Naiset, miten olette saaneet kehitettyä itsetuntoanne ja itseluottamustanne?
Ja tarkoitan nyt nimen omaan seksiin liittyen. Olen pitkään sinkkuna ollut noin neljäkymppinen nainen ja haluja kyllä olisi kuin pienessä kylässä, mutta itseluottamus ei tahdo riittää oikein minkäänlaisen suhteen aloittamiseen. Ahdistaa oma ulkonäkö niin kovin. Eikä tämä ole kokonaan edes ikääntymiseen liittyvä asia, vaan olen aina aristellut näyttää itseäni alasti kenellekään.
Ymmärrän ja tiedostan kyllä, että aika harva tässä iässä nyt enää mikään hirmuinen hottis on, mutta silti en osaa antaa itselleni armoa tämän suhteen. Ajattelen, että jos mulla olisi takana jokin pidempi suhde, jossa olisin saanut edes jonkinlaista näyttöä haluttavuudestani ja vaikka jotain kehujakin niin olisin voinut kehittää tätä puolta. Vaikka itsehän se itsetunto ja luottamus on rakennettava, eikä se voi olla kenenkään muun varassa. Mutta tosiaan koska minulla ei ole ollut yhtään tuollaista ns. voimaannuttavaa kokemusta tai suhdetta, niin on vaikeaa päästä alkuun asian kanssa. Seksiä tekee kuitenkin mieli nykyään ihan helkutisti koko ajan enkä haluaisi tämän vuoksi olla yksin ja missata näitä iloja.
Eli kysymys kuuluukin, onko joku onnistunut kehittämään itsessään tätä asiaa? ja jos on niin miten?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3 vielä kommentoi tuohon, että joku mies on jotain pettänyt ja siitä on jäänyt traumat naiselle. Minua on petetty niin avioliitossa kuin eräässä toisessa pitkässä suhteessa ja toki siinä on saanut kolauksen koko elämä mutta loppupeleissä itsetunto on juurikin säästänyt pysyvämmiltä vaurioilta. Olen ajatellut niin, että pettäminen kertoo pettäjästä, ei siitä että minä olisin ruma/huono tjsp. Tiedän olevani hyvä tyyppi, se riittää mulle. En ole jäänyt kanveesiin vaan asiat käsiteltyäni mennyt elämässä eteenpäin. Anteeksikin olen antanut kun asiat on käyty läpi, en jaksa kantaa kaunaa.
Juuri näin puhuu ihminen, jolla sitä itseluottamusta on.
Joku olis elämänsä janalla jossain muussa kohtaa ja romahtaisi täysin.
Loistava esimerkki siitä, että sitä joko on tai sitten ei. Tässä tapauksessa on. Ja paljon!
Joskus vain ei ole kyse siitä että on huono itsetuntoinen, joskus kyse on siitä, että vain yksinkertaisesti on huonompi ja rumempi kuin muut ihmiset ympärillään.
Vierailija kirjoitti:
Joskus vain ei ole kyse siitä että on huono itsetuntoinen, joskus kyse on siitä, että vain yksinkertaisesti on huonompi ja rumempi kuin muut ihmiset ympärillään.
Ja hyvällä itsetunnolla varustettu henkilö ei tätä edes huomaa. Muut sitten vertailevat itseään muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihdutin itseni sopivaksi ja aloin harrastaa salia tosissani. Mulle sali on se juttu. Se kiinteyttää vartalon ja parantaa ryhtiä. Lisäksi laitoin pienet silarit ja nyt itsetuntoni on täydellinen. Opettelin myös käyttämään koruja, korkkareita ja stayuppeja. Mikään ei enää hävetä. Pystyn olemaan miesten kanssa täydessä valaistuksessa kaikissa asennoissa. Olen villi, rohkea ja ihailen itseäni joka päivä peilistä. Ei oo ollut seurasta pula. Olen päässyt valikoimaan parhaat päältä. Elämä on niin mahtavaa N45, sinkku
Kaikki täyttä feikkiä. Itseluottamusta joko on tai ei. Sitä ei voi opetella.
Oho. Aikamoinen väittämä! Meinaat siis että suurimmalle osalle meistä se on saavuttamattomissa. Että se on joissain ihmisissä vaan ihan luonnostaan ja muilla ei oo mitään mahiksia. Tai että itseluottamus vaan tulee yhtäkkiä itsestään. Ei ole vaikkapa mitään henkistä kasvua tai välivaiheita, joissa vähitellen löytää itsensä ja itseluottamuksensa.
Jep. Väitän.
Vähän sama kuin rohkeuden ja viisauden kanssa. Sitä joko on tai sitten ei.
Kursseja ja seminaareja toki voi käydä sekä kokea valaistumisen. Mutta sitä joko on tai sitten ei. Silikonitissit ottamalla lisää itsetuntoa.
Buhahahaa!
Ääliö!
Juuri näin puhuu ihminen, jolla sitä itseluottamusta on.