Kuinka moni teistä on leikellyt omia hiuksia ahdistuksen vuoksi?
Ja jos olet niin miksi?
Ite leikkasin kun oli avomiehen kanssa joku tyhmä riita nuorempana.
Ja MUAHAN se leikkely haittasi jälkeenpäin, ei sitä.
Kommentit (4)
En ole leikellyt. Joskus murkkuiän kynnyksellä nypin juurineen niin hiukset, kuin ripset ja kulmakarvatkin. Ja viiltelin itseäni myös.
Hiusten nyppiminen jäi ahdistuksen purkutavaksi aikuisuuteen saakka, nuo muut onnistuin onneksi lopettamaan teininä.
Ai siis ihan vain raivona leikellyt, sieltä täältä katkonut tai tehnyt Britneyt eli ajanut kaljuksi? En ole.
Mutta olen kyllä yrittänyt korjata henkisiä ongelmia leikkaamalla itse tunnekuohussa otsatukan. Tarkoitus oli siis, että tukasta tulisi nätti, mutta vielä mitä. Alkutilanteessa olin siis vain hirvittävän vihainen itselleni, kun olin ollut yhdelle miehelle niin töykeä ja pahoittanut hänen mielensä pahasti. Kai uskoin olevani uusi, parempi ihminen, kun leikkaan otsatukan. Tuska leikkaamisen jälkeen oli sanoinkuvaamaton ja koetin monta päivää herättää itseäni, toivoen näkeväni painajaista.
Leikkasin usein itse otsahiukseni täysi-ikäisyyteen asti. Ei kukaan pahemmin valittanut. Kerran yritin muotoleikkausta, toiselta puolelta meni kaksi senttiä pidemmälle kuin toiselta.
Usein leikkasin otsahiukset ohennussaksilla, ihan hyvät tuli. Leikkasin myös ripset joskus, mutta siinä ei tainnut olla järkeä.
Värjäsin itse kulmani ja ripseni. Hämmentävää vieläkin, miten pystyin siihen.
Olihan niitä kaikenlaisia kokeiluita.
Joo, ja sytytin palamaankin. Kauhea käry eikä mitään iloa.