Lue keskustelun säännöt.
Saako ihmisellä olla kymppitonnien perintö ilman että puoliso tietää
07.03.2023 |
Perin sukulaiseltani jo vuosia sitten osakkeita. Ne ovat muhineet itsekseen siellä ja arvo on tuplaantunut. Muutaman viime vuoden aikana olen myynyt jonkin verran ja käyttänyt rahat omiin sekä perheen menoihin. Esim yksi kuukausittainen meno on mennyt aina näistä rahoista.
Mies alkoi sit ihmetellä, kuka ja miltä tililtä tätä kyseistä asiaa on maksanut, kun se ei näkynyt meidän yhteiseltä tililtä ja sit ne henkkoht tilit on enempi säästämis-tilejä.
Jouduin sit kertomaan, että oon maksellut näistä osakkeista.
Mies suuttui ensinnäkin siitä, etten ole kertonut perinnön kokonaissummaa - hän siis tiesi että oon jotain perinyt mut koskaan ei ole siitä puhuttu.
Hän myös suuttui siitä, kun olen käyttänyt näitä osakkeita ilman että olen selväsanaisesti kertonut makselevani yhteisiäkin menoja niistä.
Ja hän suuttui siitä, että olen ylipäätään käyttänyt näitä osakkeita. Hänestä osakkeisiin ei pidä koskea, ja omaisuutta ei saa syödä kuin äärimmäisessä hädässä.
Minusta ne osakkeet ja niistä päättäminen kuuluu mulle ja saisi olla vain tyytyväinen että käytän niitä perheen hyväksi jos ja kun käytän.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Totta kai SAA olla kymppitonnien perintö, mutta miksi se pitää voida salata? En ymmärrä parisuhteita, joissa ei kaikista asioista voi olla avoimia. Varsinkin jos ap:n mies ei olisi tuhlaamassa rahoja, vaan on sitä mieltä että omaisuudesta täytyisi pitää kiinni.
Yleensäkin täällä tulee esiin mitä ihmeellisempiä parisuhteita. Minusta hyvässä suhteessa ollaan rehellisiä ja kaikesta voidaan puhua. Minä ja mieheni tiedämme suurin piirtein, mitä toisella on - ei sentilleen mutta mitään ei tarvitse peitellä.
Kyllä minäkin katson, että kotitalouden varallisuustiedot ovat yhteisiä. On käsittämätöntä, että toinen tuskailisi laskujen ja mahdollisen työttömyyden pelossa samaan aikaan kun toisella on isot jemmarahat, jotka turvaisivat talouden. Miksi antaa toisen pelätä ja huolehtia turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä tyhmää tuhota pääomat
Ja kun olet myynyt olet maksanut verot. Kai mies sen näkee
Ja mihin tilille ne myyntitulosta tulleet rahat on meneet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai SAA olla kymppitonnien perintö, mutta miksi se pitää voida salata? En ymmärrä parisuhteita, joissa ei kaikista asioista voi olla avoimia. Varsinkin jos ap:n mies ei olisi tuhlaamassa rahoja, vaan on sitä mieltä että omaisuudesta täytyisi pitää kiinni.
Yleensäkin täällä tulee esiin mitä ihmeellisempiä parisuhteita. Minusta hyvässä suhteessa ollaan rehellisiä ja kaikesta voidaan puhua. Minä ja mieheni tiedämme suurin piirtein, mitä toisella on - ei sentilleen mutta mitään ei tarvitse peitellä.
Kyllä minäkin katson, että kotitalouden varallisuustiedot ovat yhteisiä. On käsittämätöntä, että toinen tuskailisi laskujen ja mahdollisen työttömyyden pelossa samaan aikaan kun toisella on isot jemmarahat, jotka turvaisivat talouden. Miksi antaa toisen pelätä ja huolehtia turhaan.
Ei ihme etta kukaan ei Suomessa rikastu kun perheissa ei puhalleta yhteen hiileen.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä tyhmää tuhota pääomat
Ja kun olet myynyt olet maksanut verot. Kai mies sen näkee
Ja mihin tilille ne myyntitulosta tulleet rahat on meneet
Suomessa yleensä aviopuolisoilla on omat tilit, joiden tiedot eivät ole suoraan toisen nähtävissä. Niiden lisäksi osalla on myös yhteinen tili.
Siitä olen samaa mieltä, että pääoman tuhoaminen juokseviin menoihin ei ole järkevää, jos muutenkin pärjää hyvin.
Tavallaan ymmärrän miestä, jos olet maksanut osakerahoista asioita joihin olisi perheellä ollut muutenkin varaa. Kyllä minuakin häiritsisi jos puoliso ei osaisi käyttää rahojaan järkevästi, vaikka se ei omiin henkilökohtaisiin rahoihini vaikuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sijoitukset on niin hyviä että arvo tuplaantuu lyhyessä ajassa, niin sitä pottia ei kannattaisi syödä. Mieluummin käyttäisin säästötiliä, sen korkotuotto tuskin on niin hurja.
Muuten en ota kantaa siihen että pitääkö puolison tietää perinnöistä. En tiedä itsekään mieheni omaisuusvarallisuutta, meidän lapsille menee jos jotain jää kuoleman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...
Jos kumpikin pitää vain kiinni siitä että omat rahat on vaan omia rahoja, se johtaa just siihen että vähemmän tienaava ja omistava joutuu laittamaan kaikki rahansa likoon että saa maksettua puolet yhteisistä menoista kun taas toisella on varaa tehdä mitä huvittaa. Omia rahojahan ne ovat.
Pariskunta on pariskunta, ei kaksi yksittäistä ihmistä saman katon alla. Ja perhe on perhe. Se jolla on enemmän omaisuutta ja tuloja, laittaa yhteiseen kassaan enemmän, jotta koko perhe voisi elää paremmin.
...
Lähtökohtaisesti aikuinen ihminen elättää itse itsensä eikä tarvitse siihen "huoltajaa" niinkuin lapsi. Kuka ap:lle ne lenkkarit ostaisi jos asuisi yksin? Aivan, ap itse.
Itse jos olisin tilanteessa että puoliso on yhtäkkiä tuloton, pitäisi aika nopeaa tehdä ratkaisuja joilla niitä menoja karsitaan ja sopeutetaan. Jos jompi kumpi joutuisi sairaspäivärahalle tai ansiosidonnaiselle, ei meillä olisi huolen häivää kun ei ole menoja mitoitettu ns. tappiin.
Lähtökohtaisesti puolisolla on elatusvelvollisuus, satunnaisella kämppäkaverilla ei tietenkään ole.
Jos katsot avioliittolaista, niin on velvollisuus osallistua elatukseen, ei elatusvelvollisuutta. Lisäksi useassakin tuomioistuinpäätöksessä on todettu, että elatuksen taso ei ole elätettävän vaatima, ihan riittää se, että perustarpeet on tyydytetty. Lenkkareita ei pidetä välttämättömyystarvikkeina.
Nykypäivänä lenkkarit on ihan yleiskäytössä niin kyllä ne on välttämättömyydet.
Toki tuollaisessa liitossa ei kenenkään pitäisi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...
Jos kumpikin pitää vain kiinni siitä että omat rahat on vaan omia rahoja, se johtaa just siihen että vähemmän tienaava ja omistava joutuu laittamaan kaikki rahansa likoon että saa maksettua puolet yhteisistä menoista kun taas toisella on varaa tehdä mitä huvittaa. Omia rahojahan ne ovat.
Pariskunta on pariskunta, ei kaksi yksittäistä ihmistä saman katon alla. Ja perhe on perhe. Se jolla on enemmän omaisuutta ja tuloja, laittaa yhteiseen kassaan enemmän, jotta koko perhe voisi elää paremmin.
...
Lähtökohtaisesti aikuinen ihminen elättää itse itsensä eikä tarvitse siihen "huoltajaa" niinkuin lapsi. Kuka ap:lle ne lenkkarit ostaisi jos asuisi yksin? Aivan, ap itse.
Itse jos olisin tilanteessa että puoliso on yhtäkkiä tuloton, pitäisi aika nopeaa tehdä ratkaisuja joilla niitä menoja karsitaan ja sopeutetaan. Jos jompi kumpi joutuisi sairaspäivärahalle tai ansiosidonnaiselle, ei meillä olisi huolen häivää kun ei ole menoja mitoitettu ns. tappiin.
Lähtökohtaisesti puolisolla on elatusvelvollisuus, satunnaisella kämppäkaverilla ei tietenkään ole.
Jos katsot avioliittolaista, niin on velvollisuus osallistua elatukseen, ei elatusvelvollisuutta. Lisäksi useassakin tuomioistuinpäätöksessä on todettu, että elatuksen taso ei ole elätettävän vaatima, ihan riittää se, että perustarpeet on tyydytetty. Lenkkareita ei pidetä välttämättömyystarvikkeina.
Nykypäivänä lenkkarit on ihan yleiskäytössä niin kyllä ne on välttämättömyydet.
Toki tuollaisessa liitossa ei kenenkään pitäisi elää.
Kyllähän jokainen ymmärtää, että avioero on käsillä kun ruvetaan laista ja oikeuskäytännöistä katsomaan miten tuetaan omaa puolisoa.
Pariskunnilla on eri käytäntöjä sen mukaan, miten yksityisiä omat raha-asiat ovat. Ei voi suoraan sanoa, että jokin tapa on oikea ja toinen väärä. Kaikki riippuu siitä, mitä on yhdessä sovittu. Selvästi ap:llä ja hänen puolisollaan on eri käsitykset siitä, mikä on heidän suhteessaan sopiva avoimuuden taso.
Vaikka minulla ja miehelläni on omat rahat, niin en silti pitäisi ajatuksesta, että emme suunnilleen tietäisi toistemme raha-asioista. Mieheni myös välillä kysyy minulta neuvoa näihin liittyen, koska jostain syystä minulle sijoitusten, verotuksen jne. hahmottaminen on selvästi helpompaa kuin miehelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on mieheni kanssa yhteiset rahat. Tilit ovat omat. On avioehto joka koskee perintöjä ja lahjoja ja niiden tuottoja. Mies ei tiedä, että minulla on osakesäästötili. Olen hankkinut osakkeet lahjaksi saamillani varoilla ja pienellä ennakkoperinnöllä. Siis ei kuulu miehelle yhtään koska hänellä ei ole niihin rahoihin missään kohtaa avio-oikeutta.
Tuotto jää itselleni ja on turvani jos tulee ero tai puolisoni kuolee ennen minua.
Vierailija kirjoitti:
Pariskunnilla on eri käytäntöjä sen mukaan, miten yksityisiä omat raha-asiat ovat. Ei voi suoraan sanoa, että jokin tapa on oikea ja toinen väärä. Kaikki riippuu siitä, mitä on yhdessä sovittu. Selvästi ap:llä ja hänen puolisollaan on eri käsitykset siitä, mikä on heidän suhteessaan sopiva avoimuuden taso.
Vaikka minulla ja miehelläni on omat rahat, niin en silti pitäisi ajatuksesta, että emme suunnilleen tietäisi toistemme raha-asioista. Mieheni myös välillä kysyy minulta neuvoa näihin liittyen, koska jostain syystä minulle sijoitusten, verotuksen jne. hahmottaminen on selvästi helpompaa kuin miehelleni.
Ja myönnän, että kyllä minuakin harmittaisi, jos selviäisi, että mieheni on minulta kysymättä myynyt hyvin tuottavia osakkeita perheen juoksevien menojen kattamiseen. Vaikka miehelläni onkin siihen täysi oikeus, olisin toivonut, että olisimme ensin yhdessä pohtineet, katettaisiinko nämä menot jollain toisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ovat pääsääntöisesti tuhlareita. Laittavat rahaa meikkeihin, koruihin, laukkuihin ja jopa aikakausilehtiin. Hulluimmat ostavat kukkia kotiin, vaikka fiksu raha ostaa vain lähiomaisen hautajaisiin pakosta. Muille ostamme adressin kimpassa, tai kirpparilta. Ajatus on tärkeintä ja meikata voi vain haaveissa.
Testamenttiin kannattaa aina kirjata varmuuden vuoksi
perinnönsaajan puolisolla ei ole oikeutta perintöön eikä sen tuottoihin
niin meidän testamenttiin on kirjattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariskunnilla on eri käytäntöjä sen mukaan, miten yksityisiä omat raha-asiat ovat. Ei voi suoraan sanoa, että jokin tapa on oikea ja toinen väärä. Kaikki riippuu siitä, mitä on yhdessä sovittu. Selvästi ap:llä ja hänen puolisollaan on eri käsitykset siitä, mikä on heidän suhteessaan sopiva avoimuuden taso.
Vaikka minulla ja miehelläni on omat rahat, niin en silti pitäisi ajatuksesta, että emme suunnilleen tietäisi toistemme raha-asioista. Mieheni myös välillä kysyy minulta neuvoa näihin liittyen, koska jostain syystä minulle sijoitusten, verotuksen jne. hahmottaminen on selvästi helpompaa kuin miehelleni.
Ja myönnän, että kyllä minuakin harmittaisi, jos selviäisi, että mieheni on minulta kysymättä myynyt hyvin tuottavia osakkeita perheen juoksevien menojen kattamiseen. Vaikka miehelläni onkin siihen täysi oikeus, olisin toivonut, että olisimme ensin yhdessä pohtineet, katettaisiinko nämä menot jollain toisella tavalla.
Lauluun, viinaan ja naisiin :D
Mikä laulaen tulee se...
Ens vuonna on kiva maksaa veroja voitosta.
Saat tietenkin käyttää perintösi miten lystää mutta typerää myydä tuottavaa omaisuutta maksaakseen jotain kulutuslaskuja. Siinä miehesi on oikeassa.
Taas näitä omituisia pariskuntia joilla omaa lompakkoa vahditaan eikä mistään puhuta yhdessä. Ehkä mies on sen sorttinen että riehuu kaikesta helposti. Kai nyt luulis että on itsestään selvää että se perintö kuuluu vaan perijälle. Mutta mistään ei ka uskalla puhua kun toinen on niin kova määräilemään.
Totta kai SAA olla kymppitonnien perintö, mutta miksi se pitää voida salata? En ymmärrä parisuhteita, joissa ei kaikista asioista voi olla avoimia. Varsinkin jos ap:n mies ei olisi tuhlaamassa rahoja, vaan on sitä mieltä että omaisuudesta täytyisi pitää kiinni.
Yleensäkin täällä tulee esiin mitä ihmeellisempiä parisuhteita. Minusta hyvässä suhteessa ollaan rehellisiä ja kaikesta voidaan puhua. Minä ja mieheni tiedämme suurin piirtein, mitä toisella on - ei sentilleen mutta mitään ei tarvitse peitellä.