Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten oppia sietämään negatiivisia tunteita? Ilman riippuvuuksia.
07.03.2023 |
On se kumma kun ei vaan opi tai en kai ole koskaan yrittänyt opetella koska en ole tiennyt, että ahdistus, alakulo, suru ja viha oikeastihan kuuluvat elämään.
Ei ne siinä mielessä ole "negatiivisia" tai vääränlaisia vaan varmasti tarpeellisia.
On mennyt lähemmäksi kolmekymppiseksi ymmärtää, että olen näitä tunteita itseltäni kieltänyt ja ajatellut, että niissä tai minussa on jotain vikaa. Tai elämässäni ylipäätään, että on niin voimakkaita tunteita. Niinpä olen juonut, syönyt, tehnyt vaikka mitä, jotta en joutaisi tunteitani kohtaamaan ainakaan niin maksimaalisella tasolla.
Sehän on sitten kuitenkin vienyt minut vaan entistä kaoottisempaan tilanteeseen ja siinä on kierre ollut valmis.
Uskomatonta, että tunteiden vuoksi sitä voikin alkaa elämään itselleen haitallista elämää vaikka oikeasti ne ovat tarpeellisia ja varmasti syy on hyvä, miksi me tunnemme.
Siispä. Yritän opetella ja todellakin ilman helpotuksia(!) tuntea tunteeni juuri sellaisinaan.
Annan luvan mutta silti jännittävää..
En ole antanut tilaa itselleni ennen.
Oletteko viisaammat huomanneet itsessänne muutosta salliessa ja hyväksyessänne tunteenne sellaisenaan?
Kommentit (4)
Monesti vanhemmat tukahduttavat lasten tunteet ettei niistä olisi heille itselleen vaivaa. Tunteet on kuitenkin tosi tärkeitä viestejä jotka ohjaa meitä eteenpäin. Viha ehkä kertoo että jonkun asian pitää muuttua( ehkä omien rajojen), kateus kertoo mikä on meille tärkeää, tylsistyminen työntää aktiivisuuteen.
Itselle vaikeaita arkipäiväisiä tunteita on häpeän ja kiukun sekoitus huonosti menneen työpäivän tai kiusallisen sukujuhlan jälkeen. Koko illan on paha olla ja asiat pyörii mielessä piinallisesti. Olen kuitenkin oppinut että yön yli nukkuminen usein laimentaa tunnetta merkittävästi. Eli usein ajattelen että nyt ahdistaa, on ahdistanut ennenkin, se on aina mennyt ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti vanhemmat tukahduttavat lasten tunteet ettei niistä olisi heille itselleen vaivaa. Tunteet on kuitenkin tosi tärkeitä viestejä jotka ohjaa meitä eteenpäin. Viha ehkä kertoo että jonkun asian pitää muuttua( ehkä omien rajojen), kateus kertoo mikä on meille tärkeää, tylsistyminen työntää aktiivisuuteen.
Itselle vaikeaita arkipäiväisiä tunteita on häpeän ja kiukun sekoitus huonosti menneen työpäivän tai kiusallisen sukujuhlan jälkeen. Koko illan on paha olla ja asiat pyörii mielessä piinallisesti. Olen kuitenkin oppinut että yön yli nukkuminen usein laimentaa tunnetta merkittävästi. Eli usein ajattelen että nyt ahdistaa, on ahdistanut ennenkin, se on aina mennyt ohi.
Hieno viesti!
Joo, mä olen opetellut tätä ihan terapiassa. Mulla oli lisäksi ongelmana ns sekundääriset tunteet, eli en alkuun edes tunnistanut sitä oikeaa tunnetta vaan vain reaktiona siihen nousseen toisen suojatunteen. Esim.
Suru - viha
Stressi ja ahdistus - vituttaa, haluan ryypätä
Avuttomuus - aggressio
Vähitellen opin tunnistamaan niitä perimmäisiä tunteita ja hyväksymään ne. Sanoittamaan itselleni sisäisessä puheessa miltä tuntuu ja myös muistuttamaan itselleni että tämä tunne saa olla, se menee kyllä ajallaan ohi eikä uhkaa minua.
Vaatii sellaista jatkuvaa tietoisuutta, jonkinlaista itsetarkkailua, että huomaa ne eri tunteet eikä vaan mene ja reagoi automaattisesti. Lisäksi olen saanut keinoja miten kestää äärimmäiset tunteet, ennen käytin siihen viinaa, nyt esim. Hengitysharjoituksia, huomion suuntaamiseen itsestäni ulos ja aistimuksiin (esim. nimeä 5 asia joita nyt näet, kuulet, tunnet), kävelylle lähtemistä.
Alue: Aihe vapaa
:)