Kaveri sivuuttaa vaikean elämäntilanteeni - en tiedä jaksanko enää

Annan hyvän neuvon; älä kaveeraa sen kanssa enää. Ei sun tartte.

Sivuuta sinä hänet. Säästät voimiasi.

Mikset voi jutella kaverin kanssa kevyemmistä asioista vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta?

Et voi käyttää kaveria terapeuttina. On raskasta kuunnella muiden murheita, jos mitään konkreettista niiden eteen ei voi kuitenkaan tehdä. Ihmiset ovat myös erilaisia, jotkut pystyvät kantamaan muidenkin huolet ja olemaan loputtoman empaattisia, ja toisille se on vaikeaa. Kaikilla on myös omat ongelmansa, ja moni on tällä hetkellä kuormittunut koronan ja sodan ja pitkän talven jälkeen.

Sinun ei myöskään tarvitse teeskennellä innostunutta kaverin kuulumisista. Voit kertoa omasi, jos kaveri kuitenkin kuuntelee ja sanoo että okei, niin se on ihan riittävää. Sitten voitte puhua muista asioista.

Eihän kaveri pelkää tilannettasi? Ei osaa luontevasti osallistua keskusteluun tai pelkää satuttavansa sinua tahattomasti. Pystytkö kysymään kaveriltasi, että miksei hän ole kiinnostunut asioistasi, ennen kuin pistät välit poikki. 

Kuulostat todella raskaalta ihmiseltä.

Kaveri ei tiedä että haluat puhua asiasta. Kaikki eivät halua puhua vaikeista asioista.

Kaveri ei tiedä että tilanne on sinulle erityisen vaikea.

Kaveri ei itse halua puhua aihepiiristä.

Kaveri ei halua puhua vaikeista, raskaista asioista.

Kaverilla itselläänkin on vaikeaa muttei ole kertonut siitä sinulle koska haluaa mieluummin puhua positiivisista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi jutella kaverin kanssa kevyemmistä asioista vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta?

Näinhän mä olen tehnytkin tähän asti. Mutta ei sellaista pinnallisuutta jaksa joka kerta. Ei mua suoraan sanottuna jaksa kiinnostaa sen pinnalliset jutut pätkääkään, kun omassa mielessä pyörii aivan toisen sfäärin asiat. Olisi ihan ok jutella pinnallisiakin, jos voisi itsekin edes välillä kokea tulevansa kuulluksi ja nähdyksi hänen puoleltaan.

Ap

Ap. Yritä ymmärtää, että hän ei tiedä miten pitäisi suhtautua ongelmaasi. Ei osaa. Häneltä ei kannata odottaa empatiaa tai muutakaan myötäelämistä.

Mitä jos kaverillasi on vieläkin raskaampaa, muttei halua sinulle puhua siitä, ja hän ei halua todellakaan kuulla sinun märinöitäsi. Mielummin keveitä aiheita.

Vierailija kirjoitti:

Et voi käyttää kaveria terapeuttina. On raskasta kuunnella muiden murheita, jos mitään konkreettista niiden eteen ei voi kuitenkaan tehdä. Ihmiset ovat myös erilaisia, jotkut pystyvät kantamaan muidenkin huolet ja olemaan loputtoman empaattisia, ja toisille se on vaikeaa. Kaikilla on myös omat ongelmansa, ja moni on tällä hetkellä kuormittunut koronan ja sodan ja pitkän talven jälkeen.

Sinun ei myöskään tarvitse teeskennellä innostunutta kaverin kuulumisista. Voit kertoa omasi, jos kaveri kuitenkin kuuntelee ja sanoo että okei, niin se on ihan riittävää. Sitten voitte puhua muista asioista.

Ei odota mitään terapeuttina toimimista tai halua kaataa murheitani ja huolia hänen päälleen. Ihmetyttää vain se viileä asenne, että ei edes kuulumisia kysellä. Enkä edes ole hänelle avautunut tästä aiheesta kovin, koska olen kokenut, ettei halua mitään siitä aiheesta puhua. En siis ole mitenkään rasittanut häntä tällä.

Jos en ole innostunut juttelemaan turhanpäiväisyyksiä, niin ei me jutella sitten mitään. Kunnes hän taas ottaa yhteyttä kertoakseen intoa puhuen jostain omasta jutustaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat todella raskaalta ihmiseltä.

Niin sinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Eihän kaveri pelkää tilannettasi? Ei osaa luontevasti osallistua keskusteluun tai pelkää satuttavansa sinua tahattomasti. Pystytkö kysymään kaveriltasi, että miksei hän ole kiinnostunut asioistasi, ennen kuin pistät välit poikki. 

Voi olla, että pelkää. Ei hänellä tietääkseni ole tällaisesta asiasta omakohtaista kokemusta. En mielelläni kysy suoraan, ehkä otan vain etäisyyttä.

Ap

Minä yksinkertaisesti väsyin yhden kaverini jatkuvaan valittamiseen. Rajansa siinäkin, minkä verran jaksaa olla kaatopaikkana. 

Vierailija kirjoitti:

Ap. Yritä ymmärtää, että hän ei tiedä miten pitäisi suhtautua ongelmaasi. Ei osaa. Häneltä ei kannata odottaa empatiaa tai muutakaan myötäelämistä.

Voi hyvinnolla, että asia on näin. Vanha sanonta hädässä ystävä tunnetaan, pitää varmaan paikkansa.

Ap

Kaveri on sen verran pintapuolinen ihmissuhteen muoto, ettei pidä odottaa liikoja. Eikä ystävätkään koko aikaa jaksa terapeutteina toimia. Vaikeuksien keskellä voi olla vaikea hahmottaa, miten paljon kuormittaa muita omilla ongelmillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kaveri on sen verran pintapuolinen ihmissuhteen muoto, ettei pidä odottaa liikoja. Eikä ystävätkään koko aikaa jaksa terapeutteina toimia. Vaikeuksien keskellä voi olla vaikea hahmottaa, miten paljon kuormittaa muita omilla ongelmillaan. 

En ole kuormittanut oikeasti paljoa yhtään, sen hahmotan aivan selvästi. Koska asiasta tai siihen liittyvästä ei juuri ollenkaan puhuta kuin ehkä sivulauseessa ohimennen viitaten, jos esim on jokin yhteinen meno sellainen, että tämä siihen jotenkin vaikuttaisi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi käyttää kaveria terapeuttina. On raskasta kuunnella muiden murheita, jos mitään konkreettista niiden eteen ei voi kuitenkaan tehdä. Ihmiset ovat myös erilaisia, jotkut pystyvät kantamaan muidenkin huolet ja olemaan loputtoman empaattisia, ja toisille se on vaikeaa. Kaikilla on myös omat ongelmansa, ja moni on tällä hetkellä kuormittunut koronan ja sodan ja pitkän talven jälkeen.

Sinun ei myöskään tarvitse teeskennellä innostunutta kaverin kuulumisista. Voit kertoa omasi, jos kaveri kuitenkin kuuntelee ja sanoo että okei, niin se on ihan riittävää. Sitten voitte puhua muista asioista.

Ei odota mitään terapeuttina toimimista tai halua kaataa murheitani ja huolia hänen päälleen. Ihmetyttää vain se viileä asenne, että ei edes kuulumisia kysellä. Enkä edes ole hänelle avautunut tästä aiheesta kovin, koska olen kokenut, ettei halua mitään siitä aiheesta puhua. En siis ole mitenkään rasittanut häntä tällä.

Jos en ole innostunut juttelemaan turhanpäiväisyyksiä, niin ei me jutella sitten mitään. Kunnes hän taas ottaa yhteyttä kertoakseen intoa puhuen jostain omasta jutustaan.

Ap

Mun oli pakko katkasta välit sun kaltaiseen kaveriin. Aluksi toimin korvana sit tuli terapeuttina toimiminen. Loppuaikoina siivosin kahteen kertaan häätö kämppää. Olisin voinut perustaa tehokkaan siivousfirman. Lattiasta kattoon oleva asunto oli yöhön mennessä typötyhjänä. Jotain hyvää sentää.

Kaverin pitäisi älytä sanoa ettei jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi käyttää kaveria terapeuttina. On raskasta kuunnella muiden murheita, jos mitään konkreettista niiden eteen ei voi kuitenkaan tehdä. Ihmiset ovat myös erilaisia, jotkut pystyvät kantamaan muidenkin huolet ja olemaan loputtoman empaattisia, ja toisille se on vaikeaa. Kaikilla on myös omat ongelmansa, ja moni on tällä hetkellä kuormittunut koronan ja sodan ja pitkän talven jälkeen.

Sinun ei myöskään tarvitse teeskennellä innostunutta kaverin kuulumisista. Voit kertoa omasi, jos kaveri kuitenkin kuuntelee ja sanoo että okei, niin se on ihan riittävää. Sitten voitte puhua muista asioista.

Ei odota mitään terapeuttina toimimista tai halua kaataa murheitani ja huolia hänen päälleen. Ihmetyttää vain se viileä asenne, että ei edes kuulumisia kysellä. Enkä edes ole hänelle avautunut tästä aiheesta kovin, koska olen kokenut, ettei halua mitään siitä aiheesta puhua. En siis ole mitenkään rasittanut häntä tällä.

Jos en ole innostunut juttelemaan turhanpäiväisyyksiä, niin ei me jutella sitten mitään. Kunnes hän taas ottaa yhteyttä kertoakseen intoa puhuen jostain omasta jutustaan.

Ap

Et vastaa

Vierailija kirjoitti:

Minä yksinkertaisesti väsyin yhden kaverini jatkuvaan valittamiseen. Rajansa siinäkin, minkä verran jaksaa olla kaatopaikkana. 

Tuo nyt on aivan eri juttu kuin tämä tilanne. Tuo olisi ymmärrettävää. En valita tästä aiheesta tai oikeastaan muustakaan enkä varsinkaan jatkuvasti. Kukaan ei siis ole joutunut toimimaan kaatopaikkanani tai edes pikkuroskiksena.

Ap