Minkälainen elintaso on sosiaalityöntekijöillä?

Eikö ne ole aika pienipalkkaisia.

Suurin piirtein sellainen, että tarvitsevat sosiaalityöntekijää arjesta selviämiseen.

Koulutukseen nähden pienipalkkaisia. Ovat eläneet opiskelijoina vuosikaudet, joten suurimmalla osalla varmaankin on kokemusta juuri siitä kaikkein heikoimmassa asemassa olemisesta. Varmaan on turhautumista, kun moni asiakas ei vain ota elämää hallintaan. Samat ongelmat ja rahavaikeudet vuosi toisensa jälkeen.

Yksi parhaiten palkattuja yhteiskunta-alan ammatteja (pois lukien tietysti johtajaporras) + täystyöllisyys.

Vaativa työ ja siihen nähden pienehkö palkka. Töitä löytyy aina jos ei vain uuvu ja sairastu.

Millä tavalla heidän pitäusi asettua asiakkaan asemaan? Noin niinkuin talousdwllisessa mielessä? Heitä ohjaavat lait ja yleiset kirjatut periaatteet kun miettivät,kenelle rahaa annetaan ja kenelle ei. Tai sanotaanko paremminkin, että MIKSI.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla heidän pitäusi asettua asiakkaan asemaan? Noin niinkuin talousdwllisessa mielessä? Heitä ohjaavat lait ja yleiset kirjatut periaatteet kun miettivät,kenelle rahaa annetaan ja kenelle ei. Tai sanotaanko paremminkin, että MIKSI.

Asiakkaat ovat osin kyvyttömiä toopeja joilla samat ongelmat vuodesta toiseen ja mikään ei koskaan ole oma vika. Tai sitten ovat opp8neet lypsämään systeemiä ja tietävät mihin heillä on oikeus. Nohevat ei pitkiä aikoja sossun asiakkaina roiku vaikka jokin vaikeus elämässä heitä kohtaisikin, pääsevät taas jaloilleen. Mitäpä se auttaa asettua jonkun tyhmän ja röyhkeän asemaan?

Vierailija kirjoitti:

Yksi parhaiten palkattuja yhteiskunta-alan ammatteja (pois lukien tietysti johtajaporras) + täystyöllisyys.

No ei ole kyllä palkat lähelläkään jotain lääkärin palkkoja.

Brutto noin 4000 euron molemmin puolin, riippuen kunnasta ja tehtävästä. Ei se ole pieni, mutta vastaako se kuitenkaan työn rankkuutta, kun sosiaalityöntekijöistä on pulaa, voi miettiä. Suurimmalle osalle on tuttua myös opiskelijabudjetilla kituuttaminen ennen valmistumista. Eikä tuo palkka nyt verojen jälkeen niin iso ole, että siihen kukaan rahan takia hakeutuisi, jos ei oikeasti haluaisi tehdä sitä työtä. 

Ei paljon auta vaikka kuinka "asettuisivat asemaan". Heidän työtään määrää lait, kuntien antamat rajat.

Läheisen palkka n. 3500.

Palkka on noussut viime vuosina aika paljon, nyt mulla on reilu 4000 brutto. Huomaan kyllä, että elän nykyään aika keskiluokkaisessa kuplassa ja vaikka työtä ei empatialla tehdäkään, olen ihan eri tavalla osannut opiskelijana/vastavalmistuneena/kh-tuelta töihin palanneena kuvitella asiakkaiden tilanteen, kun se on ollut lähempänä omaa elämää.

Palkkavertailujen mukaan 3000-4000 euroa. Joissakin kunnissa maksetaan yli neljän tonnin aloituspalkkaa, koska ei muuten saada osaavia työntekijöitä.

Eli suomalaisen keskiansiotasoa parempi palkka, mutta toisaalta viranhaltijan vastuu ja aivan taatusti rankka työ. Empaattinen ihminen kuormittuu näkemästään, käytännön ihminen byrokratian säännöistä ja teoreettinen ihminen kaikesta siitä mitä ei voi hallita tai korjata.

Omien googlailujeni perusteella 4000 euron tienoilla.

Harkitsen itse uudelleen kouluttautumista ja sosiaalitieteet kiinnostaisivat. Tällä hetkellä minulla on alempi korkeakoulututkinto ja siistin sisätyön (ei asiakaspalvelua) palkka 3400€.

Harmi, että ala kiinnostaisi kovasti mutta noin 600 euron palkannousu ei välttämättä kompensoi sitä millaisten ihmisten kanssa joutuisi työskentelemään joka päivä. Minulla on muutenkin ns. asiakastyöhön täysin soveltumaton temperamentti, potkaisisin välittömästi toimistostani ulos epäasiallisesti käyttäytyvän tyypin enkä varmasti kirjoittaisi yhtään myönteistä päätöstä kenellekään joka vaatii uhkailemalla tai haukkumalla.

Onkohan alalla jotain suuntautumista, jossa asiakaskunta olisi ns. täysipäistä ja normaaliin kommunikointiin kykenevää...

Riippuu kumppanin palkasta ja ammatista. 

Vierailija kirjoitti:

Koulutukseen nähden pienipalkkaisia. Ovat eläneet opiskelijoina vuosikaudet, joten suurimmalla osalla varmaankin on kokemusta juuri siitä kaikkein heikoimmassa asemassa olemisesta. Varmaan on turhautumista, kun moni asiakas ei vain ota elämää hallintaan. Samat ongelmat ja rahavaikeudet vuosi toisensa jälkeen.

-ei matematiikkaa

-ei kädentaitoja

-ei vaadi fyysistä voimaa ja kuntoa

-ei kieliä

Helppotajuisten asioiden opiskelemista 3-5 vuotta, joissa vaikeinta saattaa olla joku vähän arvostetumman tieteen (esim.psykologia) sivuaine. Sosiaalitieteissä aika paljon todetaan pitkästi sellaisia asioita, mitkä perusfiksut ihmiset jo tietävät elämänkokemuksen perusteella. Helppotajuisuuden ovat todenneet palstalle kirjoitelleet alalle valmistuneet. 

Kymmeniä vuosia sitten ihmiset pääsivät ylioppilaan papereilla samoihin hommiin ainakin anekdoottien perusteella. En sano, että se olisi hyvä, mutta pidän palkkaa ihan hyvänä vaativuuteen nähden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla heidän pitäusi asettua asiakkaan asemaan? Noin niinkuin talousdwllisessa mielessä? Heitä ohjaavat lait ja yleiset kirjatut periaatteet kun miettivät,kenelle rahaa annetaan ja kenelle ei. Tai sanotaanko paremminkin, että MIKSI.

Asiakkaat ovat osin kyvyttömiä toopeja joilla samat ongelmat vuodesta toiseen ja mikään ei koskaan ole oma vika. Tai sitten ovat opp8neet lypsämään systeemiä ja tietävät mihin heillä on oikeus. Nohevat ei pitkiä aikoja sossun asiakkaina roiku vaikka jokin vaikeus elämässä heitä kohtaisikin, pääsevät taas jaloilleen. Mitäpä se auttaa asettua jonkun tyhmän ja röyhkeän asemaan?

Tyhmyys ei ole ihmisen oma valinta, vaan johtuu geeneistä ja kasvuympäristöstä. Tyhmyys voi aiheuttaa usein vähäosaisuutta, koska tyhmän on vaikeaa opiskella tai tehdä mitään vaativaa työtä. Tyhmyys myös altistaa tekemään tyhmyyksiä. Vähäosaisia on ollut Suomessa aina, ja heitä on myös muissa maissa ja kulttuureissa yhtä lailla. Joillakin ei oikeasti ole elämässä muuta vaihtoehtoa kuin kituuttaa eri tukien varassa, eikä kyse ole kaikkien kohdalla mistään jaloilleen pääsemisestä. Joidenkin jalat eivät vain kerta kaikkiaan kanna. 

Vierailija kirjoitti:

Onkohan alalla jotain suuntautumista, jossa asiakaskunta olisi ns. täysipäistä ja normaaliin kommunikointiin kykenevää...

Ei ole. Adoptioneuvonta, mutta sitä antaa Suomessa päätyökseen ehkä kymmenkunta sosiaalityöntekijää, joten ei sen vuoksi voi alalle lähteä. Terveydenhuollossa joillakin osastoilla (somatiikka) paljon ihan täyspäistä asiakaskuntaa, mutta ei pelkästään heidän kanssaan voi työskennellä millään erikoisalalla. PRIDE-kouluttaja ja pelkästään sijaisperheiden kanssa työskentelevä sosiaalityöntekijä ehkä ainoa poikkeus, johon kuitenkin olisi jotenkin realistista päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutukseen nähden pienipalkkaisia. Ovat eläneet opiskelijoina vuosikaudet, joten suurimmalla osalla varmaankin on kokemusta juuri siitä kaikkein heikoimmassa asemassa olemisesta. Varmaan on turhautumista, kun moni asiakas ei vain ota elämää hallintaan. Samat ongelmat ja rahavaikeudet vuosi toisensa jälkeen.

-ei matematiikkaa

-ei kädentaitoja

-ei vaadi fyysistä voimaa ja kuntoa

-ei kieliä

Helppotajuisten asioiden opiskelemista 3-5 vuotta, joissa vaikeinta saattaa olla joku vähän arvostetumman tieteen (esim.psykologia) sivuaine. Sosiaalitieteissä aika paljon todetaan pitkästi sellaisia asioita, mitkä perusfiksut ihmiset jo tietävät elämänkokemuksen perusteella. Helppotajuisuuden ovat todenneet palstalle kirjoitelleet alalle valmistuneet. 

Kymmeniä vuosia sitten ihmiset pääsivät ylioppilaan papereilla samoihin hommiin ainakin anekdoottien perusteella. En sano, että se olisi hyvä, mutta pidän palkkaa ihan hyvänä vaativuuteen nähden. 

Mitä ihmettä matematiikka tai kädentaidot liittyvät siihen, että työtä tehdään äärimmäisen haastavissa ihmissuhdeasioissa? Tulet jatkuvasti uhkailluksi, solvatuksi. Joudut tekemään hyvin ikäviä päätöksiä, jotka vaikuttavat ihmisten elämään hyvin syvästi. Useimmiten tarjolla on vain hyvin huonoja vaihtoehtoja. Työ ei tyydytä, koska harva asiakas oikeasti pääsee jaloilleen. Kirjoittelet loputtomia lausuntoja eri tahoille, vastaat tekemisistäsi hallinto-oikeudessa jatkuvasti jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutukseen nähden pienipalkkaisia. Ovat eläneet opiskelijoina vuosikaudet, joten suurimmalla osalla varmaankin on kokemusta juuri siitä kaikkein heikoimmassa asemassa olemisesta. Varmaan on turhautumista, kun moni asiakas ei vain ota elämää hallintaan. Samat ongelmat ja rahavaikeudet vuosi toisensa jälkeen.

-ei matematiikkaa

-ei kädentaitoja

-ei vaadi fyysistä voimaa ja kuntoa

-ei kieliä

Helppotajuisten asioiden opiskelemista 3-5 vuotta, joissa vaikeinta saattaa olla joku vähän arvostetumman tieteen (esim.psykologia) sivuaine. Sosiaalitieteissä aika paljon todetaan pitkästi sellaisia asioita, mitkä perusfiksut ihmiset jo tietävät elämänkokemuksen perusteella. Helppotajuisuuden ovat todenneet palstalle kirjoitelleet alalle valmistuneet. 

Kymmeniä vuosia sitten ihmiset pääsivät ylioppilaan papereilla samoihin hommiin ainakin anekdoottien perusteella. En sano, että se olisi hyvä, mutta pidän palkkaa ihan hyvänä vaativuuteen nähden. 

Onko siis niin, että vain matikkaa ja kieliä on lupa pitää vaikeana. - Kädentaitoja ja fyysistä voimaa voidaan tietysti pitää hyvänä myös mutta niitä vaaditaan aika harvassa korkeakoulu / yliopisto -oppiaineen omaksumisessa. 

Ovat v..ttumaisia nipittajia, jotka luulevat että sos. alan lait ei koske heitä. Sori vaan ihan mitä.vaan ei voi nipo ääliö sossutkaan.