Alle vuosi häistä ja huomaan olevani naimisissa puolison kanssa joka ei osaa puhua
En itsekään ole parhain avoin kommunikoija mutta vaimo vielä vähemmän. Isoista asioista kommunikoidaan ja kyselen kuulumisia ja sanon vaimolle rakastavani mutta en saa takaisin samaa. Kyselin aiheesta keskusteleeko siskonsa ja parhaimpien ystäviensä kanssa mutta lähipiiri sanoi ei. Vaimo ei ole sanallakaan sanonut mitään meistä eikä suhteestamme ja on 'mykkä'. Lähipiirin kysyessä esimerkiksi jotain minusta vaimo vaihtaa aihetta tai mumisee jotain epämääräistä. Olemme yhdessä sopineet, että emme jaa mitään henkilökohtaisia asioita ulkopuolisille, mutta on outoa ettei vaimo voi sanoa meillä menevän hyvin tai muuta vastaavaa. Siskoni otti minuun yhteyttä ja kertoi huolestuneensa, kun vaimoni ei ollut vastannut mitään siskon kysyessä kuulumisia heidän ollessaan yhteisessä illanvietossa. Minusta tämä on todella outoa käytöstä ja vaimo ei vaikuta suuttuneelta eikä vihaiselta, mutta aistin etäisyyden. Mikä neuvoksi?
Kommentit (44)
Minkä ikäisiä olette? Onko eka avioliitto molemmille? Tulee vaikutelma, että ette tunteneet toisianne kovin hyvin ennen avioliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Miten sait tietää, että se haluaa kanssasi naimisiin? Kirjoittiko kirjeen vai käyttikö kenties morsetusta?
Vitsit nyt niikseen, mutta seurustelun aikana keskustelimme arvoistamme, suunnitelmista ja avioliitto nousi vahvasti esiin. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vaimollasi Aspergerin oireyhtymä? Mulla on, ja olen tosi huono puhumaan ihmissuhteista. Mua ei kiinnosta muiden suhteet eikä kiinnosta puhua omasta suhteestani muille.
Olin kirjoittamassa samaa. Olen samanlainen kuin AP:n puoliso ja oma puolisoni kokee tämän ja raivokohtaukseni henkiseksi väkivallaksi (olen mies)
Raivokohtaukset ovat henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Onko eka avioliitto molemmille? Tulee vaikutelma, että ette tunteneet toisianne kovin hyvin ennen avioliittoa.
Olen todella huolissani vaimosta, enkä missään kohtaa ole pakottamassa puhumaan. Ensimmäinen avioliitto kummallekin, vaimo on 34v ja minä 36v. Tutustuimme toisiimme ennen avioliitto ja kihlautumista. ap
Vierailija kirjoitti:
Mä en lakkaa ikinä hämmästelemästä näitä ihmisiä jotka päätyvät naimisiin asti tutustumatta kumppaniinsa. Ihan kuin järjestetty avioliitto, jonka on järjestänyt itse.
Emme ole sitoutuneet toisiimme pikaisesti. ap
Vierailija kirjoitti:
Sitä varmaan kaduttaa että meni naimisiin, tai sit sillä on uusi rakkaus? No, ei välttämättä, mutta kysy suoraan, mikä mättää. Jokuhan tuossa nyt on. Ei ole normaalia tuollainen. Jos ei kommunikaatio onnistu kahdestaan, menkää pariterapeutille.
Vaimo ei seurusteluaikanakaan ollut puheliain tyyppi, mutta tällainen tunnemykkyys ja puhumattomuus on aivan uutta. Viimeksi, kun kysyin niin halusi naimisiin ja on onnellinen kanssani, mutta en vain pääse yli etäisyyden tunteesta minkä vaimon lähellä saan. Meillä on jotenkin erilaiset tavat rakastaa toisiamme, mitä on vaikea selittää palstalla. Enkä minäkään ole mikään sanaseppo. ap
Vierailija kirjoitti:
Puhukaa puhukaa ja puhukaa
Onko tämä ihan oikeasti hyvä neuvo ihmiselle joka valittaa että puoliso ei puhu? Sama kun sanoisi köyhälle perheelle: ostakaa, ostakaa, ostakaa. Anorektikon perheelle: syökää, syökää, syökää. Jne. Tämmöinen neuvo on ihan yhtä tyhjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vielä toinen vuosi ja huomaat olevasi sinkku, jolle kelpaa ensimmäinen vastaantuleva mies.
En ole eroamassa, rakastan vaimoani ja olen heteromies. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhukaa puhukaa ja puhukaa
Onko tämä ihan oikeasti hyvä neuvo ihmiselle joka valittaa että puoliso ei puhu? Sama kun sanoisi köyhälle perheelle: ostakaa, ostakaa, ostakaa. Anorektikon perheelle: syökää, syökää, syökää. Jne. Tämmöinen neuvo on ihan yhtä tyhjän kanssa.
Ei kai mut olisi hyvä avata sanainen arkkunsa jollain tapaa - ei väkisin eikä pakottamalla vaan rauhallisessa tilassa.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ne ei osaa puhua!
Puhumattomuus ei ole sukupuolisidonnaista. ap
Olette sopineet, ettette jaa mitään henkilökohtaista ulkopuolisille? Tämä pisti silmään. Voisiko olla, että hän kokee joutuvansa koko ajan varomaan sanomisiaan, ja siksi kokee helpommaksi olla sanomatta yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Olette sopineet, ettette jaa mitään henkilökohtaista ulkopuolisille? Tämä pisti silmään. Voisiko olla, että hän kokee joutuvansa koko ajan varomaan sanomisiaan, ja siksi kokee helpommaksi olla sanomatta yhtään mitään?
Kyllä. Olemme sopineet yhdessä tuumin ettemme jaa ulkopuolisille terveysasioita, lapsikeskustelua ynnä muuta. Ei meistä kumpikaan joudu varomaan sanomisiamme. ap
Vierailija kirjoitti:
Olette sopineet, ettette jaa mitään henkilökohtaista ulkopuolisille? Tämä pisti silmään. Voisiko olla, että hän kokee joutuvansa koko ajan varomaan sanomisiaan, ja siksi kokee helpommaksi olla sanomatta yhtään mitään?
Samaa mietiskelin itsekin. Vastaa kuulumiskysymyksiin välttelevästi ja kierrellen, koska kokee ettei voi sanoa mitään puolisoon liittyvää (ja hirveän moni kuuluminenhan tavalla tai toisella liittyy puolisoon!), ja ehkä kokee myös että "en nyt ole ihan varma saanko kertoa asiaa x" kuulostaisi tässä yhteydessä liian oudolta (vaikka olisikin ihan asiallinen vastaus vaikkapa työasioista kysyttäessä).
Kuulostaa ahdistavalta, ettei saa puhua asioista muille kuin puolisolle. Miten mahdoitte tulla tähän päätökseen? Meinaan vaan, että jos olet vahvasti tuonut sen esiin omana mielipiteenäsi, ja hän on lähinnä suostunut siihen. Niin hän ei välttämättä ole oikeasti sisäistänyt mitä sillä tavoitellaan. Minä en ainakaan nyt saa kiinni siitä, missä niiden asioiden rajat menee, ja millä perusteella. Mahdollisesti myös se silloin tuntuu hänestä kontolloivalta, ilman että hän osaa pukea sitä itselleen sanoiksi sillä tavalla.
Oletteko te esim uskonnollisia, että avioliitto on noussut noin vahvasti esille ihmisillä, jotka välttämättä eivät olleet tunteneet toisiaan kovin pitkään tai perusteellisesti ennen aviota. Miten tuo muuten on voinut noin yllärinä tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette sopineet, ettette jaa mitään henkilökohtaista ulkopuolisille? Tämä pisti silmään. Voisiko olla, että hän kokee joutuvansa koko ajan varomaan sanomisiaan, ja siksi kokee helpommaksi olla sanomatta yhtään mitään?
Samaa mietiskelin itsekin. Vastaa kuulumiskysymyksiin välttelevästi ja kierrellen, koska kokee ettei voi sanoa mitään puolisoon liittyvää (ja hirveän moni kuuluminenhan tavalla tai toisella liittyy puolisoon!), ja ehkä kokee myös että "en nyt ole ihan varma saanko kertoa asiaa x" kuulostaisi tässä yhteydessä liian oudolta (vaikka olisikin ihan asiallinen vastaus vaikkapa työasioista kysyttäessä).
Vaimo ei koe asiaa noin eikä ole pakotettu olemaan hiljaa. Vaimoni ei ole juoruilija, mutta en ole kieltänyt sanomasta. ap
Et nyt sit kumminkaan kerro, mitä asioita et halua hänen puhuvan ja miksi.
Saako hän puhua tyttökaverilleen, että yritätte lasta? Saako hän sanoa, että olette vaihtamassa autoa? Että sinä harkitset työpaikan vaihtoa?
Ellei ystävättärelle, saako hän puhua niistä äidilleen? Siskolleen? Jos ei, miksi ei?
En tiedä, mutta epäilen vahvasti, koska ei tämä ole normaalia. Vaimo on erittäin huono puhumaan ja sanoittamaan tunteita. ap