Lue keskustelun säännöt.
Saako ihmisellä olla kymppitonnien perintö ilman että puoliso tietää
07.03.2023 |
Perin sukulaiseltani jo vuosia sitten osakkeita. Ne ovat muhineet itsekseen siellä ja arvo on tuplaantunut. Muutaman viime vuoden aikana olen myynyt jonkin verran ja käyttänyt rahat omiin sekä perheen menoihin. Esim yksi kuukausittainen meno on mennyt aina näistä rahoista.
Mies alkoi sit ihmetellä, kuka ja miltä tililtä tätä kyseistä asiaa on maksanut, kun se ei näkynyt meidän yhteiseltä tililtä ja sit ne henkkoht tilit on enempi säästämis-tilejä.
Jouduin sit kertomaan, että oon maksellut näistä osakkeista.
Mies suuttui ensinnäkin siitä, etten ole kertonut perinnön kokonaissummaa - hän siis tiesi että oon jotain perinyt mut koskaan ei ole siitä puhuttu.
Hän myös suuttui siitä, kun olen käyttänyt näitä osakkeita ilman että olen selväsanaisesti kertonut makselevani yhteisiäkin menoja niistä.
Ja hän suuttui siitä, että olen ylipäätään käyttänyt näitä osakkeita. Hänestä osakkeisiin ei pidä koskea, ja omaisuutta ei saa syödä kuin äärimmäisessä hädässä.
Minusta ne osakkeet ja niistä päättäminen kuuluu mulle ja saisi olla vain tyytyväinen että käytän niitä perheen hyväksi jos ja kun käytän.
Kommentit (58)
Olisiko jonkinlaista kontrollin tarvetta taustalla. Puolisoni veti herneen nenään, kun jääväsin itseni perinnön ulkopuolelle. Meidän yhteiset lapset siis sai perinnön.
Mielestäni loukkaavaa käytöstä joka ei hänelle kuulu millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vaan järkevää, että on rahaa, josta mies ei tiedä. Ei varsinkaan naisena kannata elää niissä kuvitelmissa, että ikinä ei voi mitään sattua. Mies on yleensä aina fyysisesti vahvemmilla, joten naisen kannattaa aina pitää sen verran jemmassa että pääsee lähtemään välittömästi, jos suhde päätyy. Se suhteessa aivan ihana mies voi eron tullen olla jotain aivan muuta ja sitä ei tiedä kuin vasta etotessa. Aina sen verran jemmassa, että on varaa lähteä ovesta heti samana iltana, kun se ero tulee. Mulla on jemmassa 5000€, josta mies ei tiedä mitään. Sen ainoa käyttö on, että jos joskus erotaan niin pääsen heti vaikka hotelliin ja voin maksaa uuden kämpän takuun, mahdollisen sopimussakon edellisen vuokran purusta ja hommattua edes patjan ja jotain millä pääsen alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan järkevää, että on rahaa, josta mies ei tiedä. ....
Logiikallasi on myös ärkevää, että on rahaa, josta nainen ei tiedä.
Mielestäni parisuhteessa voi olla erilaisia käytäntöjä: yhteinen taloustili, jolta maksetaan yhteiset menot. Muut varat - perityt rahat tai palkasta säästetyt - voi järkevästi käyttää tarvittaessa. Se, että pitääkö puolison tietää pankkitilisi saldo, olisi kyllä hyvä toisenkin osapuolen tietää. Varsinkin, jos tekee kulutusluottoa, siitä olisi hyvä toisenkin osapuolen tietää. Ettei käy niin kuin eräälle parisuhteessa taloudellisesti hyväksikäytetylle eli toinen oli tehnyt jatkuvasti pikavippejä pelihimossaan.
Totta kai molempien rahat oman vain heidän omiaan.
Mutta kyllä me ollaan mieheni kanssa keskusteltu kaikki, jos on tullut toiselle vaikka iso veronpalautus tai isot mätkyt. Tai jommankumman vanhempi antanut ennakkoperintöä. Tai on saanut palkankorotuksen.
Kyllähän se omaisuus ja tulot vaikuttaa siihen, millaisen elämän kyseinen pariskunta / perhe muodostaa.
Juuri äsken täällä oli ketju, jossa vaimo kertoi ettei hänellä ole varaa ostaa lenkkareita kun miehellä on samaan aikaan varaa ostaa neljän tonnin edestä tavaraa.
Jos kumpikin pitää vain kiinni siitä että omat rahat on vaan omia rahoja, se johtaa just siihen että vähemmän tienaava ja omistava joutuu laittamaan kaikki rahansa likoon että saa maksettua puolet yhteisistä menoista kun taas toisella on varaa tehdä mitä huvittaa. Omia rahojahan ne ovat.
Pariskunta on pariskunta, ei kaksi yksittäistä ihmistä saman katon alla. Ja perhe on perhe. Se jolla on enemmän omaisuutta ja tuloja, laittaa yhteiseen kassaan enemmän, jotta koko perhe voisi elää paremmin.
Minä kyllä loukkaantuisin kans, jos mies jättäisi kertomatta kymppitonnien perinnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä parisuhdetta, missä lähtökohtaisesti ei kerrota toiselle kaikkea. Koska se puolisohan se paras ystävä, rakas ihminen, elämänkumppani. Kenen kanssa sitä puhuisi, jos ei puolison. Rahasta ei kavereidenkaan kesken voi puhua. Mutta siis tottakai aloittajalla on oikeus päättää. Ja se, että on käyttänyt yhteiseen hyvään, on minusta tietysti hyvä.
Ainut syy, milloin ymmärtäisin hermostumisen, jos ap on muuten huono rahankäyttäjä, ja säästöjä ei muuten kerry, vaan tili aina lähestyy nollaa ennen palkkapäivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi parisuhteessa olevan selvää, miten raha-asioita käsitellään. Jotkut haluavat tuntea perheen kokonaisvarallisuuden ja päättää yhdessä, toisille riittää että yhteiset kulut jaetaan. Tiedän vaimoni kiinteistöomistukset ja hän minun. Molemmilla on osakeomistuksia mutta ei ole kummallakaan ollut tarvetta kysellä paljonko toisella on. Pankkitileillä likvidiä käteisvarallisuutta on myös molemmilla, mutten tiedä kuin omani saldon. Viimeksi keskusteltu viisi vuotta sitten kun oli uuden auton oston rahoituksesta kyse.
Yksi mitä olen tällä palstalla oppinut ihmisten parisuhteista: ihmiset eivät keskustele.
Ei rahasta, ei seksistä, ei lapsista, ei naimisiinmenosta, ei siis yhtikäs mistään. Järkyttävää mutta ilmeisesti totta, päätellen kaikista näistä aloituksista missä ihmetellään jotain sellaista, minkä kuvittelisi olevan puhuttu puolison kanssa jo aikoinaan.
Mykkä kansa.
Minä kerroin täällä joskus, että keskustelin puolisoni kanssa useamman kuukauden sitoutumisesta avoliittoon eli siis siitä, haluammeko yhteiseltä tulevaisuudelta samoja asioita, onko meillä samat odotukset, sama arvomaailma. Sain ihan hirveää pilkkaa osakseni.
Monista avauksista näkee sen muutenkin: ihmiset vain yhtäkkiä ovat avo/avioliitossa ihmisen kanssa, jota eivät oikeasti edes tunne ollenkaan. Yhteen on menty muutaman kuukauden tuttavuudella ja avoliitto on "yhdessäasumiskokeilu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään tapauksessa kertoisi vaimolle perinnöstä, tai rahat olisivat tuhlattu puolessa vuodessa. Me vaan yksinkertaisesti tarvittaisiin sitä sun tätä, vaikka ilmankin on pärjätty monta vuotta. Luultavasti kertomisiltana olisi tilattu kylpypalju, uudet terassikalusteet ja kaikille uudet vaatteet. Tai ehkä ei sentään minulle.
Etpä ole ollu Rehellinen miehellesi ,kerro totuus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perintö on sen saajalle 100% omaa omaisuutta ja saa käyttää miten haluaa.
Kunnes tulee kuolema tai avioero. Silloin aviopuolisoiden omaisuus onkin yhteistä (ellei ole testamentilla tai avioehdolla rajattu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään ole pakko kertoa ja omat rahat saa käyttää kuten haluaa. Tulee kuitenkin mieleen, että johtuuko salailu kumppanin kontrolloivuudesta tai huonosta rahankäytöstä?
Tiedän kumppanin varallisuuden, velat ja palkan ja samoin hän minun. Kuitenkin oma varallisuus on omaa varallisuutta, ja sitä saa molemmat hallinnoida haluamallaan tavalla.
En kyllä ymmärrä tuollaista perheessä, minun rahat ovat minun ja eivät kuulu sinulle, jos kumpikaan ei ole mikään tuhlari tai peliongelmainen. Johtuu ehkä siitä, että olemme nuorina opiskelijoina, tyhjätaskuina menneet yhteen ja se, jolla oli rahaa osti ruokaa. Toisaalta malli on tullut lapsuuden perheistä, vaikka äidit olivat 60-luvulla pitkään kotiäitinä perheen rahat olivat yhteisiä. Palkamme ovat aina menneet samalle tilille ja jos jotain on ostettu kotiin on siitä puhuttu, käyn nyt ostamassa sen maton tai itselle, tarvitsen uudet housut, käyn ostamassa, suurempia ostoksia on mietitty yhdessä ja siirretty rahaa säästötilille.
Myöhemmin kun saimme perintöä, oli itsestään selvyys että se tuli yhteiseen hyvään.
Outoa ja ehkä loukkaavaakin olisi, jos toisella olisi osakkeita tai tili josta toinen ei tietäisi.
Näin on menty 45v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...
Jos kumpikin pitää vain kiinni siitä että omat rahat on vaan omia rahoja, se johtaa just siihen että vähemmän tienaava ja omistava joutuu laittamaan kaikki rahansa likoon että saa maksettua puolet yhteisistä menoista kun taas toisella on varaa tehdä mitä huvittaa. Omia rahojahan ne ovat.
Pariskunta on pariskunta, ei kaksi yksittäistä ihmistä saman katon alla. Ja perhe on perhe. Se jolla on enemmän omaisuutta ja tuloja, laittaa yhteiseen kassaan enemmän, jotta koko perhe voisi elää paremmin.
...
Lähtökohtaisesti aikuinen ihminen elättää itse itsensä eikä tarvitse siihen "huoltajaa" niinkuin lapsi. Kuka ap:lle ne lenkkarit ostaisi jos asuisi yksin? Aivan, ap itse.
Itse jos olisin tilanteessa että puoliso on yhtäkkiä tuloton, pitäisi aika nopeaa tehdä ratkaisuja joilla niitä menoja karsitaan ja sopeutetaan. Jos jompi kumpi joutuisi sairaspäivärahalle tai ansiosidonnaiselle, ei meillä olisi huolen häivää kun ei ole menoja mitoitettu ns. tappiin.
Varat ja velat ovat erillisiä aina, avioliitossakin. Ei tarvitse keskustella, kunhan kumpikaan ei tuhlaa yhteisiä rahoja mihinkään turhaan.
Ymmärrän miehesi kannan sikäli, että ei tiennyt sinun kustantavan jotain yhteistä menoa "ohi" yhteisen talouden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...
Jos kumpikin pitää vain kiinni siitä että omat rahat on vaan omia rahoja, se johtaa just siihen että vähemmän tienaava ja omistava joutuu laittamaan kaikki rahansa likoon että saa maksettua puolet yhteisistä menoista kun taas toisella on varaa tehdä mitä huvittaa. Omia rahojahan ne ovat.
Pariskunta on pariskunta, ei kaksi yksittäistä ihmistä saman katon alla. Ja perhe on perhe. Se jolla on enemmän omaisuutta ja tuloja, laittaa yhteiseen kassaan enemmän, jotta koko perhe voisi elää paremmin.
...
Lähtökohtaisesti aikuinen ihminen elättää itse itsensä eikä tarvitse siihen "huoltajaa" niinkuin lapsi. Kuka ap:lle ne lenkkarit ostaisi jos asuisi yksin? Aivan, ap itse.
Itse jos olisin tilanteessa että puoliso on yhtäkkiä tuloton, pitäisi aika nopeaa tehdä ratkaisuja joilla niitä menoja karsitaan ja sopeutetaan. Jos jompi kumpi joutuisi sairaspäivärahalle tai ansiosidonnaiselle, ei meillä olisi huolen häivää kun ei ole menoja mitoitettu ns. tappiin.
Lähtökohtaisesti puolisolla on elatusvelvollisuus, satunnaisella kämppäkaverilla ei tietenkään ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
..... Viimeksi keskusteltu viisi vuotta sitten kun oli uuden auton oston rahoituksesta kyse.
Tarvitseeko teidän käydä läpi molempien raha -asiat kun mietitte uuden auton rahoitusta?
No ei siinä mitenkään perusteellisesti niitä kammattu eikä edes tilinsaldoja kyselty. Mutta oli keskustelu siitä, kumpi maksaa auton tällä kertaa. Kyseessä kuitenkin useiden kymppitonnien kertamaksu, kun emme tykkää pitää velkaa. Lisäksi se, kumpi omistaa auton, vaikuttaa ylläpitokustannuksiin vuosittain.
Jos edellisen auton omisti mies ja seuraavan sinä, niin miten olette toimineet sen miehen auton kanssa? Jos se menee vaihdossa "välirahana", on se lahja sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Varat ja velat ovat erillisiä aina, avioliitossakin. Ei tarvitse keskustella, kunhan kumpikaan ei tuhlaa yhteisiä rahoja mihinkään turhaan.
Ymmärrän miehesi kannan sikäli, että ei tiennyt sinun kustantavan jotain yhteistä menoa "ohi" yhteisen talouden.
Määrittelepä se turha rahankäyttö. Minä pidän päättömänä ostaa vene ja joku toinen voi pitää päättömänä, että on viidet kengät ja yhdet jalat. Toinen haluaa Lappiin vaeltamaan, vaikka sillä rahalla saa kotiin hyvän määrän vaellusjuomia ja voi saunoa ja istua iltaa omalla terassilla koko loman. Toinen haluaa laivaristeilylle tungokseen ja kynittäväksi ja syömään itsensä ähkyyn, vaikka toinen haluaa kerätä mustikoita ja käydä uimarannalla ihan vaan fillarilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...
Jos kumpikin pitää vain kiinni siitä että omat rahat on vaan omia rahoja, se johtaa just siihen että vähemmän tienaava ja omistava joutuu laittamaan kaikki rahansa likoon että saa maksettua puolet yhteisistä menoista kun taas toisella on varaa tehdä mitä huvittaa. Omia rahojahan ne ovat.
Pariskunta on pariskunta, ei kaksi yksittäistä ihmistä saman katon alla. Ja perhe on perhe. Se jolla on enemmän omaisuutta ja tuloja, laittaa yhteiseen kassaan enemmän, jotta koko perhe voisi elää paremmin.
...
Lähtökohtaisesti aikuinen ihminen elättää itse itsensä eikä tarvitse siihen "huoltajaa" niinkuin lapsi. Kuka ap:lle ne lenkkarit ostaisi jos asuisi yksin? Aivan, ap itse.
Itse jos olisin tilanteessa että puoliso on yhtäkkiä tuloton, pitäisi aika nopeaa tehdä ratkaisuja joilla niitä menoja karsitaan ja sopeutetaan. Jos jompi kumpi joutuisi sairaspäivärahalle tai ansiosidonnaiselle, ei meillä olisi huolen häivää kun ei ole menoja mitoitettu ns. tappiin.
Lähtökohtaisesti puolisolla on elatusvelvollisuus, satunnaisella kämppäkaverilla ei tietenkään ole.
Jos katsot avioliittolaista, niin on velvollisuus osallistua elatukseen, ei elatusvelvollisuutta. Lisäksi useassakin tuomioistuinpäätöksessä on todettu, että elatuksen taso ei ole elätettävän vaatima, ihan riittää se, että perustarpeet on tyydytetty. Lenkkareita ei pidetä välttämättömyystarvikkeina.
No ei siinä mitenkään perusteellisesti niitä kammattu eikä edes tilinsaldoja kyselty. Mutta oli keskustelu siitä, kumpi maksaa auton tällä kertaa. Kyseessä kuitenkin useiden kymppitonnien kertamaksu, kun emme tykkää pitää velkaa. Lisäksi se, kumpi omistaa auton, vaikuttaa ylläpitokustannuksiin vuosittain.