Lue keskustelun säännöt.
Eksä oksettaa -Eron vaiheet
05.03.2023 |
Erosta nyt n.2kk. Tässä on käyty läpi kaikki suru,viha,kaipuu yms. Tänään heräsin siihen millaisen ihmisroskan kanssa olin tekemisissä. Ällöttää,kuvottaa mitä kaikkea suostuin kestämään ja katsoin rakkauslasien läpi. Ei olla oltu tekemisissä enkä halua ikinä olla mutta vähän pakko tiettyjen asioiden hoitamisen kannalta. Vieläkö tälläisen ällötys vihan jälkeen tulee joku normaalimpi vaihe? Miten muilla?
Kommentit (31)
Hulluja juttuja näissä ketjuissa aina :/ Miks huijata ketään avioon ja tehdä vielä lapsia. Oma eksä tuntuu taas unelmien prinssiltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin no, olin n. 10 vuotta henkilön kanssa, josta en edes ikinä pitänyt. En ikinä ollut edes ihastunut häneen. Silti tehtiin lapsia. Mentiin naimisiin. Ja tää muija todella luuli että rakastin. Kerroin totuuden ja täytettiin avioeropaperit ym.
En ole eroamme katunut hetkeäkään, ex on yksinhuoltaja, enkä ikinä näe enää lapsia.
Parempi lasten kannalta.
Ensiksi tehdään miehestä eks koska hän käyttäytyy kuin mies. Sitten vihataan eksää koska hän käyttäytyy edelleen kuin mies. Jos haaviin saadaan komenneltava tossukainen, hänestä tehdään eksä koska hän ei käyttäytynyt kuin mies.
Minun eksä ei ainakaan käyttäytynyt, kuin mies vaan kuin vauva. -ap
Ystävillä on hyvät miehet ,että erotan sellaisen kyllä vauvasta kun näen. Oma ei tähän miehenkuvaan istunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, olin n. 10 vuotta henkilön kanssa, josta en edes ikinä pitänyt. En ikinä ollut edes ihastunut häneen. Silti tehtiin lapsia. Mentiin naimisiin. Ja tää muija todella luuli että rakastin. Kerroin totuuden ja täytettiin avioeropaperit ym.
En ole eroamme katunut hetkeäkään, ex on yksinhuoltaja, enkä ikinä näe enää lapsia.Miksi ihmessä menit naimisiin ja hankit lapsia hänen kanssaan?
Ihan perussettiä narsistille. Nainen tarjosi palveluitaan ja kulissin tuolle kusipäälle.
Vierailija kirjoitti:
Minun eksä ei ainakaan käyttäytynyt, kuin mies vaan kuin vauva. -ap
Itki, parkui, kakkasi housuun ja imi tisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan tuo ällötys jää päälle ja nousee joskus esiin, kun sattuu kamalia eksiä muistelemaan. Se on raskas tunne mutta myös vapauttavaa, eipähän tule haikailtua takaisin.
Olen eri mieltä.
Eksiä, jotka olen itse nuorempana jättänyt (usein jostain mitättömästä syystä), olen usein muistellut hyvällä, joitakin jopa hieman haikeasti. Niitä jättämisen syitä en enää aina edes muista.
Ne kaksi pettäjää, jotka käyttätyivät muutenkin sikamaisesti, heihin en jaksa enää uhrata ajatustakaan.
Toki kävin melko syvissäkin vesissä kummankin suhteen päättymisen jälkeen, sitä ei valitettavasti voi välttää jos on ollut mukana tosissaan, mutta annoin itselleni ihan suosiolla luvan ja aikaa toipua.
Lähinnä kaduin menetettyjä vuosia, kadotettuja unelmia, ja niitä muita, eksien kautta tulleita ihmissuhteita, jotka väkisinkin vähintään muuttuvat elleivät katoa kokonaan eron myötä.
Inhosin alkuun myös itseäni, kun olin ollut naiivi ja uskonut tyhjiin lupauksiin.
Toipuminen alkoi siitä, että annoin itselleni anteeksi. En ollut tehnyt mitään väärää. Hyväuskoisuus ei ole rikos.
Nyt kun aikaa on kulunut, voin jo kevyesti naureskellakin näiden kahden em eksän touhuille. Silloin harvoin, jos tai kun heitä edes muistan.
Ja minulle kävi lopulta paremmin: en olisi löytänyt nykyistä miestäni (tai hän minua), jos olisin roikkunut näissä vanhoissa suhteissani - tai rypenyt niitä suremassa.
Tänään kävin kaupoilla ja radiossa soi joku super herkkis rakkauslaulu. Melkein tuli ikävä. Mutta se taisi ollakin vain yleensä haikeutta,että oispa joku siinä ostoksilla kanssani. Eli pystyn jo vähän irrottautumaan ja ajattelemaan ,että vielä se oikea onni koittaa <3 -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin no, olin n. 10 vuotta henkilön kanssa, josta en edes ikinä pitänyt. En ikinä ollut edes ihastunut häneen. Silti tehtiin lapsia. Mentiin naimisiin. Ja tää muija todella luuli että rakastin. Kerroin totuuden ja täytettiin avioeropaperit ym.
En ole eroamme katunut hetkeäkään, ex on yksinhuoltaja, enkä ikinä näe enää lapsia.
Ja sitten vielä tulet palstalle kehumaan ettet näe lapsia. Ihanaa. Muuttuivatko ne eksäsi lapsiksi vai eivätkö ne alun perinkään olleet sinun? Olet varmasti ylpeä itsestäsi. Vain 10 vuotta elämästä pilalla ja ne lapset jotka eivät pyytäneet syntyä tuollaisen paskan siittäminä.
Miksi ihmessä menit naimisiin ja hankit lapsia hänen kanssaan?