Onko työpaikalla pakko puhua yksityisasioistaan?

Vierailija kirjoitti:

No ei tietenkään. Työpaikallani on niitä, jotka ihan vaan käyvät töissä eivätkä jaa itsestään mitään muille. Heitä ei myöskään vuosienkaan jälkeen kauhean hyvin tunneta, sillä tutustumiseen ja ns työkaverisuhteiden luomiseen on aina jaettava jotain myös itsestään. Ei ole pakko, jos ei halua sosialisoida. Mutta on aika vaikeaa tasapainottelua toimivan ja mukavan työyhteisön, sekä ehdottoman yksityisyyden välillä, sillä toki jokaisella työntekijällä on osaltaan vastuu työyhteisön mukavuuteen.

Näin. Ei ole pakko kertoa, mut erikoista tuokin, että toisten keskustelut on "juoruamista". Itse olen sosiaalinen ja ystävystyn helposti. En haluaisi viettää 8h/pvä ihmisten kanssa joita en yhtään tunne ja mitään muuta kuin asiallista työasiaa voisi puhua. Ymmärrän, että ollaan erilaisia eikä se niin haittaa, kun on niitäkin joiden kanssa synkkää paremmin. Mutta sitä ihmettelen, että mitä se on sulta sitten pois? Kuvittelet, että juotuaan ja keksitään susta juttuja? Miksi ihmeessä? Ei meitä ainakaan kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, en puhu koko työpäivän aikana mitään. Nyökyttelen vain. Kun pääsen kotiin on pakko soittaa siskolle ja juoruta työkavereiden asiat. Menee yleensä koko ilta naureskellessa.

Mutta sitten, jos sut, ao ja muut kaltaisesi, ignoorattaisiin uudessa työpaikassa noin miten väitätte haluavanne, syyttäisitte ulkopuolelle jättämisestä ja kiusaamisesta? Jos työporukka on hyvä ja ihmiset tuntee toisensa, omasta tahdostaan jakavat asioita, niin miten uusi sitten pitäisi ottaa vastaan? Kertoo jos haluaa? Kyllä moni jännittää uutta työtä ja olis jotenkin tylyä sekin, että muut ei huomioi vaan antaa vaan olla. Ei se silti tarkoita, että on pakko kertoa, eikä oikein sitäkään, että olisin jotenkin erityisen kiinnostunut juorumielessä sun asioista, on vaan normaalia tutustumista, että jotain jutellaan. Mistä olet kotoisin nyt ei mun mielestä ole kovin intiimi kysymys. :D Ajan kanssa nämä luonteiden erilaisuudet selviää. En minä, etkä kyllä sinäkään, voi niitä etukäteen ennustaa. Ja vastuu on molemmilla. Ei vaan niin, että sut pitäisi heti osata ottaa vastaan oikein.

On sulla kyllä tyhjä elämä.

Ei vaan elämäni ei liity työhön. Se on kaikkea muuta kuin työtä. Töissä en ole luomassa ihmissuhteita vaan ne kuuluvat sen ulkopuolelle. Ja se onkin aivan eri asia.

rynde kirjoitti:

Ellet tee riittävää selkoa yksityisasioistasi, tehdään niistä oletuksia ja kuvitellaankin. Näitä sitten juorutaan vaikkapa somessa.

👹

no siinä on joillakin aika köyhä elämä, jos omaa vapaa-aikaa pitää täyttää pohtimalla mun elämää :D

Kerron vain pelkkiä valheita.

Jep. Viestissäni en siis minäkään tarkoittanut, että itsestään jotain jakaminen johtaisi suoraa juoruiluun. Työyhteisöstä riippuu myös työntekijöiden ns empatiataso. Jos havaitsen paljon juoruilua ympärilläni, en minäkään haluaisi paljon jakaa, ihan vaan mukavia perusjuttuja. Mutta tyhjä pelko juoruilusta ilman sen suurempaa juoruilun havaitsemista ympärillä, kertoo ehkä kiusaamistraumasta ym.

Oma asenteeni juoruiluun ja itsestäni jakamiseen on, että en ole niin erikoinen, tai elämäni ei ole niin ihmeellinen, jos joku haluaa minusta juoruilla on se ok. Mietin vain että nämä juoruilijat ovat tosi taitavia, että saavat kissanhoidosta ja opiskeluissani ym juttua aikaiseksi.

Minun on hyväksyttävä, että jotkut ihmiset muodostavat suhteita toisiin juoruilun/negatiivisen kautta. Sille en voi mitään muuta, kuin päättää itse toimivani toisin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tosi mukava työryhmä ja ihan luonnostaan on tullut kerrottua myös yksityiselämästä tyyliin perhetilanne, mistä on kotoisin, harrastuksista, lemmikeistä jne... 

Tuo on normaalia että puhutaan mistä on kotoisin,lemmikkejä,harrastuksia yms. Multa vaan on udelleet työkaverit sitäkin miksi olen väsynyt ja kun sanonut että nukuin huonosti niin että miksi nukuin... Sen kun tietäisi kun ollut unettomuutta 6 vuotta. Myös on kyseltyn" miksi et päässyt eilen töihin "... No koska piereskelin ja katsoin telkkaria