Oletteko huomanneet että jos ihminen sairastuu niin yhteiskunta on lähinnä huolissaan työkyvyn menetyksestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

demarien vaalimainoksessakin oli unohdettu ikä ihmiset , eli ei boomerit . Vain koulutusta ja nuorien mielenterveyspalvelut ja turva .Tällänen vaikutelma tuli itselleni.

No voi hyvä luoja, nuorten mielenterveyspalvelut ovat olleet kriisissä nyt ties montako vuotta putkeen, totta helvetissä niiden tulisi olla poliitikkojen ykkösaihe!

Eivät ne palvelut mitään hyödytä muuta nuori käyttää niitä hyväkseen olla tekemättä yhtään mitään kun silitellään päästä ja lässytellään kunhan rahaa tulee seinästä sen nuoren huveihin ja nuori nauraa vain paskaista nauruaan koko yhteiskunnalle. 

Kyllä ne osaavat käyttää yhteiskuntaa hyväkseen tekeytymällä muka sairaaksi jottei tarvitsisi tehdä yhtään mitään. Nauraa ne vain vedellessä aamulla peittoa korvilleen että menkööt vanhukset raatamaan paska töihin elättääkseen meidät. Kusettamisen ne osaavat heti. 

Narsisteja ja psykopaatteja sekä rikollisia hoidetaan aina ensimmäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnalle ei ole muulla väliä. Joko olet kustannus tai tuotto.

Nyt vasta tajusit? Näin on ollut aina.

...

Vierailija kirjoitti:

Tottakai valtio on huolissaan muututko tuottavasta henkilöstä rasittavaksi kuluksi. 

Ei päde kaikkien "kansalaisten" kohdalla.

Joo, itsellä oli nuorempana masennusta, ja terapiaan ei päässyt sitten kirveelläkään, vaikka monia lääkkeitä kokeiltiin eikä apua oikein tullut ,sivuvaikutuksia senkin edestä. Mutta kun sitten meni masennus niin pahaan jamaan, että työkyky oli oikeasti uhattuna, ja psykiatri otti jo esille eläkkeen yhtenä vaihtoehtona, niin kas kummaa, johan järjestyi yhteiskunnan tukema terapiakin!

Olihan se mielenkiintoista huomata, että ei tämä ole sellainen välittämisyhteiskunta kuin joskus puhutaan, että ihan vaan humaaneista arvoista lähtien pidetään huolta ja hoidetaan, "luodaan hyvinvointia" kuten juhlapuheissa sanotaan, vaan oikeasti kyse on vain siitä, että koneiston yksi osa uhkaa mennä rikki ja se uhkaa lopettaa tuottamasta tuloja ja päinvastoin alkaa aiheuttaa menoja, joten nyt on hätä korjata se.

...

Ihminen on numero kapitalistisessa yhteiskunnassa.

Juopot ja tupakoitsijat ansaitsevat parhainta hoitoa kun he maksavat eläesään, sen ajan kun elävät niin kaikkein eniten veroja eikä jää tänne liian pitkäksi aikaa nostelemaan eläkkeitä ja rasittamaan kalliisiin hoitolaitoksiin pyöriteltäviksi liian terveellisen kalleimmaksi tulevan pitkän elämän sisseinä joita jo omaisetkin vihaavat kun eivät meinaa lähteä ollenkaan. 

Ne eivät kerää mitään säästöjä ja omaisuutta kenellekkään vaan tuhlaavat ihan kaikki valtiolle eikä ehdi nostelemaan kauaa eläkettä. Kuinka kalliiksi tulee joku veroja kaikkein vähiten maksava joka nostelee eläkettä 40 vuotta ja jos on vielä näitä jätti eläkkeen saajia. Eivät ne yhteiskuntaa hyödytä ollenkaan. 

Itse laitoin kelan psykoterapiahakemukseen erikseen että haluan säilyttää työkykyni. Pääsin terapiaan.

Työttömän kannattaa laittaa että haluaa palata työelämään.

"Kyllä me susta vielä työkuntoinen saadaan!".  Entäs muu "henkinen kunto"??

Eipä 90-luvulla ollut mikään ongelma päästää terveitä ihmisiä 55-vuotiaina eläkkeelle.

Ainakin tätini oli todella tyytyväinen kun terveenä pääsi pois työelämästä.

Ei hyvää päivää minkälainen ylimielinen kusipää olet. Ahdistaa kun tietää että jakaa yhteiskunnan tommosten fasistien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, itsellä oli nuorempana masennusta, ja terapiaan ei päässyt sitten kirveelläkään, vaikka monia lääkkeitä kokeiltiin eikä apua oikein tullut ,sivuvaikutuksia senkin edestä. Mutta kun sitten meni masennus niin pahaan jamaan, että työkyky oli oikeasti uhattuna, ja psykiatri otti jo esille eläkkeen yhtenä vaihtoehtona, niin kas kummaa, johan järjestyi yhteiskunnan tukema terapiakin!

Olihan se mielenkiintoista huomata, että ei tämä ole sellainen välittämisyhteiskunta kuin joskus puhutaan, että ihan vaan humaaneista arvoista lähtien pidetään huolta ja hoidetaan, "luodaan hyvinvointia" kuten juhlapuheissa sanotaan, vaan oikeasti kyse on vain siitä, että koneiston yksi osa uhkaa mennä rikki ja se uhkaa lopettaa tuottamasta tuloja ja päinvastoin alkaa aiheuttaa menoja, joten nyt on hätä korjata se.

Kaikilla on ollut nuorena masennusta ja se kuuluu nuoruuteen kun ei ole elämänkokemusta. Minulle auttoi masennukseen raskas työ, ihan siivoustyö ja se työ yhteisö missä oli elämää nähneitä vanhempia naisia ohjaamassa kädestä pitäen jotka ottivat nuoren suojelukseensa. Masennukseni johtui kotioloista kun ei vanhemmilla ollut aikaa ja sitten piti hakea sellaista turvaa ja ohjausta muualta. 

Elikä nuoren masennus johtuu siitä kun sillä ei ole älykkäiden aikuisten ihmisten tukea. Kukaan ei neuvo eikä osaa viisaasti ohjata. Valitsin lääkkeeksi fyysisen työn sen sijaan että olisin kemikaaleja alkanut hankkimaan. 

Tuolta voitte katsoa ikävuoden mukaan, missä iässä olette yhteiskunnan kannalta nettosaajia tai nettomaksajia. Näyttää menevän 40-50 ikävuoden väliin ennen kuin ihminen alkaa edes ns. tuottaa yhteiskunnalle. Ja aika lyhyen ajan pysyy tuottavana.

Vierailija kirjoitti:

Tuolta voitte katsoa ikävuoden mukaan, missä iässä olette yhteiskunnan kannalta nettosaajia tai nettomaksajia. Näyttää menevän 40-50 ikävuoden väliin ennen kuin ihminen alkaa edes ns. tuottaa yhteiskunnalle. Ja aika lyhyen ajan pysyy tuottavana.

Sori, se linkki jäi pois

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/18/katso-mita-maksat-yhteiskunnal…

Saksa loi ensimmäisenä maana eläkejärjestelmän Otto von Bismarckin johdolla. Tuolloin eläkeikä oli 70-vuptta, ja hyvin harva eli tuohon aikaan tuon ikäiseksi tai vanhemmaksi. Eiköhän tuo ajattelutapa ole valloilla tänääkin. Olet arvokas ihmisenä vain,jos tuotat. Tup ei koske vain sairaita,vaan myös työttömiä. Olet hylkiö yhteiskunnassa,jos et ole tuottava.

Asiallinen havainto.

Olen TE-toimiston listoilla työttömänä työnhakijana, vaikka siellä ja terveydenhuollossa ollaan sitä mieltä että olen työkyvytön. Hoitoa kuitenkin pantataan, vaikka puhutaan kokoajan työkykyiseksi kuntouttamisesta. Eli käytännössä sairaan yrittävät pakottaa työelämään. Eläkkeestä tai edes pidemmästä sairauslomasta turha edes haaveilla.

Mistä muusta sen "yhteiskunnan" sinun mielestäsi pitäisi olla huolissaan? Mitä iloa sinulle olisi, jos valtiolla olisi ministeriön verran itkuiikkoja ja -eukkoja, jotka alkaisivat ulvoa kovaan ääneen välittömästi kun saisivat tiedon sairaslomapäätöksestä?

Kaikista järkevintä yhteiskunnalle on keskittyä saamaan sinut jaloillesi, jotta voit huolehtia itsestäsi ja perheestäsi, sen sijaan että muut huolehtivat teistä.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on numero kapitalistisessa yhteiskunnassa.

Mikä hän sitten on täällä suomalaisessa hyvinvointivaltiossa?