Lue keskustelun säännöt.
Naiset, miten olette saaneet kehitettyä itsetuntoanne ja itseluottamustanne?
06.03.2023 |
Ja tarkoitan nyt nimen omaan seksiin liittyen. Olen pitkään sinkkuna ollut noin neljäkymppinen nainen ja haluja kyllä olisi kuin pienessä kylässä, mutta itseluottamus ei tahdo riittää oikein minkäänlaisen suhteen aloittamiseen. Ahdistaa oma ulkonäkö niin kovin. Eikä tämä ole kokonaan edes ikääntymiseen liittyvä asia, vaan olen aina aristellut näyttää itseäni alasti kenellekään.
Ymmärrän ja tiedostan kyllä, että aika harva tässä iässä nyt enää mikään hirmuinen hottis on, mutta silti en osaa antaa itselleni armoa tämän suhteen. Ajattelen, että jos mulla olisi takana jokin pidempi suhde, jossa olisin saanut edes jonkinlaista näyttöä haluttavuudestani ja vaikka jotain kehujakin niin olisin voinut kehittää tätä puolta. Vaikka itsehän se itsetunto ja luottamus on rakennettava, eikä se voi olla kenenkään muun varassa. Mutta tosiaan koska minulla ei ole ollut yhtään tuollaista ns. voimaannuttavaa kokemusta tai suhdetta, niin on vaikeaa päästä alkuun asian kanssa. Seksiä tekee kuitenkin mieli nykyään ihan helkutisti koko ajan enkä haluaisi tämän vuoksi olla yksin ja missata näitä iloja.
Eli kysymys kuuluukin, onko joku onnistunut kehittämään itsessään tätä asiaa? ja jos on niin miten?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehkä ole paras vastaamaan tähän, koska minulla on aika hyvä itsetunto. Se perustuu pohjimmiltaan lapsuuteen ja nuoruuteen, joten olen aika pitkälti samaa mieltä kuin edellä kirjoitettiin, että se ei perustu ainakaan kokonaan ulkonäköön. Tietysti palaute vaikuttaa, joten lähtisin miettimään ketä nämä äänet päässäsi ovat, jotka eivät sinusta ole pitäneet? Kuka tai ketkä ovat saaneet sinulle sellaisen ajatuksen, ettet olisi viehättävä oman sukupuolesi edustaja?
Toinen mikä tulee mieleen on sellainen ajatus, joka on itselleni aivan selvää ollut aina eli että jokaisessa ihmisessä viehättävintä on se, kuinka hän on oma itsensä ja omanlaisensa. Ja kun ihminen hyväksyy itsensä täysin, niin se näkyy uloskin päin. Silloin hän ei hyväksy itsensä dissaamista missään mielessä, vaan on itsensä paras kaveri niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.
Ulkoinen kaunistaminen toimii, jos itse pystyy näkemään itsensä viehättävänä. Kerran yllätyin, kun eräs ihminen oli mielestäni todella seksikäs ja upea eräässä kuvassa. Tämä ihminen lähes suuttui, kun hämmentyi niin paljon kommentistani. Hänen oli ilmeisesti mahdoton nähdä itseään sillä tavalla, ja sille taas ei kukaan mahda yhtään mitään. Vaikka häntä kehuisi päivät pääksytysten, se ei auttaisi, jos hän ei kykene näkemään itseään viehättävänä, seksikkäänä ja upeana. Kyseessä on pään sisäinen asia loppupeleissä.
Tämä on ihan totta. En ole ap mutta toinen keski-ikäinen nainen huonolla itsetunnolla ja minä olen lapsuudessa omaksunut tämän ajatuksen. En ole koskaan ollut ylipainoinen, eli siitä ei ole kyse, minua ei ole myöskään kiusattu ulkonäkööni liittyen. Epäilen että tämä johtuu siitä kuinka molemmat vanhempani kommentoivat aika ikävään sävyyn omaa ja muitten ihmisten pukeutumisia ja ulkonäköä keskenänsä, ei siis naamaa päin, mutta niin että me lapset kuultiin. Äiti erityisesti puhui varsin rumasti itsestään.
Yritän kyllä laittautua ainakin juhliin parhaani mukaan ja arkenakin kiinnitän huomiota pukeutumiseen, meikata en enää jaksa joka päivä. Jos joku kuitenkin ulkoista olemustani kommentoi, se aiheuttaa minussa suuttumusta ja epäuskoa. Nykyään en enää väitä vastaan tai hauku itseäni perään, yleensä tyydyn olemaan hiljaa, joskus sanon kiitos pitkin hampain. Jos kuulen jotain epämääräisiä kohteliaisuuksia esim isolla porukalla meluisassa tilassa oletan että ne koskevat jotakuta toista tai kuulin väärin.
Olen pyytänyt ettei puolisoni kommentoi ulkonäköäni koska koen sen kommenttien laadusta huolimatta aina loukkaavana, ja hän on varmaan huomannut itsekin ettei kannata. Tiedän olevani rasittava mutta en pysty muuttamaan itseäni.
Muistaakseni jossain tutkimuksessa on todettukin, että erityisesti äidin suhtautuminen omaan ulkonäköön on tyttärille merkittävä. Jos äiti antaa käsityksen siitä, että naiseus on vain lähtökohta jollekin ikävälle ja loukkaavalle ja puhuu itsestään ilkeästi, on suuri vaara, että tyttärestäkin tulee itselleen ilkeä (ulkonäköasioissa ainakin).
Suhtaudutko muihinkin kehuihin samalla tavalla eli aggressiivisesti ja epäluuloisesti? Mainitsemani ihminen ei suhtaudu, vaan muut kehut ottaa aivan normaalisti vastaan. Itselläni oli ensimmäinen kerta, kun tapahtui kehuessa noin, että aivan vilpitön kehu sai aikaan lähes vihaisen reaktion. Hämmentävää, koska se oli erittäin epäkohteliasta. Tuollainen reaktio saa ainakin varomaan sanomasta mitään positiivista ulkonäöstä jatkossa, kun se on niin arka asia. Miehet ehkä kokevat aggressiivista vastaanottoa kehuista enemmän kuin naiset, koska nainen saattaa kokea kehut ei-toivottuna lähestymisenä. Loppupeleissä on kyse siitä, että tuolla tavalla reagoivalla ei ole käytöstavat oikein hallussa, kun toisen hyväntahtoinen lähestyminen tyrmätään tylysti.
En ole mikään maailman paras ottamaan vastaan kehuja yhtään missään, mutta yleisellä tasolla muut kuin ulkonäköön kohdistuvat menevät läpi paljon paremmin. Riippuu todella paljon kuka sanoo ja miten, eli pitää olla uskottava. Muuten ajattelen että toinen vaan lämpimikseen puhelee ja yrittää saada minulle helposti hyvän mielen tai päästä suosioon... ehkä vähän niin kuin pitää tyhmänä. En kuitenkaan suhtaudu aggressiivisesti.
Jos esimerkiksi läheinen työkaveri kiittää että pelastin hänet pulasta venymällä itse ja siinä sivussa tein hyvää työtä, ei minulla ole vaikeuksia uskoa eikä ottaa vastaan tätä. Sen sijaan jos huomaan toisen kehuvan asiaa jossa en suoriutunut omasta mielestäni erityisen hyvin, tai josta kehuja ei oikeasti tiedä puoliakaan, voi sekin ärsyttää.
Minulla on aika kovat vaatimukset itselleni, se tulee sitten suorittajaisältäni oletan. Keskiverto toisilla on ok, mutta ei minulla. En nyt tässä kritiikittömästi halua syyttää vain vanhempiani, olen ihan luonnostani semmoista tyyppiä joka kuuntelee liiankin tarkasti mitä muut tahtovat ja haluavat, mutta aikuisena kyllä tunnistaa itsestään aika hyvin molempien vanhempien vahingolliset ajatusmallit.
Kuulostan tämän perusteella varmaankin nyt ihan kauhealta ihmiseltä mutta olen kiltti ja ymmärtäväinen ihminen joka auttaa aina pyydettäessä ja jolle läheiset ihmiset ovat kauhean tärkeitä. Minulla nyt sattuu vain olemaan kohtuuttomat vaatimukset itselleni. Muihin en näitä vaatimuksia ulota.
Luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat. Samantyylinen ihminen on hänkin, josta kerroin. Harmi, ettemme ole niin hyviä tuttuja, että voisimme keskustella tuosta asiasta.
Sinulle voin kuitenkin kirjoittaa, että kannattaisi ehkä miettiä mihin tarvitset yhä edelleen tuollaista käytöstä ja ajatustapaa, vaikka järjelläsi ymmärrät, ettei se ole realistista käytöstä. Kyseessä on suojamekanismi ja niiden kohdalla kannattaa miettiä tarvitaanko niitä enää, vaan pystyykö niistä luopumaan. Miksi kehuilta suojautuminen (ei ota vastaan, ei ota vakavasti, epäilee feikiksi) on tärkeää?
Jos joku on iskostanut päähäsi ajatuksen, että kehut ovat feikkiä kuten vanhempiesi kohdalla opit niiden olevan (puhutaan takanapäin pahaa), niin aikuisena ymmärrät, ettei se noin kaikkien kohdalla ole. Toiset tarkoittavat kehunsa, toiset haluavat osoittaa hyvää tahtoa sinua kohtaan, toiset haluavat imarrella ja vain pieni osa - ehkä promillen tuhannesosa - vittuilee kehuessaan ja ajattelee tosiasiassa toisin. Et pysty lukemaan kenenkään ajatuksia, joten mikä siinä niin vaarallista on, että joku ajattelisi sinun olevan hyvännäköinen?
Mielestäni aikuisena voi miettiä monia asioita järjelläänkin, ei tarvitse jäädä siihen lapsen maailmaan, missä minä en "pysty" muuttumaan. Toisaalta jokin tarkoitus tuollaisella "pystymättömyydellä" on, kun se ohittaa aikuisen järjenkin. Jotakin sillä suojaat, ehkä itseäsi loukkaantumiselta, jos sinua huijataankin uskomaan itsestäsi jotain ja hetken uskot. Ja sekö on sitten oikeasti vaarallista, jos joku vain huijaa? Jos järjellä ajattelet, niin tiedät, ettei siinä ole mitään vaarallista.
Miksi kehut ovat niin vaarallisia, sitä ehkä kannattaisi miettiä jopa terapiassa, koska aika ison asianhan tuossa itseltäsi kiellät. Palautteen nimittäin. Ja aidon pohdinnan siitä mikä palautteen takana on. Jos ajatellaan ikäkausia, niin minkä ikäinen lapsi ajattelisi tuohon tapaan? 8-10v? Tuollaisia kehitysjumiutumisia on meillä kaikilla, ehkä niistä voisi yrittää päästä eroon, aikuiseen maailmaan, missä monenlaiset muiden motiivit ovat aidosti pohdittavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehkä ole paras vastaamaan tähän, koska minulla on aika hyvä itsetunto. Se perustuu pohjimmiltaan lapsuuteen ja nuoruuteen, joten olen aika pitkälti samaa mieltä kuin edellä kirjoitettiin, että se ei perustu ainakaan kokonaan ulkonäköön. Tietysti palaute vaikuttaa, joten lähtisin miettimään ketä nämä äänet päässäsi ovat, jotka eivät sinusta ole pitäneet? Kuka tai ketkä ovat saaneet sinulle sellaisen ajatuksen, ettet olisi viehättävä oman sukupuolesi edustaja?
Toinen mikä tulee mieleen on sellainen ajatus, joka on itselleni aivan selvää ollut aina eli että jokaisessa ihmisessä viehättävintä on se, kuinka hän on oma itsensä ja omanlaisensa. Ja kun ihminen hyväksyy itsensä täysin, niin se näkyy uloskin päin. Silloin hän ei hyväksy itsensä dissaamista missään mielessä, vaan on itsensä paras kaveri niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.
Ulkoinen kaunistaminen toimii, jos itse pystyy näkemään itsensä viehättävänä. Kerran yllätyin, kun eräs ihminen oli mielestäni todella seksikäs ja upea eräässä kuvassa. Tämä ihminen lähes suuttui, kun hämmentyi niin paljon kommentistani. Hänen oli ilmeisesti mahdoton nähdä itseään sillä tavalla, ja sille taas ei kukaan mahda yhtään mitään. Vaikka häntä kehuisi päivät pääksytysten, se ei auttaisi, jos hän ei kykene näkemään itseään viehättävänä, seksikkäänä ja upeana. Kyseessä on pään sisäinen asia loppupeleissä.
Tämä on ihan totta. En ole ap mutta toinen keski-ikäinen nainen huonolla itsetunnolla ja minä olen lapsuudessa omaksunut tämän ajatuksen. En ole koskaan ollut ylipainoinen, eli siitä ei ole kyse, minua ei ole myöskään kiusattu ulkonäkööni liittyen. Epäilen että tämä johtuu siitä kuinka molemmat vanhempani kommentoivat aika ikävään sävyyn omaa ja muitten ihmisten pukeutumisia ja ulkonäköä keskenänsä, ei siis naamaa päin, mutta niin että me lapset kuultiin. Äiti erityisesti puhui varsin rumasti itsestään.
Yritän kyllä laittautua ainakin juhliin parhaani mukaan ja arkenakin kiinnitän huomiota pukeutumiseen, meikata en enää jaksa joka päivä. Jos joku kuitenkin ulkoista olemustani kommentoi, se aiheuttaa minussa suuttumusta ja epäuskoa. Nykyään en enää väitä vastaan tai hauku itseäni perään, yleensä tyydyn olemaan hiljaa, joskus sanon kiitos pitkin hampain. Jos kuulen jotain epämääräisiä kohteliaisuuksia esim isolla porukalla meluisassa tilassa oletan että ne koskevat jotakuta toista tai kuulin väärin.
Olen pyytänyt ettei puolisoni kommentoi ulkonäköäni koska koen sen kommenttien laadusta huolimatta aina loukkaavana, ja hän on varmaan huomannut itsekin ettei kannata. Tiedän olevani rasittava mutta en pysty muuttamaan itseäni.
Muistaakseni jossain tutkimuksessa on todettukin, että erityisesti äidin suhtautuminen omaan ulkonäköön on tyttärille merkittävä. Jos äiti antaa käsityksen siitä, että naiseus on vain lähtökohta jollekin ikävälle ja loukkaavalle ja puhuu itsestään ilkeästi, on suuri vaara, että tyttärestäkin tulee itselleen ilkeä (ulkonäköasioissa ainakin).
Suhtaudutko muihinkin kehuihin samalla tavalla eli aggressiivisesti ja epäluuloisesti? Mainitsemani ihminen ei suhtaudu, vaan muut kehut ottaa aivan normaalisti vastaan. Itselläni oli ensimmäinen kerta, kun tapahtui kehuessa noin, että aivan vilpitön kehu sai aikaan lähes vihaisen reaktion. Hämmentävää, koska se oli erittäin epäkohteliasta. Tuollainen reaktio saa ainakin varomaan sanomasta mitään positiivista ulkonäöstä jatkossa, kun se on niin arka asia. Miehet ehkä kokevat aggressiivista vastaanottoa kehuista enemmän kuin naiset, koska nainen saattaa kokea kehut ei-toivottuna lähestymisenä. Loppupeleissä on kyse siitä, että tuolla tavalla reagoivalla ei ole käytöstavat oikein hallussa, kun toisen hyväntahtoinen lähestyminen tyrmätään tylysti.
En ole mikään maailman paras ottamaan vastaan kehuja yhtään missään, mutta yleisellä tasolla muut kuin ulkonäköön kohdistuvat menevät läpi paljon paremmin. Riippuu todella paljon kuka sanoo ja miten, eli pitää olla uskottava. Muuten ajattelen että toinen vaan lämpimikseen puhelee ja yrittää saada minulle helposti hyvän mielen tai päästä suosioon... ehkä vähän niin kuin pitää tyhmänä. En kuitenkaan suhtaudu aggressiivisesti.
Jos esimerkiksi läheinen työkaveri kiittää että pelastin hänet pulasta venymällä itse ja siinä sivussa tein hyvää työtä, ei minulla ole vaikeuksia uskoa eikä ottaa vastaan tätä. Sen sijaan jos huomaan toisen kehuvan asiaa jossa en suoriutunut omasta mielestäni erityisen hyvin, tai josta kehuja ei oikeasti tiedä puoliakaan, voi sekin ärsyttää.
Minulla on aika kovat vaatimukset itselleni, se tulee sitten suorittajaisältäni oletan. Keskiverto toisilla on ok, mutta ei minulla. En nyt tässä kritiikittömästi halua syyttää vain vanhempiani, olen ihan luonnostani semmoista tyyppiä joka kuuntelee liiankin tarkasti mitä muut tahtovat ja haluavat, mutta aikuisena kyllä tunnistaa itsestään aika hyvin molempien vanhempien vahingolliset ajatusmallit.
Kuulostan tämän perusteella varmaankin nyt ihan kauhealta ihmiseltä mutta olen kiltti ja ymmärtäväinen ihminen joka auttaa aina pyydettäessä ja jolle läheiset ihmiset ovat kauhean tärkeitä. Minulla nyt sattuu vain olemaan kohtuuttomat vaatimukset itselleni. Muihin en näitä vaatimuksia ulota.
Luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat. Samantyylinen ihminen on hänkin, josta kerroin. Harmi, ettemme ole niin hyviä tuttuja, että voisimme keskustella tuosta asiasta.
Sinulle voin kuitenkin kirjoittaa, että kannattaisi ehkä miettiä mihin tarvitset yhä edelleen tuollaista käytöstä ja ajatustapaa, vaikka järjelläsi ymmärrät, ettei se ole realistista käytöstä. Kyseessä on suojamekanismi ja niiden kohdalla kannattaa miettiä tarvitaanko niitä enää, vaan pystyykö niistä luopumaan. Miksi kehuilta suojautuminen (ei ota vastaan, ei ota vakavasti, epäilee feikiksi) on tärkeää?
Jos joku on iskostanut päähäsi ajatuksen, että kehut ovat feikkiä kuten vanhempiesi kohdalla opit niiden olevan (puhutaan takanapäin pahaa), niin aikuisena ymmärrät, ettei se noin kaikkien kohdalla ole. Toiset tarkoittavat kehunsa, toiset haluavat osoittaa hyvää tahtoa sinua kohtaan, toiset haluavat imarrella ja vain pieni osa - ehkä promillen tuhannesosa - vittuilee kehuessaan ja ajattelee tosiasiassa toisin. Et pysty lukemaan kenenkään ajatuksia, joten mikä siinä niin vaarallista on, että joku ajattelisi sinun olevan hyvännäköinen?
Mielestäni aikuisena voi miettiä monia asioita järjelläänkin, ei tarvitse jäädä siihen lapsen maailmaan, missä minä en "pysty" muuttumaan. Toisaalta jokin tarkoitus tuollaisella "pystymättömyydellä" on, kun se ohittaa aikuisen järjenkin. Jotakin sillä suojaat, ehkä itseäsi loukkaantumiselta, jos sinua huijataankin uskomaan itsestäsi jotain ja hetken uskot. Ja sekö on sitten oikeasti vaarallista, jos joku vain huijaa? Jos järjellä ajattelet, niin tiedät, ettei siinä ole mitään vaarallista.
Miksi kehut ovat niin vaarallisia, sitä ehkä kannattaisi miettiä jopa terapiassa, koska aika ison asianhan tuossa itseltäsi kiellät. Palautteen nimittäin. Ja aidon pohdinnan siitä mikä palautteen takana on. Jos ajatellaan ikäkausia, niin minkä ikäinen lapsi ajattelisi tuohon tapaan? 8-10v? Tuollaisia kehitysjumiutumisia on meillä kaikilla, ehkä niistä voisi yrittää päästä eroon, aikuiseen maailmaan, missä monenlaiset muiden motiivit ovat aidosti pohdittavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehkä ole paras vastaamaan tähän, koska minulla on aika hyvä itsetunto. Se perustuu pohjimmiltaan lapsuuteen ja nuoruuteen, joten olen aika pitkälti samaa mieltä kuin edellä kirjoitettiin, että se ei perustu ainakaan kokonaan ulkonäköön. Tietysti palaute vaikuttaa, joten lähtisin miettimään ketä nämä äänet päässäsi ovat, jotka eivät sinusta ole pitäneet? Kuka tai ketkä ovat saaneet sinulle sellaisen ajatuksen, ettet olisi viehättävä oman sukupuolesi edustaja?
Toinen mikä tulee mieleen on sellainen ajatus, joka on itselleni aivan selvää ollut aina eli että jokaisessa ihmisessä viehättävintä on se, kuinka hän on oma itsensä ja omanlaisensa. Ja kun ihminen hyväksyy itsensä täysin, niin se näkyy uloskin päin. Silloin hän ei hyväksy itsensä dissaamista missään mielessä, vaan on itsensä paras kaveri niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.
Ulkoinen kaunistaminen toimii, jos itse pystyy näkemään itsensä viehättävänä. Kerran yllätyin, kun eräs ihminen oli mielestäni todella seksikäs ja upea eräässä kuvassa. Tämä ihminen lähes suuttui, kun hämmentyi niin paljon kommentistani. Hänen oli ilmeisesti mahdoton nähdä itseään sillä tavalla, ja sille taas ei kukaan mahda yhtään mitään. Vaikka häntä kehuisi päivät pääksytysten, se ei auttaisi, jos hän ei kykene näkemään itseään viehättävänä, seksikkäänä ja upeana. Kyseessä on pään sisäinen asia loppupeleissä.
Tämä on ihan totta. En ole ap mutta toinen keski-ikäinen nainen huonolla itsetunnolla ja minä olen lapsuudessa omaksunut tämän ajatuksen. En ole koskaan ollut ylipainoinen, eli siitä ei ole kyse, minua ei ole myöskään kiusattu ulkonäkööni liittyen. Epäilen että tämä johtuu siitä kuinka molemmat vanhempani kommentoivat aika ikävään sävyyn omaa ja muitten ihmisten pukeutumisia ja ulkonäköä keskenänsä, ei siis naamaa päin, mutta niin että me lapset kuultiin. Äiti erityisesti puhui varsin rumasti itsestään.
Yritän kyllä laittautua ainakin juhliin parhaani mukaan ja arkenakin kiinnitän huomiota pukeutumiseen, meikata en enää jaksa joka päivä. Jos joku kuitenkin ulkoista olemustani kommentoi, se aiheuttaa minussa suuttumusta ja epäuskoa. Nykyään en enää väitä vastaan tai hauku itseäni perään, yleensä tyydyn olemaan hiljaa, joskus sanon kiitos pitkin hampain. Jos kuulen jotain epämääräisiä kohteliaisuuksia esim isolla porukalla meluisassa tilassa oletan että ne koskevat jotakuta toista tai kuulin väärin.
Olen pyytänyt ettei puolisoni kommentoi ulkonäköäni koska koen sen kommenttien laadusta huolimatta aina loukkaavana, ja hän on varmaan huomannut itsekin ettei kannata. Tiedän olevani rasittava mutta en pysty muuttamaan itseäni.
Muistaakseni jossain tutkimuksessa on todettukin, että erityisesti äidin suhtautuminen omaan ulkonäköön on tyttärille merkittävä. Jos äiti antaa käsityksen siitä, että naiseus on vain lähtökohta jollekin ikävälle ja loukkaavalle ja puhuu itsestään ilkeästi, on suuri vaara, että tyttärestäkin tulee itselleen ilkeä (ulkonäköasioissa ainakin).
Suhtaudutko muihinkin kehuihin samalla tavalla eli aggressiivisesti ja epäluuloisesti? Mainitsemani ihminen ei suhtaudu, vaan muut kehut ottaa aivan normaalisti vastaan. Itselläni oli ensimmäinen kerta, kun tapahtui kehuessa noin, että aivan vilpitön kehu sai aikaan lähes vihaisen reaktion. Hämmentävää, koska se oli erittäin epäkohteliasta. Tuollainen reaktio saa ainakin varomaan sanomasta mitään positiivista ulkonäöstä jatkossa, kun se on niin arka asia. Miehet ehkä kokevat aggressiivista vastaanottoa kehuista enemmän kuin naiset, koska nainen saattaa kokea kehut ei-toivottuna lähestymisenä. Loppupeleissä on kyse siitä, että tuolla tavalla reagoivalla ei ole käytöstavat oikein hallussa, kun toisen hyväntahtoinen lähestyminen tyrmätään tylysti.
En ole mikään maailman paras ottamaan vastaan kehuja yhtään missään, mutta yleisellä tasolla muut kuin ulkonäköön kohdistuvat menevät läpi paljon paremmin. Riippuu todella paljon kuka sanoo ja miten, eli pitää olla uskottava. Muuten ajattelen että toinen vaan lämpimikseen puhelee ja yrittää saada minulle helposti hyvän mielen tai päästä suosioon... ehkä vähän niin kuin pitää tyhmänä. En kuitenkaan suhtaudu aggressiivisesti.
Jos esimerkiksi läheinen työkaveri kiittää että pelastin hänet pulasta venymällä itse ja siinä sivussa tein hyvää työtä, ei minulla ole vaikeuksia uskoa eikä ottaa vastaan tätä. Sen sijaan jos huomaan toisen kehuvan asiaa jossa en suoriutunut omasta mielestäni erityisen hyvin, tai josta kehuja ei oikeasti tiedä puoliakaan, voi sekin ärsyttää.
Minulla on aika kovat vaatimukset itselleni, se tulee sitten suorittajaisältäni oletan. Keskiverto toisilla on ok, mutta ei minulla. En nyt tässä kritiikittömästi halua syyttää vain vanhempiani, olen ihan luonnostani semmoista tyyppiä joka kuuntelee liiankin tarkasti mitä muut tahtovat ja haluavat, mutta aikuisena kyllä tunnistaa itsestään aika hyvin molempien vanhempien vahingolliset ajatusmallit.
Kuulostan tämän perusteella varmaankin nyt ihan kauhealta ihmiseltä mutta olen kiltti ja ymmärtäväinen ihminen joka auttaa aina pyydettäessä ja jolle läheiset ihmiset ovat kauhean tärkeitä. Minulla nyt sattuu vain olemaan kohtuuttomat vaatimukset itselleni. Muihin en näitä vaatimuksia ulota.
Luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat. Samantyylinen ihminen on hänkin, josta kerroin. Harmi, ettemme ole niin hyviä tuttuja, että voisimme keskustella tuosta asiasta.
Sinulle voin kuitenkin kirjoittaa, että kannattaisi ehkä miettiä mihin tarvitset yhä edelleen tuollaista käytöstä ja ajatustapaa, vaikka järjelläsi ymmärrät, ettei se ole realistista käytöstä. Kyseessä on suojamekanismi ja niiden kohdalla kannattaa miettiä tarvitaanko niitä enää, vaan pystyykö niistä luopumaan. Miksi kehuilta suojautuminen (ei ota vastaan, ei ota vakavasti, epäilee feikiksi) on tärkeää?
Jos joku on iskostanut päähäsi ajatuksen, että kehut ovat feikkiä kuten vanhempiesi kohdalla opit niiden olevan (puhutaan takanapäin pahaa), niin aikuisena ymmärrät, ettei se noin kaikkien kohdalla ole. Toiset tarkoittavat kehunsa, toiset haluavat osoittaa hyvää tahtoa sinua kohtaan, toiset haluavat imarrella ja vain pieni osa - ehkä promillen tuhannesosa - vittuilee kehuessaan ja ajattelee tosiasiassa toisin. Et pysty lukemaan kenenkään ajatuksia, joten mikä siinä niin vaarallista on, että joku ajattelisi sinun olevan hyvännäköinen?
Mielestäni aikuisena voi miettiä monia asioita järjelläänkin, ei tarvitse jäädä siihen lapsen maailmaan, missä minä en "pysty" muuttumaan. Toisaalta jokin tarkoitus tuollaisella "pystymättömyydellä" on, kun se ohittaa aikuisen järjenkin. Jotakin sillä suojaat, ehkä itseäsi loukkaantumiselta, jos sinua huijataankin uskomaan itsestäsi jotain ja hetken uskot. Ja sekö on sitten oikeasti vaarallista, jos joku vain huijaa? Jos järjellä ajattelet, niin tiedät, ettei siinä ole mitään vaarallista.
Miksi kehut ovat niin vaarallisia, sitä ehkä kannattaisi miettiä jopa terapiassa, koska aika ison asianhan tuossa itseltäsi kiellät. Palautteen nimittäin. Ja aidon pohdinnan siitä mikä palautteen takana on. Jos ajatellaan ikäkausia, niin minkä ikäinen lapsi ajattelisi tuohon tapaan? 8-10v? Tuollaisia kehitysjumiutumisia on meillä kaikilla, ehkä niistä voisi yrittää päästä eroon, aikuiseen maailmaan, missä monenlaiset muiden motiivit ovat aidosti pohdittavissa.
Huh, tulipas viesti monta kertaa, kun yritin lähettää sitä ja sivusto oli jumissa. Menivätkin kaikki perille.
Hei ja kiitos kaikille hienosta keskustelusta, joka ulottuu jo paljon pidemmälle kuin pelkkään seksiin liittyviin asioihin. Itse koen, että itsetuntoni on muilla osa-alueilla ihan hyvä, niinkuin työssä ja ihmisenä noin niin kuin muuten, mutta huono vain tässä yhdessä asiassa eli seksissä. Jotenkin koen sen johtuvan siitä, etten ole tosiaan kokenut, ainakaan pitkään aikaan, sitä, että tuntisin itseni viehättäväksi ja haluttavaksi yhtään kenenkään taholta. Ja sitten sitä alkaa itsekin uskoa tämän, koska kyllähän ne viehättävät naiset nyt saa koko ajan hyvää palautetta ja lähestymisyrityksiä.
Kehuja minunkin on vaikea kyllä ottaa vastaan ja varsinkin miehiltä, koska koen ne aina joksikin pilkan teoksi. Ja tämä johtuu ihan aiemmin kokemuksista eikä vaan omasta mielikuvituksestani. Olen esim ollut aiemmin nuoruudessani tapailusuhteessa, jossa luulin, että olimme molemmat ihastuneita ja mieskin näin antoi ymmärtää ja kertoi, kunnes paljastui, että hän on samaan aikaan käynyt harrastamassa seksiä toisen naisen kanssa. Ja kautta rantain oli kehuskellut kuinka villiä kyytiä siellä on tarjolla yms. Minä olin siis liian kiltti ja en suinkaan herättänyt hänessä tällaisia himoja, vaikka myöhemminkin on sanonut olleensa minuun kovasti rakastunut. Toinen esimerkki on varattu mies, joka liehitteli minkä ehti, jopa todella röyhkeästi toisten kuulleen ja minä laitoin hanttiin sen minkä ehdin. Kunnes jossain vaiheessa aloin vähän lämmetä, kun mies oli eronnut ja sitten hän kohtelikin minua kuin märkää rättiä. Että ei niin itsetuntoa kohottavia kokemuksia omaa viehätysvoimaa ajatellen.
Harmittaa tosiaan itseänikin ihan älyttömän kovin tämä tilanne, koska koen kuitenkin olevani aika seksuaalinen ja halukas nainen ja nyt tämä elämä kuuluu tällaisen kipuilun ja arastelun kanssa.
Joku mies tuolla aiemmin kommentoi, että huono itsetuntoiset naiset on helppoja pokata ja panna, kun hakevat miehiltä hyväksyntää. Mistään tuollaisesta ei todellakaan ole kohdallani kyse. En todellakaan halua mitään tai pysty mihinkään tuntemattomien kanssa tapahtuviin ns. yhden yön juttuihin. Nuo tekstit vaan kertoi kuinka kujalla miehet voi olla naisen sielunelämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ja kiitos kaikille hienosta keskustelusta, joka ulottuu jo paljon pidemmälle kuin pelkkään seksiin liittyviin asioihin. Itse koen, että itsetuntoni on muilla osa-alueilla ihan hyvä, niinkuin työssä ja ihmisenä noin niin kuin muuten, mutta huono vain tässä yhdessä asiassa eli seksissä. Jotenkin koen sen johtuvan siitä, etten ole tosiaan kokenut, ainakaan pitkään aikaan, sitä, että tuntisin itseni viehättäväksi ja haluttavaksi yhtään kenenkään taholta. Ja sitten sitä alkaa itsekin uskoa tämän, koska kyllähän ne viehättävät naiset nyt saa koko ajan hyvää palautetta ja lähestymisyrityksiä.
Kehuja minunkin on vaikea kyllä ottaa vastaan ja varsinkin miehiltä, koska koen ne aina joksikin pilkan teoksi. Ja tämä johtuu ihan aiemmin kokemuksista eikä vaan omasta mielikuvituksestani. Olen esim ollut aiemmin nuoruudessani tapailusuhteessa, jossa luulin, että olimme molemmat ihastuneita ja mieskin näin antoi ymmärtää ja kertoi, kunnes paljastui, että hän on samaan aikaan käynyt harrastamassa seksiä toisen naisen kanssa. Ja kautta rantain oli kehuskellut kuinka villiä kyytiä siellä on tarjolla yms. Minä olin siis liian kiltti ja en suinkaan herättänyt hänessä tällaisia himoja, vaikka myöhemminkin on sanonut olleensa minuun kovasti rakastunut. Toinen esimerkki on varattu mies, joka liehitteli minkä ehti, jopa todella röyhkeästi toisten kuulleen ja minä laitoin hanttiin sen minkä ehdin. Kunnes jossain vaiheessa aloin vähän lämmetä, kun mies oli eronnut ja sitten hän kohtelikin minua kuin märkää rättiä. Että ei niin itsetuntoa kohottavia kokemuksia omaa viehätysvoimaa ajatellen.
Harmittaa tosiaan itseänikin ihan älyttömän kovin tämä tilanne, koska koen kuitenkin olevani aika seksuaalinen ja halukas nainen ja nyt tämä elämä kuuluu tällaisen kipuilun ja arastelun kanssa.
Joku mies tuolla aiemmin kommentoi, että huono itsetuntoiset naiset on helppoja pokata ja panna, kun hakevat miehiltä hyväksyntää. Mistään tuollaisesta ei todellakaan ole kohdallani kyse. En todellakaan halua mitään tai pysty mihinkään tuntemattomien kanssa tapahtuviin ns. yhden yön juttuihin. Nuo tekstit vaan kertoi kuinka kujalla miehet voi olla naisen sielunelämästä.
En ole tuo aiempi kirjoittaja, joka puhui helpoista naisista, mutta ei hän käsittääkseni puhunut yhden illan suhteista erityisesti, vaan juuri sellaisesta tilanteesta, mitä kuvasi jälkimmäinen esimerkkisi käsitteli.
Manipuloimalla seksiä hakeva mies kokeilee tekniikkaa isoon määrään naisia, joista vain pieni osa reagoi toivotulla tavalla. Eli heitä voi horjuttaa antamalla ensin hyvää palautetta ja sitten huonoa, koska he ottavat sen itseensä eivätkä pidä tuota tekniikkaa vain osoituksena miehen luonteesta kuten hyvällä itsetunnolla varustettu nainen tekisi.
Traumassa on tavallista, että trauman omaava henkilö yhä uudestaan hakeutuu tilanteisiin, missä trauma toistuu. Joskus ihmisen koko rakkauselämä voi olla jatkumo suhteita, missä häntä kohdellaan tuolla tavalla heilutellen maasta taivaisiin, kehuja ja lyttäyksiä vuoronperään. Noinhan voidaan tehdä myös miehelle, ei se ole sukupuolisidonnaista.
Jos oma itsetunto on lähtöisin muilta, se tekee siitä äärimmäisen haavoittuvaisen. Jopa lähes tuntemattoman miehen pakit tai manipuloiva käytös romuttavat oman itsetunnon. Se tekee ihmisestä alttiin hyväksikäytölle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehkä ole paras vastaamaan tähän, koska minulla on aika hyvä itsetunto. Se perustuu pohjimmiltaan lapsuuteen ja nuoruuteen, joten olen aika pitkälti samaa mieltä kuin edellä kirjoitettiin, että se ei perustu ainakaan kokonaan ulkonäköön. Tietysti palaute vaikuttaa, joten lähtisin miettimään ketä nämä äänet päässäsi ovat, jotka eivät sinusta ole pitäneet? Kuka tai ketkä ovat saaneet sinulle sellaisen ajatuksen, ettet olisi viehättävä oman sukupuolesi edustaja?
Toinen mikä tulee mieleen on sellainen ajatus, joka on itselleni aivan selvää ollut aina eli että jokaisessa ihmisessä viehättävintä on se, kuinka hän on oma itsensä ja omanlaisensa. Ja kun ihminen hyväksyy itsensä täysin, niin se näkyy uloskin päin. Silloin hän ei hyväksy itsensä dissaamista missään mielessä, vaan on itsensä paras kaveri niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.
Ulkoinen kaunistaminen toimii, jos itse pystyy näkemään itsensä viehättävänä. Kerran yllätyin, kun eräs ihminen oli mielestäni todella seksikäs ja upea eräässä kuvassa. Tämä ihminen lähes suuttui, kun hämmentyi niin paljon kommentistani. Hänen oli ilmeisesti mahdoton nähdä itseään sillä tavalla, ja sille taas ei kukaan mahda yhtään mitään. Vaikka häntä kehuisi päivät pääksytysten, se ei auttaisi, jos hän ei kykene näkemään itseään viehättävänä, seksikkäänä ja upeana. Kyseessä on pään sisäinen asia loppupeleissä.
Tämä on ihan totta. En ole ap mutta toinen keski-ikäinen nainen huonolla itsetunnolla ja minä olen lapsuudessa omaksunut tämän ajatuksen. En ole koskaan ollut ylipainoinen, eli siitä ei ole kyse, minua ei ole myöskään kiusattu ulkonäkööni liittyen. Epäilen että tämä johtuu siitä kuinka molemmat vanhempani kommentoivat aika ikävään sävyyn omaa ja muitten ihmisten pukeutumisia ja ulkonäköä keskenänsä, ei siis naamaa päin, mutta niin että me lapset kuultiin. Äiti erityisesti puhui varsin rumasti itsestään.
Yritän kyllä laittautua ainakin juhliin parhaani mukaan ja arkenakin kiinnitän huomiota pukeutumiseen, meikata en enää jaksa joka päivä. Jos joku kuitenkin ulkoista olemustani kommentoi, se aiheuttaa minussa suuttumusta ja epäuskoa. Nykyään en enää väitä vastaan tai hauku itseäni perään, yleensä tyydyn olemaan hiljaa, joskus sanon kiitos pitkin hampain. Jos kuulen jotain epämääräisiä kohteliaisuuksia esim isolla porukalla meluisassa tilassa oletan että ne koskevat jotakuta toista tai kuulin väärin.
Olen pyytänyt ettei puolisoni kommentoi ulkonäköäni koska koen sen kommenttien laadusta huolimatta aina loukkaavana, ja hän on varmaan huomannut itsekin ettei kannata. Tiedän olevani rasittava mutta en pysty muuttamaan itseäni.
Muistaakseni jossain tutkimuksessa on todettukin, että erityisesti äidin suhtautuminen omaan ulkonäköön on tyttärille merkittävä. Jos äiti antaa käsityksen siitä, että naiseus on vain lähtökohta jollekin ikävälle ja loukkaavalle ja puhuu itsestään ilkeästi, on suuri vaara, että tyttärestäkin tulee itselleen ilkeä (ulkonäköasioissa ainakin).
Suhtaudutko muihinkin kehuihin samalla tavalla eli aggressiivisesti ja epäluuloisesti? Mainitsemani ihminen ei suhtaudu, vaan muut kehut ottaa aivan normaalisti vastaan. Itselläni oli ensimmäinen kerta, kun tapahtui kehuessa noin, että aivan vilpitön kehu sai aikaan lähes vihaisen reaktion. Hämmentävää, koska se oli erittäin epäkohteliasta. Tuollainen reaktio saa ainakin varomaan sanomasta mitään positiivista ulkonäöstä jatkossa, kun se on niin arka asia. Miehet ehkä kokevat aggressiivista vastaanottoa kehuista enemmän kuin naiset, koska nainen saattaa kokea kehut ei-toivottuna lähestymisenä. Loppupeleissä on kyse siitä, että tuolla tavalla reagoivalla ei ole käytöstavat oikein hallussa, kun toisen hyväntahtoinen lähestyminen tyrmätään tylysti.
En ole mikään maailman paras ottamaan vastaan kehuja yhtään missään, mutta yleisellä tasolla muut kuin ulkonäköön kohdistuvat menevät läpi paljon paremmin. Riippuu todella paljon kuka sanoo ja miten, eli pitää olla uskottava. Muuten ajattelen että toinen vaan lämpimikseen puhelee ja yrittää saada minulle helposti hyvän mielen tai päästä suosioon... ehkä vähän niin kuin pitää tyhmänä. En kuitenkaan suhtaudu aggressiivisesti.
Jos esimerkiksi läheinen työkaveri kiittää että pelastin hänet pulasta venymällä itse ja siinä sivussa tein hyvää työtä, ei minulla ole vaikeuksia uskoa eikä ottaa vastaan tätä. Sen sijaan jos huomaan toisen kehuvan asiaa jossa en suoriutunut omasta mielestäni erityisen hyvin, tai josta kehuja ei oikeasti tiedä puoliakaan, voi sekin ärsyttää.
Minulla on aika kovat vaatimukset itselleni, se tulee sitten suorittajaisältäni oletan. Keskiverto toisilla on ok, mutta ei minulla. En nyt tässä kritiikittömästi halua syyttää vain vanhempiani, olen ihan luonnostani semmoista tyyppiä joka kuuntelee liiankin tarkasti mitä muut tahtovat ja haluavat, mutta aikuisena kyllä tunnistaa itsestään aika hyvin molempien vanhempien vahingolliset ajatusmallit.
Kuulostan tämän perusteella varmaankin nyt ihan kauhealta ihmiseltä mutta olen kiltti ja ymmärtäväinen ihminen joka auttaa aina pyydettäessä ja jolle läheiset ihmiset ovat kauhean tärkeitä. Minulla nyt sattuu vain olemaan kohtuuttomat vaatimukset itselleni. Muihin en näitä vaatimuksia ulota.
Luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat. Samantyylinen ihminen on hänkin, josta kerroin. Harmi, ettemme ole niin hyviä tuttuja, että voisimme keskustella tuosta asiasta.
Sinulle voin kuitenkin kirjoittaa, että kannattaisi ehkä miettiä mihin tarvitset yhä edelleen tuollaista käytöstä ja ajatustapaa, vaikka järjelläsi ymmärrät, ettei se ole realistista käytöstä. Kyseessä on suojamekanismi ja niiden kohdalla kannattaa miettiä tarvitaanko niitä enää, vaan pystyykö niistä luopumaan. Miksi kehuilta suojautuminen (ei ota vastaan, ei ota vakavasti, epäilee feikiksi) on tärkeää?
Jos joku on iskostanut päähäsi ajatuksen, että kehut ovat feikkiä kuten vanhempiesi kohdalla opit niiden olevan (puhutaan takanapäin pahaa), niin aikuisena ymmärrät, ettei se noin kaikkien kohdalla ole. Toiset tarkoittavat kehunsa, toiset haluavat osoittaa hyvää tahtoa sinua kohtaan, toiset haluavat imarrella ja vain pieni osa - ehkä promillen tuhannesosa - vittuilee kehuessaan ja ajattelee tosiasiassa toisin. Et pysty lukemaan kenenkään ajatuksia, joten mikä siinä niin vaarallista on, että joku ajattelisi sinun olevan hyvännäköinen?
Mielestäni aikuisena voi miettiä monia asioita järjelläänkin, ei tarvitse jäädä siihen lapsen maailmaan, missä minä en "pysty" muuttumaan. Toisaalta jokin tarkoitus tuollaisella "pystymättömyydellä" on, kun se ohittaa aikuisen järjenkin. Jotakin sillä suojaat, ehkä itseäsi loukkaantumiselta, jos sinua huijataankin uskomaan itsestäsi jotain ja hetken uskot. Ja sekö on sitten oikeasti vaarallista, jos joku vain huijaa? Jos järjellä ajattelet, niin tiedät, ettei siinä ole mitään vaarallista.
Miksi kehut ovat niin vaarallisia, sitä ehkä kannattaisi miettiä jopa terapiassa, koska aika ison asianhan tuossa itseltäsi kiellät. Palautteen nimittäin. Ja aidon pohdinnan siitä mikä palautteen takana on. Jos ajatellaan ikäkausia, niin minkä ikäinen lapsi ajattelisi tuohon tapaan? 8-10v? Tuollaisia kehitysjumiutumisia on meillä kaikilla, ehkä niistä voisi yrittää päästä eroon, aikuiseen maailmaan, missä monenlaiset muiden motiivit ovat aidosti pohdittavissa.
Tähän vielä lisään, että se vaarallinen asia voi tietysti olla aidosti se, että kehujalla, jonka kehut ottaa vastaan on ratkaiseva merkitys omalle itsetunnolle, jos itsetuntonsa joutuu laskemaan aivan kokonaan toisen kehujen varaan. Silloinhan toisella on valta ottaa koko itsetunto pois, "hähää, menitpäs lankaan, senkin rumilus". Se olisi tuskallista, joten on parempi kieltää varmuuden vuoksi kehut kokonaan.
Jotain tuon kaltaista ongelman ytimessä voisi olla, jos lähdetään siitä, että itsetunto on niin hauras, että se on muiden eikä omassa hallussa. Terve itsetuntohan tarkoittaa sitä, että kokee itsensä hyvänä ja rakastettavana riippumatta siitä mitä muut ajattelevat. Ja myös sitä, että ymmärtää niiden ihmisten, jota tarkoituksella moittivat muita (erityisesti ulkonäköä) olevan häiriintyneitä.
Aivan, he ovat häiriintyneitä ihmisiä, joilla on valtava vamma omassa itsetunnossaan. Heidän on pakko kannatella omaa itsetuntoaan muiden moittimisen ja dissaamisen avulla. Muuten he eivät voi kokea oloaan arvokkaiksi, on aina seistävä muiden päällä, jolloin he etsivät kumppanin, joka antaa sen tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku mies tuolla aiemmin kommentoi, että huono itsetuntoiset naiset on helppoja pokata ja panna, kun hakevat miehiltä hyväksyntää. Mistään tuollaisesta ei todellakaan ole kohdallani kyse. En todellakaan halua mitään tai pysty mihinkään tuntemattomien kanssa tapahtuviin ns. yhden yön juttuihin. Nuo tekstit vaan kertoi kuinka kujalla miehet voi olla naisen sielunelämästä.
Nyt sinä olet täysin kujalla. Juuri tuollaiset naiset ovat niitä, joilta saa todella helposti. Uskon, että mulla miehenä on tästä parempi kokemuspohja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku mies tuolla aiemmin kommentoi, että huono itsetuntoiset naiset on helppoja pokata ja panna, kun hakevat miehiltä hyväksyntää. Mistään tuollaisesta ei todellakaan ole kohdallani kyse. En todellakaan halua mitään tai pysty mihinkään tuntemattomien kanssa tapahtuviin ns. yhden yön juttuihin. Nuo tekstit vaan kertoi kuinka kujalla miehet voi olla naisen sielunelämästä.
Nyt sinä olet täysin kujalla. Juuri tuollaiset naiset ovat niitä, joilta saa todella helposti. Uskon, että mulla miehenä on tästä parempi kokemuspohja.
Uteliaisuudesta kysyn, että oletko koskaan miettinyt millaisen kuvan tuollainen käyttäytyminen sinusta antaa? Vai oletko niitä miehiä, jotka eivät edes hae naisilta muuta kuin seksiä tai jotain muuta hyötyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku mies tuolla aiemmin kommentoi, että huono itsetuntoiset naiset on helppoja pokata ja panna, kun hakevat miehiltä hyväksyntää. Mistään tuollaisesta ei todellakaan ole kohdallani kyse. En todellakaan halua mitään tai pysty mihinkään tuntemattomien kanssa tapahtuviin ns. yhden yön juttuihin. Nuo tekstit vaan kertoi kuinka kujalla miehet voi olla naisen sielunelämästä.
Nyt sinä olet täysin kujalla. Juuri tuollaiset naiset ovat niitä, joilta saa todella helposti. Uskon, että mulla miehenä on tästä parempi kokemuspohja.
Uteliaisuudesta kysyn, että oletko koskaan miettinyt millaisen kuvan tuollainen käyttäytyminen sinusta antaa? Vai oletko niitä miehiä, jotka eivät edes hae naisilta muuta kuin seksiä tai jotain muuta hyötyä?
Kolmaskin kysymys eli ehkäpä sinun tuttavapiireissäsi arvostetaan, jopa ihaillaan tuollaista käytöstä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku mies tuolla aiemmin kommentoi, että huono itsetuntoiset naiset on helppoja pokata ja panna, kun hakevat miehiltä hyväksyntää. Mistään tuollaisesta ei todellakaan ole kohdallani kyse. En todellakaan halua mitään tai pysty mihinkään tuntemattomien kanssa tapahtuviin ns. yhden yön juttuihin. Nuo tekstit vaan kertoi kuinka kujalla miehet voi olla naisen sielunelämästä.
Nyt sinä olet täysin kujalla. Juuri tuollaiset naiset ovat niitä, joilta saa todella helposti. Uskon, että mulla miehenä on tästä parempi kokemuspohja.
Uteliaisuudesta kysyn, että oletko koskaan miettinyt millaisen kuvan tuollainen käyttäytyminen sinusta antaa? Vai oletko niitä miehiä, jotka eivät edes hae naisilta muuta kuin seksiä tai jotain muuta hyötyä?
Koetin vaan korjata väärinkäsityksen.
Tuollaisilta naisilta saa seksiä kaikkein helpoitein. Se nyt vaan pitää paikkansa. Vaikka se ei sinua tunnu miellyttävänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku mies tuolla aiemmin kommentoi, että huono itsetuntoiset naiset on helppoja pokata ja panna, kun hakevat miehiltä hyväksyntää. Mistään tuollaisesta ei todellakaan ole kohdallani kyse. En todellakaan halua mitään tai pysty mihinkään tuntemattomien kanssa tapahtuviin ns. yhden yön juttuihin. Nuo tekstit vaan kertoi kuinka kujalla miehet voi olla naisen sielunelämästä.
Nyt sinä olet täysin kujalla. Juuri tuollaiset naiset ovat niitä, joilta saa todella helposti. Uskon, että mulla miehenä on tästä parempi kokemuspohja.
Uteliaisuudesta kysyn, että oletko koskaan miettinyt millaisen kuvan tuollainen käyttäytyminen sinusta antaa? Vai oletko niitä miehiä, jotka eivät edes hae naisilta muuta kuin seksiä tai jotain muuta hyötyä?
Koetin vaan korjata väärinkäsityksen.
Tuollaisilta naisilta saa seksiä kaikkein helpoitein. Se nyt vaan pitää paikkansa. Vaikka se ei sinua tunnu miellyttävänkään.
No, periaatteessa ymmärrän sen, että seksi on saavutus miehelle, koska miehen on vaikeampi saada seksiä kuin naisen. Toisaalta ainakin asialla kerskailu tuntuu erittäin puberteettiselta. Pääasiassa suhtaudun siten, että näen tuon molemminpuolisena räpellyksenä. Nyt olisi ollut tilaisuus saada ajatus mieheltä, että miten hän itse tuollaisen näkee, mutta ei sitten ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku mies tuolla aiemmin kommentoi, että huono itsetuntoiset naiset on helppoja pokata ja panna, kun hakevat miehiltä hyväksyntää. Mistään tuollaisesta ei todellakaan ole kohdallani kyse. En todellakaan halua mitään tai pysty mihinkään tuntemattomien kanssa tapahtuviin ns. yhden yön juttuihin. Nuo tekstit vaan kertoi kuinka kujalla miehet voi olla naisen sielunelämästä.
Nyt sinä olet täysin kujalla. Juuri tuollaiset naiset ovat niitä, joilta saa todella helposti. Uskon, että mulla miehenä on tästä parempi kokemuspohja.
Uteliaisuudesta kysyn, että oletko koskaan miettinyt millaisen kuvan tuollainen käyttäytyminen sinusta antaa? Vai oletko niitä miehiä, jotka eivät edes hae naisilta muuta kuin seksiä tai jotain muuta hyötyä?
Koetin vaan korjata väärinkäsityksen.
Tuollaisilta naisilta saa seksiä kaikkein helpoitein. Se nyt vaan pitää paikkansa. Vaikka se ei sinua tunnu miellyttävänkään.
No, periaatteessa ymmärrän sen, että seksi on saavutus miehelle, koska miehen on vaikeampi saada seksiä kuin naisen. Toisaalta ainakin asialla kerskailu tuntuu erittäin puberteettiselta. Pääasiassa suhtaudun siten, että näen tuon molemminpuolisena räpellyksenä. Nyt olisi ollut tilaisuus saada ajatus mieheltä, että miten hän itse tuollaisen näkee, mutta ei sitten ollutkaan.
Jos vielä hetken juttelen itselleni, niin minulla on ollut tuollainen tilanne, missä nainen oli suhteessa, missä mies halusi vain seksiä ja pyrki manipuloimaan enemmällä. Ymmärrän sen, koska seksin saaminen olisi muuten loppunut. Toisaalta miksei voi keskitttyä naisiin, jotka eivät myöskään halua muuta kuin seksiä. Kyse täytyy olla siitä, että miehen itsetunto kaipaa tuonkaltaista pönkitystä eikä pelkästä seksistä.
Naisella on tietysti omakin vastuu siitä millaiseen suhteeseen suostuu. Hyväksikäyttäjät tuppaavat löytämään sen heikoimman lenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsetunto voisi kehittyä myös sitä kautta, että koittaa sisäistää jotta seksi on kaikennäköisten nautinto. Se, että toisella on kauniimmat kasvot tai pyöreämpi tissi, ei tee hänen kykyä tuntea nautintoa ja orgasmeja yhtään paremmaksi. Ulkonäkökeskeisyys on pois hedonistisesta nauttimisesta. Hyvin kaunis itseriittoinen nainen keskittyy epäolennaiseen eli siihen miltä näyttää eikä siihen miten ne orkut oikein irtoaa ihanasti. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku mies tuolla aiemmin kommentoi, että huono itsetuntoiset naiset on helppoja pokata ja panna, kun hakevat miehiltä hyväksyntää. Mistään tuollaisesta ei todellakaan ole kohdallani kyse. En todellakaan halua mitään tai pysty mihinkään tuntemattomien kanssa tapahtuviin ns. yhden yön juttuihin. Nuo tekstit vaan kertoi kuinka kujalla miehet voi olla naisen sielunelämästä.
Nyt sinä olet täysin kujalla. Juuri tuollaiset naiset ovat niitä, joilta saa todella helposti. Uskon, että mulla miehenä on tästä parempi kokemuspohja.
Uteliaisuudesta kysyn, että oletko koskaan miettinyt millaisen kuvan tuollainen käyttäytyminen sinusta antaa? Vai oletko niitä miehiä, jotka eivät edes hae naisilta muuta kuin seksiä tai jotain muuta hyötyä?
Koetin vaan korjata väärinkäsityksen.
Tuollaisilta naisilta saa seksiä kaikkein helpoitein. Se nyt vaan pitää paikkansa. Vaikka se ei sinua tunnu miellyttävänkään.
No, periaatteessa ymmärrän sen, että seksi on saavutus miehelle, koska miehen on vaikeampi saada seksiä kuin naisen. Toisaalta ainakin asialla kerskailu tuntuu erittäin puberteettiselta. Pääasiassa suhtaudun siten, että näen tuon molemminpuolisena räpellyksenä. Nyt olisi ollut tilaisuus saada ajatus mieheltä, että miten hän itse tuollaisen näkee, mutta ei sitten ollutkaan.
Huomiota kaipaavat naiset antaa seksiä kaikkein todennäköisemmin. Ei tämä mikään salaisuus suinkaan ole. Siksi he eivät aivan helpolla saakkaan sitten parisuhdetta. Tämäkään ei ole mikään salaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto voisi kehittyä myös sitä kautta, että koittaa sisäistää jotta seksi on kaikennäköisten nautinto. Se, että toisella on kauniimmat kasvot tai pyöreämpi tissi, ei tee hänen kykyä tuntea nautintoa ja orgasmeja yhtään paremmaksi. Ulkonäkökeskeisyys on pois hedonistisesta nauttimisesta. Hyvin kaunis itseriittoinen nainen keskittyy epäolennaiseen eli siihen miltä näyttää eikä siihen miten ne orkut oikein irtoaa ihanasti. :)
Olet kyllä nyt asian ytimessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene yleiseen saunaan tai uimahalliin. Saat todeta ettet ole yhtään hullumpi kuin muutkaan.
Ei toimi täällä ainakaan. Se että uimahallista (tai vaikka vain prismasta) löytyy samannäköisiä tai jopa vähemmän hyvännäköisiä kuin minä ei auta yhtään. Itselle on eri vaatimukset mitä muille.
Voi he!vett! Olisiko mitään pointtia laskea niitävaatimuksia tai sitten ottaa härkää savista ja täyttää ne omat vaatimukset! Lakkaa itkemästä ja tee asioille jotain.
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto voisi kehittyä myös sitä kautta, että koittaa sisäistää jotta seksi on kaikennäköisten nautinto. Se, että toisella on kauniimmat kasvot tai pyöreämpi tissi, ei tee hänen kykyä tuntea nautintoa ja orgasmeja yhtään paremmaksi. Ulkonäkökeskeisyys on pois hedonistisesta nauttimisesta. Hyvin kaunis itseriittoinen nainen keskittyy epäolennaiseen eli siihen miltä näyttää eikä siihen miten ne orkut oikein irtoaa ihanasti. :)
Totta, seksuaalinen nautinto tai onnellisuus eivät ole kiinni ulkonäöstä, eivät niinkään päin, että kaunis tai komea olisivat muita huonompia. Isoin merkitys on lapsuuden ja nuoruuden kokemuksilla millaiseksi itsetunto kehittyy. Ja persoonallisuudenpiirteilläkin on merkitystä (esimerkiksi hyvin ujo ja varovainen temperamentti).
3 vielä kommentoi tuohon, että joku mies on jotain pettänyt ja siitä on jäänyt traumat naiselle. Minua on petetty niin avioliitossa kuin eräässä toisessa pitkässä suhteessa ja toki siinä on saanut kolauksen koko elämä mutta loppupeleissä itsetunto on juurikin säästänyt pysyvämmiltä vaurioilta. Olen ajatellut niin, että pettäminen kertoo pettäjästä, ei siitä että minä olisin ruma/huono tjsp. Tiedän olevani hyvä tyyppi, se riittää mulle. En ole jäänyt kanveesiin vaan asiat käsiteltyäni mennyt elämässä eteenpäin. Anteeksikin olen antanut kun asiat on käyty läpi, en jaksa kantaa kaunaa.
En ole mikään maailman paras ottamaan vastaan kehuja yhtään missään, mutta yleisellä tasolla muut kuin ulkonäköön kohdistuvat menevät läpi paljon paremmin. Riippuu todella paljon kuka sanoo ja miten, eli pitää olla uskottava. Muuten ajattelen että toinen vaan lämpimikseen puhelee ja yrittää saada minulle helposti hyvän mielen tai päästä suosioon... ehkä vähän niin kuin pitää tyhmänä. En kuitenkaan suhtaudu aggressiivisesti.
Jos esimerkiksi läheinen työkaveri kiittää että pelastin hänet pulasta venymällä itse ja siinä sivussa tein hyvää työtä, ei minulla ole vaikeuksia uskoa eikä ottaa vastaan tätä. Sen sijaan jos huomaan toisen kehuvan asiaa jossa en suoriutunut omasta mielestäni erityisen hyvin, tai josta kehuja ei oikeasti tiedä puoliakaan, voi sekin ärsyttää.
Minulla on aika kovat vaatimukset itselleni, se tulee sitten suorittajaisältäni oletan. Keskiverto toisilla on ok, mutta ei minulla. En nyt tässä kritiikittömästi halua syyttää vain vanhempiani, olen ihan luonnostani semmoista tyyppiä joka kuuntelee liiankin tarkasti mitä muut tahtovat ja haluavat, mutta aikuisena kyllä tunnistaa itsestään aika hyvin molempien vanhempien vahingolliset ajatusmallit.
Kuulostan tämän perusteella varmaankin nyt ihan kauhealta ihmiseltä mutta olen kiltti ja ymmärtäväinen ihminen joka auttaa aina pyydettäessä ja jolle läheiset ihmiset ovat kauhean tärkeitä. Minulla nyt sattuu vain olemaan kohtuuttomat vaatimukset itselleni. Muihin en näitä vaatimuksia ulota.