En kestä enää. Lapsi aina kotona kärkkymässä jotain,

mies pyytää huomiota, äiti vaatii huomiota johonkin asioihinsa, ja joka ikinen ihminen kenellä ikinä voisi olla jotain asiaa mulle on esittänyt ne asiansa tällä viikolla. Miksi en koskaan saa olla rauhassa? Lapsikin on jo teini-ikäinen ja silti nurkuu kotona kaikki illat ja viikonloput. Ei todellakaan ole ollut rentouttavaa aikaa tämäkään viikonloppu. Jotenkin tilanne menee aina siihen että en saa omista jutuistani juuri mitään etenemään ja sitten olen raivoissani itselleni ja kaikille muille.
Oli virhe ikinä tehdä lapsi, ja parisuhteessa eroamistakin mietin. En ollut ottanut huomioon että lapsi ei ole tosi sitova pelkästään ensimmäiset vuodet vaan voi olla tosi ripustautuva! Itse en vanhempia enää juuri nähnyt 13 ikävuoden jälkeen, kun oli kaverit ja omat jutut. Näköjään olen tehnyt vääriä elämänvalintoja. En tiedä kuinka onnellinen tulen olemaan sitten kun/jos joskus saan olla itsekseni, kun lapsi muuttaa pois. Toisaalta on kivaa ettei tarvitse olla yksinäinen. En vaan jaksa näitä ihmissuhteita kun tuntuu, että toiset koko ajan vaan haluaa minulta jotain ja en ole jaksanut koko ajan pistää rajoja.