain ihan mitättömästä syystä. Minä sitten olen järjestänyt kuskausringin kanssa kuskaukset ja sitten yhtäkkiä lapsi ei saakkaan osallistua. Kuskailen sitten toisten lapsia...
Jne jne... ymmärtänette, että tämmöinen lisää todella huolta ja murhetta lapsien asioista. Lapset pingottaa isän luona ettei isä hermostu ja sitten minun luona päästelevät kaiken paineen ulos. Ja voi että meillä on mukavaa.
Tuska erosta on isoin siksi että lasten elämä meni rikki. Ydinperhe hajosi. Ja siksi että menetin puolet heidän elämästä.
Ei niinkään siksi, että ero tuli puolisosta. Alkuun sekin sattui, mutta nyt olen ymmärtänyt suhteen olleen todella sairas. Mutta, edelleen se sattuu että minut vaihdettiin toiseen, jo meidän liittomme aikana. Vaikka toisaalta tekisi mieli tälle uudelle osoittaa osanotto, kyllä totuus hänellekkin valkenee. Varsinkin jos erehtyvät uusperheen laittamaan pystyyn.
Ja tuska kodista lähtemisestä sattuu. Se että mies sai sinne jäädä. Itsestä tuntuu etten enää ikinä halua sinne jalallani astua, sattuu liikaa.
Kaikki uusi ja pelottava on pelottavaa. Vaikka tässä matkan varrella moni alkuun pelottanut asia on kuitenkin järjestynyt kuin itsestään.
Mies on kaiken tämän lisäksi hyvin hankala. Hankaloittaa ihan kaikkia asioita. Kaikesta pitää vääntää ja taistella, tai luovuttaa. Minun vaihtoehtoni taitaa olla joko hommata asianajaja tai luovuttaa kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä helpotti vasta sitten kun löytyi uus nainen, joka osasi näyttää rakkautta niin etten ollut edes tiennyt että semmoista voi olla ja etten olekaan surkea mies parisuhteessa, että oonkin oikeesti hyvä seksissä ja että oikeesti oonkin fiksu ja rauhallinen.
- Pekka Mulqvist, Lukihäiriyden ammattilainen, tasa-arvon kannattaja, puolueisiin kuulumaton.
Minua ei millään tasolla kiinnosta uusi parisuhde. En todellakaan jaksa sitä kaikkea tutustumista ja säätöä. En halua ottaa sitä riskiä, että uusi kumppani paljastuisikin vuosien päästä idiootiksi. Niinkun ex kanssa kävi.
Mutta pelkään että katkeroidun kun joudun sivusta seuraamaan ex uutta onnea. Onnea mikä tapahtuu minun vanhassa kodissa. Itseni asuessa vuokraluukussa.
Olen tehnyt niin paljon vääriä valintoja!!
Onneksi lapset jo isoja, eikä tässä kovin montaa vuotta tarvitse olla ex kanssa tekemisissä lasten asioissa. Niissäkin vain pakolliset.
Pelkään, että lapsia maniouloimalla ja lahjomalla saa heidät puolelleen ja pian minä olen aivan täysin totaalisen yksin.
Pelkään että saa lapset puheillaan ja teoillaan lopettamaan harrastamisen, ja sitten ne notkuu kylillä ja hölmöilee kaikki illat.
Pelkään että haukkumisella ja arvistelullaan pilaa lasten viimeisetkin itsetunnon rippeet.
Pelkään sitä, että mun rahat ei riitä niihin lasten harrastuksiin jatkossa.
Ex puhuu kaikille miten minä olen se joka on pilannut lapset ja kasvattanut heidät huonosti. Vertaa minua kaverinsa alkoholisti vaimoon ja lapsiamme heidän ongelmanuoreen. Täysin järjetöntä. Helppo arvostella kun itse ei ole ollut paikalla. Ja kyse huonoista koenumeroista. Se on ainoa asia millä merkitystä. Olen pilannut lasten elämän koulumenestyksen ja tulevaisuuden kun en vaadi enemmän.
Mut on ajettu ja kokoajan entisestään ajetaan niin loppuun tässä hommassa. Pelkkää kuraa ja arvostelua. Ja ne, jotka kuulee vain miehen puheita vielä uskoo ne. Ne joilla ei ole mitään hajua meidän oikeasta arjesta missä minä aina yksin lasten kanssa, yksin hoitanut kaiken!!!!
Ei ole kuulkaa kiva olla väärin perustein haukuttu ja morkattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei millään tasolla kiinnosta uusi parisuhde. En todellakaan jaksa sitä kaikkea tutustumista ja säätöä. En halua ottaa sitä riskiä, että uusi kumppani paljastuisikin vuosien päästä idiootiksi. Niinkun ex kanssa kävi.
Mutta pelkään että katkeroidun kun joudun sivusta seuraamaan ex uutta onnea. Onnea mikä tapahtuu minun vanhassa kodissa. Itseni asuessa vuokraluukussa.
Olen tehnyt niin paljon vääriä valintoja!!
Onneksi lapset jo isoja, eikä tässä kovin montaa vuotta tarvitse olla ex kanssa tekemisissä lasten asioissa. Niissäkin vain pakolliset.
Pelkään, että lapsia maniouloimalla ja lahjomalla saa heidät puolelleen ja pian minä olen aivan täysin totaalisen yksin.
Pelkään että saa lapset puheillaan ja teoillaan lopettamaan harrastamisen, ja sitten ne notkuu kylillä ja hölmöilee kaikki illat.
Pelkään että haukkumisella ja arvistelullaan pilaa lasten viimeisetkin itsetunnon rippeet.
Pelkään sitä, että mun rahat ei riitä niihin lasten harrastuksiin jatkossa.
Ex puhuu kaikille miten minä olen se joka on pilannut lapset ja kasvattanut heidät huonosti. Vertaa minua kaverinsa alkoholisti vaimoon ja lapsiamme heidän ongelmanuoreen. Täysin järjetöntä. Helppo arvostella kun itse ei ole ollut paikalla. Ja kyse huonoista koenumeroista. Se on ainoa asia millä merkitystä. Olen pilannut lasten elämän koulumenestyksen ja tulevaisuuden kun en vaadi enemmän.
Mut on ajettu ja kokoajan entisestään ajetaan niin loppuun tässä hommassa. Pelkkää kuraa ja arvostelua. Ja ne, jotka kuulee vain miehen puheita vielä uskoo ne. Ne joilla ei ole mitään hajua meidän oikeasta arjesta missä minä aina yksin lasten kanssa, yksin hoitanut kaiken!!!!
Ei ole kuulkaa kiva olla väärin perustein haukuttu ja morkattu.
Kannattaa hakeutua vaikka kirkon perheneuvontaan terapiaan. Saatat noilla peloillasi aiheuttaa lapsille vahinkoa.
Peitän kyllä pelkoni lapsilta. En minä niitä heidän niskaan kaada. Mutta, terapia ei muuten olisi ollenkaan huono ajatus. Pääsisi puhumaan ja purkamaan ajatuksiaan. Ehkä peikot pienenisi??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset varmaan tapaa isäänsä miten sovitaan.
Tuska loppuu, muistele ikäviä asioita.
Sulla on lapset, varmaan työ jne. Elämä menee eteenpäin.
Ap (ja muut vastaavankaltaisessa tilanteessa) jaksamisia!
Kannattaa tosiaan hakeutua keskustelemaan vaikka juuri ehdotettuun kirkon perheneuvontaan. Helpottaa sun oloa, kun asiat jäsentyvät.
Älä Tinderiä missään nimessä. Siellä suurin osa haluaa seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Isän luona lapsilla ei ole hyvä olla. Siellä paljon asioita jotka tosi pielessä. Tämä lisää omaa ahdistustani paljon. Viikko-viikko hässäkkä on yhtä säätämistä, varsinkin kun mies ei ole ikinä aiemmin osallistunut arjen pyöritykseen mitenkään. Eli minä huolehdin edelleen asioista vaikka lapset fyysisesti isällä. Helpompi olisi, että tapaisivat isää mutta viikko-viikosta luovuttaisiin. En ymmärrä miksi siitä nyt pitää kiinni, kun ei ne lapset ole koskaan ennenkään kiinnostaneet, eikä niiden asiat kiinnosta edelleenkään.
On kuitenkin todella tärkeää että suhde isään säilyisi ja toivottavasti paranisi! Samoin suhde isänpuolen sukulaisiin. Näidenkin kanssa tapaamiset minä olen edelleen hoitanut, esim. Mummolaviikonlopun vieton jne.Olisi helpompi olla, jos isä olisi edes vähän kartalla lasten asioista. Ei sillä ole kun yhden lapsensa wilmatunnukset. Ei harrastussovelluksia, ei kiinnostusta kuskata sinne. Päin vastoin vaan valittaa miten harrastukset maksaa liikaa ja manipuloi lapsia lopettamaan. Vaikkei edes maksa niitä itse. Minusta harrastaminen taas on todella tärkeää, pitää pois pahanteosta ja joukkuelajista saa paljon tärkeitä eväitä elämään!
Isä saattaa antaa aivan kohtuuttomia rangaistuksia ja kieltää esim. Harjoituksiin osallistumisen jostain ihan mitättömästä syystä. Minä sitten olen järjestänyt kuskausringin kanssa kuskaukset ja sitten yhtäkkiä lapsi ei saakkaan osallistua. Kuskailen sitten toisten lapsia...
Jne jne... ymmärtänette, että tämmöinen lisää todella huolta ja murhetta lapsien asioista. Lapset pingottaa isän luona ettei isä hermostu ja sitten minun luona päästelevät kaiken paineen ulos. Ja voi että meillä on mukavaa.Tuska erosta on isoin siksi että lasten elämä meni rikki. Ydinperhe hajosi. Ja siksi että menetin puolet heidän elämästä.
Ei niinkään siksi, että ero tuli puolisosta. Alkuun sekin sattui, mutta nyt olen ymmärtänyt suhteen olleen todella sairas. Mutta, edelleen se sattuu että minut vaihdettiin toiseen, jo meidän liittomme aikana. Vaikka toisaalta tekisi mieli tälle uudelle osoittaa osanotto, kyllä totuus hänellekkin valkenee. Varsinkin jos erehtyvät uusperheen laittamaan pystyyn.Ja tuska kodista lähtemisestä sattuu. Se että mies sai sinne jäädä. Itsestä tuntuu etten enää ikinä halua sinne jalallani astua, sattuu liikaa.
Kaikki uusi ja pelottava on pelottavaa. Vaikka tässä matkan varrella moni alkuun pelottanut asia on kuitenkin järjestynyt kuin itsestään.
Mies on kaiken tämän lisäksi hyvin hankala. Hankaloittaa ihan kaikkia asioita. Kaikesta pitää vääntää ja taistella, tai luovuttaa. Minun vaihtoehtoni taitaa olla joko hommata asianajaja tai luovuttaa kaikessa.
Sähän teit palveluksen lapsillesi, et hajottanut mitään. Perheenne oli jo rikki. Nyt uutta rakentamaan, hitaasti mutta varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei millään tasolla kiinnosta uusi parisuhde. En todellakaan jaksa sitä kaikkea tutustumista ja säätöä. En halua ottaa sitä riskiä, että uusi kumppani paljastuisikin vuosien päästä idiootiksi. Niinkun ex kanssa kävi.
Mutta pelkään että katkeroidun kun joudun sivusta seuraamaan ex uutta onnea. Onnea mikä tapahtuu minun vanhassa kodissa. Itseni asuessa vuokraluukussa.
Olen tehnyt niin paljon vääriä valintoja!!
Onneksi lapset jo isoja, eikä tässä kovin montaa vuotta tarvitse olla ex kanssa tekemisissä lasten asioissa. Niissäkin vain pakolliset.
Pelkään, että lapsia maniouloimalla ja lahjomalla saa heidät puolelleen ja pian minä olen aivan täysin totaalisen yksin.
Pelkään että saa lapset puheillaan ja teoillaan lopettamaan harrastamisen, ja sitten ne notkuu kylillä ja hölmöilee kaikki illat.
Pelkään että haukkumisella ja arvistelullaan pilaa lasten viimeisetkin itsetunnon rippeet.
Pelkään sitä, että mun rahat ei riitä niihin lasten harrastuksiin jatkossa.
Ex puhuu kaikille miten minä olen se joka on pilannut lapset ja kasvattanut heidät huonosti. Vertaa minua kaverinsa alkoholisti vaimoon ja lapsiamme heidän ongelmanuoreen. Täysin järjetöntä. Helppo arvostella kun itse ei ole ollut paikalla. Ja kyse huonoista koenumeroista. Se on ainoa asia millä merkitystä. Olen pilannut lasten elämän koulumenestyksen ja tulevaisuuden kun en vaadi enemmän.
Mut on ajettu ja kokoajan entisestään ajetaan niin loppuun tässä hommassa. Pelkkää kuraa ja arvostelua. Ja ne, jotka kuulee vain miehen puheita vielä uskoo ne. Ne joilla ei ole mitään hajua meidän oikeasta arjesta missä minä aina yksin lasten kanssa, yksin hoitanut kaiken!!!!
Ei ole kuulkaa kiva olla väärin perustein haukuttu ja morkattu.
Exällä on nyt onni ylimmillään, mutta kyllä se siitä arjeksi muuttuu. Ei tuollaista ihmistä kukaan kestä pidemmän päälle.
Olet tehnyt teillä kaiken työn, kun hän on korjannut sen hedelmät. Itsekäs 🐷 mieheksi. Tietenkin hän syyttää sinua, kun ei myönnä omia vikojaan ja nyt pitäsi ottaa vastuuta. Häneen uskovat menkööt menojaan miehen kanssa.
Sinulla on nyt oma koti, jossa voit elää kuten tahdot. Ota siitä hyöty irti.
Eroan kyllä heti kun liittoni menee siihen, että joutuu tekemään sen eteen työtä. Nyt meidän on helppo ja hyvä olla yhdessä. Mitä järkeä on liitossa joka on murhetta päivästä toiseen?