Epäkiitollinen työ?

Varmaan aika monessa yllättävässäkin työssä on tähän mahdollisuudet. Itse esim. työskentelen asiantuntijatehtävässä ja työhön kuuluu kansalaisten auttamista alaan liittyvissä ongelmissa. Se on aina vaan yhtä yllättävää, kuinka moni suuttuu saadessaan vastauksen, jollaista eivät ole halunneet. Mutta kun minun työni ei ole kertoa ihmisille kivoja juttuja, vaan neuvoa, kuinka he voisivat esim. välttää tietyt ongelmat. 

En ole koskaan löytänyt kiitollista työtä. Ei kukaan kiinnitä huomiota niihin asioihin mitkä toimii.

Henkilökohtaisen avustajan työ on kaikin puolin epäkiitollista työtä. Samoin perinteinen asiakaspalvelutyö.

Muutaman vuoden kokemuksella sanoisin, että kunnallispolitiikassa vaikuttaminen on kyllä epäkiitollista työtä. Äärettömän harvoin kukaan kiittää tai sanoo yhtään mitään positiivista, vaikka itselläsi olisi sellainen olo, että tässä on viime vuosina vuoria siirretty ja yötä myöten valvottu jonkun pyörätien saamisen tai uuden bussireitin takia...

Ei ole työ, mutta polttarien järjestäminen. 

Aina joku valittaa ja tyytymätön tai loukkaantuu jostakin. 

En ikinä ole ollut polttareissa, joihin kaikki osallistujat olisivat olleet täysin tyytyväisiä ja joita olisi alusta loppuun vietetty hyvällä juhlamielellä. 

Onneksi iän myötä polttarien järjestäminen on jäänyt taakse, toisella kierroksella olevat aikuiset eivät niistä enää perusta.

Ammattiliittojen neuvottelijat. Neuvottelukierroksella se touhu on aivan sairasta, istuvat viikonloput ja yötä myöten vääntämässä työnantajavastapuolen kanssa, tekevät siis todella pitkää päivää ilman vapaita, lukevat ja perehtyvät papereihin, kokoustavat eri tahojen mm. muiden liittojen kanssa, lakimiehet ja viestintä päivystävät iltakaudet...

Sitten kun neuvottelutulos kuukausien väännön jälkeen saadaan, niin jäsenet ovat pääsääntöisesti tyytymättömiä. Mitään ei saatu, miksei liitto ikinä mitään tee, nyt kyllä eroan liitosta. Jäsenillä aivan epärealistisia odotuksia, kuvittelevat oikeasti saavansa jonkun satojen eurojen palkankorotuksen yhtäkkiä. Suurin osa ei tajua yhtään, että mistä edes on neuvoteltu.

Aivan koiran hommaa, kun näin sivusta olen sitä seurannut.

Päihdekuntoutujien yms kanssa toimivat. Kaikkesi teet, mutta "asiakkaat" retkahtaa aina uudelleen ja uudelleen. Silloin tällöin joku saattaa onnistuakkin, mutta ei se ole tarpeeksi palkitsevaa kaiken sen pskan seassa.

Kelan etuuskäsittelijä ainakin.

Lähihoitaja ja sairaanhoitaja.

Pienipalkkaisia, mutta äärimmäisen kuluttavia töitä henkisesti ja fyysisesti. Moni työpaikka jopa vaarallinen hoitajalle.

Psykiatri ja etenkin sairaalassa. Joudut hoitamaan suurinta osaa potilaista vasten heidän tahtoaan. Aikamoinen osa potilaista valittaa ihan kaikesta mahdollisesta ja kaikille viranomaisille eli potilasasiamiehelle, AVIin, oikeiskanslerille ja eduskunnan oikeusasiamiehelle. Väännät vastinetta,, vaikka parhaasi olet tehnyt. Muut lääketieteen alat pitävät pilkkanaan, kun et osaa hoitaa skitsofreniaa sairastavaa terveeksi. Ihmiset olettavat, että työ on pelkkää juttelua. Avohoidossa teet työksesi lausuntoja. Kun ihmiset eivät saa toivomaansa eläkettä, on vika tietysti sen psykiatrin, joka ei osannut tehdä hyvää lausuntoa.

Bussikuskit ja roskakuskit, nostetaan mediassa ja somessa esille vain negatiivisissa yhteyksissä.

Siivoojat ja lähihoitajat. Tekevät myös tärkeitä töitä, mutta heidän työpanosta vähätellään usein.